Vaari kuoli

Isäni isä kuoli kaksi tuntia sitten

Sain tunti sitten tietää, että isoisäni on nukkunut pois. Hän oli juuri ollut leikkauksessa, jossa häneltä amputoitiin toinen jalka polvesta ja toinen nilkasta. Hän oli toipumassa hyvin, mutta kuitenkin kuoli nukkuessaan.

Minulta ei ole ennen kuollut läheistä. En tiedä, miten minun pitäisi tähän reagoida. Olen samaan aikaan surullinen ja helpottunut. 

Helpottunut siksi, että tiedän hänellä olleen kovia kipuja. Hän ei ole vuosiin nähnyt mitään ja kuulokin oli heikentynyt. Hän nukkui rauhallisesti pois ja saa nyt levätä rauhassa, ilman kipuja.

Surullinen olen isäni ja hänen sisarustensa puolesta. Heitä tämä koskettaa kaikkein eniten. Itse en vaaria kovin hyvin tuntenut, näimme tosi harvoin. Viimeksi, kun näin hänet, hän oli täysin sokea ja hänelle piti puhua kovaa ja selkeästi. Hän kysyi, oliko joskus nähnyt minut. Tuijotin hänen punoittavia silmiään ja meinasin puhjeta itkuun. Niin kamalan surullista. Olin pienenä lapsena leikkinyt hänen kanssaan ja nyt hän ei enää muistanut, oliko koskaan nähnyt minua,

Lepää rauhassa, faari, olet sen ansainnut. <3

Penkkarit kielletty

Tänä vuonna meiltä kiellettiin penkkariajelut

Olen nyt kolmena vuonna peräkkäin käynyt katsomassa penkkariajeluita. Tiedättähän te? Kun lukiosta valmistautuvat ajavat rekoilla ympyrää naamiaisasuissa ja heittelevät karkkia. No, tämä vuonna rehtorimme päätti, että "on liian vaarallista päästää oppilaat tunniksi keskustaan" ja "opiskelu on tärkeämpää".

Toki rehtorin sana on laki, enkä sille mitään mahtanut, mutta minua ainakin ärsytti, etten päässyt penkkareita näkemään. Olin todella odottanut penkkareita, ja miten sitten kävikään. Yritin toki väittää vastaan ja anella erityislupaa, mutta ei.
Rekkoja sai mennä katsomaan vain, jos:
- Oli etukäteen lukenut ilmoituksen netistä.
- Joku lähisukulainen on rekan kyydissä.
- On lupa vanhemmilta/huoltajalta.

Minulla siis ei ollut mitään mahdollisuutta. Jos olisin etukäteen käynyt netissä, olisin voinut kusettaa, että joku serkku on valmistumassa. Mutta ei..

Onneksi äiti suostui menemään kuvaamaan rekkojen kyljissä olevat julisteet.

Suomenruotsalaiset

Heitä käy sääliksi

Keskustelimme äidin kanssa toissapäivänä kahvipöydässä pakkoruotsista ja päädyimme puhumaan suomenruotsalaisista. Ei kyllä käy kateeksi.

Suomenruotsalaiset ovat pieni yhteisö Suomen rannikolla. He puhuvat suomenruotsia. Suomessa äärimmäisen harva suostuu puhumaan ruotsia juuri kenellekkään - saati sitten suomenruotsalaisille. Suomenruotsalaisia kohdellaan, kuin ruttoa. Moni suomenruotsalainen välttelee ruotsin käyttöä Suomessa, etteivät herättäisi ei-haluttua huomiota. Silti suomenruotsalaiset tuntevat olevansa ylempiarvoisempia, kuin me juntit.
(en tarkoita, että kaikki suomenruotsalaiset olisivat ylimielisiä kusipäitä, mutta harmillisen moni)

Kun suomenruotsalainen menee Ruotsiin, häntä pidetään alempiarvoisena. Hehän puhuvat jotain outoa ruotsin murretta, eivätkä suinkaan oikeaa ruotsia.

Loppujen lopuksi suomenruotsalaisia ei hyväksytä juuri minnekään. Eipä käy kateeksi.

Tabletti

Saimme joululahjaksi Samsungin tabletin

En muista, milloin olisin vinkunut avatessani joululahjan. Paitsi tietenkin nyt viime jouluna. Avatessani pakettia odotin jotain perus tavaraa: koru tai joku muu sellainen. Sitten kääreistä ilmestyykin Samsungin Tabletin laatikko. Tuijotin silmät pyöreinä ja suustani taisi päästä jokin "iiih" ääni. Avasin laatikon, nostin tabletin esille ja halasin sitä. Kyllä, halasin.

Meillä ei ole älypuhelimia. Meillä on kyllä kaksi tietokonetta ja PS2 sekä PS3, mutta aina on tappelua tietokoneista. Siispä tabletti oli meille melkoinen yllätys.

Tietenkin siitä tuli heti tappelua, koska olimme mökillä (missä ei ole tietokonetta) ja tabletti oli ainoa linkki internettiin. (ja naamakirjaan) Pikkuveljeni latasi tabletille heti ties kuinka monta peliä, kun minä taas latasin messengerin ja olin enimmäkseni naamakirjassa. Saimme jotekuten tabletin jaettua.

Nykyään emme tappele tietokoneesta enään niin paljon, sillä tabletilla pääsee naamakirjaan ja pikkuveljeni pelaa sillä pelejä. Kaikki voittaa.
Youtube on tabletilla melko surkea. Pätkii paljon.

Tämmöinen lyhyt teksti ennen koulun alkua~

Hyvää Uuttavuotta!

Mihin vuosi 2013 vilahti?

En tiedä tuntuuko teistäkin siltä, mutta viime vuosi suorastaan vilahti ohitse. Olen kavereiden kanssa pohtinut ja heidänkin mielestään viime vuosi suorastaan juoksi ohi. Omasta mielestäni viime vuosi oli sekä paskin, että parhain vuosi tähän mennessä. Menetin paljon, mutta sain paljon uusia ystäviä. Ja sehän se tärkeintä. <3

Yritän tänä vuonna päivittää useammin, muunmuassa siksi, että ystäväni haluavat stalkata elämääni ja lukea tekstejäni. (senkin stalkkerit)

En kerkeä pidenpään nyt kirjoitella, sillä kello on kohta varttia vaille kahdeksan ja minun pitää mennä kouluun. (kolmen tunnin yöunilla)

See you later!