Sain tunti sitten tietää, että isoisäni on nukkunut pois. Hän oli juuri ollut leikkauksessa, jossa häneltä amputoitiin toinen jalka polvesta ja toinen nilkasta. Hän oli toipumassa hyvin, mutta kuitenkin kuoli nukkuessaan.
Minulta ei ole ennen kuollut läheistä. En tiedä, miten minun pitäisi tähän reagoida. Olen samaan aikaan surullinen ja helpottunut.
Helpottunut siksi, että tiedän hänellä olleen kovia kipuja. Hän ei ole vuosiin nähnyt mitään ja kuulokin oli heikentynyt. Hän nukkui rauhallisesti pois ja saa nyt levätä rauhassa, ilman kipuja.
Surullinen olen isäni ja hänen sisarustensa puolesta. Heitä tämä koskettaa kaikkein eniten. Itse en vaaria kovin hyvin tuntenut, näimme tosi harvoin. Viimeksi, kun näin hänet, hän oli täysin sokea ja hänelle piti puhua kovaa ja selkeästi. Hän kysyi, oliko joskus nähnyt minut. Tuijotin hänen punoittavia silmiään ja meinasin puhjeta itkuun. Niin kamalan surullista. Olin pienenä lapsena leikkinyt hänen kanssaan ja nyt hän ei enää muistanut, oliko koskaan nähnyt minua,
Lepää rauhassa, faari, olet sen ansainnut. <3
