Yksi sana - EPIC
Meillä oli tuossa jokunen päivä sitten eeppinen maantiedontunti. Olimme katsoneet parilla edellisellä tunnillla videota, jossa ärsyttävä ylipirteä blondi kertoi meille englannista. Tällä tunnilla meillä oli sitten tietovisa videosta ym. mitä olimme opiskelleet. Ensin meidät jaettiin ryhmiin. Opettaja oli leikannut postikortteja palasiksi ja jakoi ne oppilaille. Menimme ryhmiin sen perusteella, mistä kortista sait palan. Minun korttini oli pala DaVinci postikorttia. Päädyin samaan ryhmään kahden blondin ja yhden urheiluhullun tytön kanssa. Arvelin, ettemme saisi yhtään pisteitä. Ja sitten eikun kysymyksiin..
1. Mikä on Britannian kuningattaren miehen titteli?
Meillä ei ollut mitään havaintoa. Aioimme vastata Prime minister, mutta kuulimme yhden jätkän huutavan "It's something of something!" Tajusin, että se on Duke of jotain. Arvasimme England, mikä oli tietenkin väärin.
2. Kuinka monta taulua on Englannin isoimmassa museossa?
Vaihtoehtoina oli yli 500, yli 2000 tai yli 20 000. Arvasimme yli 2000.
3. Meille näytettiin kuva siitä auringonkukkamaalauksesta ja kysyttiin, kuka sen on maalannut.
Meillä ei taaskaan ollut harmainta aavistusta ja blondit ehdottivat vastaukseksi DaVinciä, mutta sitten tajusin katsoa taulua tarkemmin. Siinähän tottakai on taiteilijan allekirjoitus! Huomasin nimen Vincent ja laitoimme sen vastaukseksi.
4. Kuinka pitkä matka on Lontoosta Oxfordiin?
Emme olleet tästäkään varmoja, mutta muistin, että matka kestää noin pari tuntia. Toinen blondeista rupesi miettimään ja hetken päästä totesi "Laita siihen paperiin vaikka 130km. Ei meillä ole hävittävääkään." Joten laitoimme siihen 130km.
5. Mikä on euroopan pienin valtio?
Pfft.. Vatikaani tietenkin. Kaikkihan sen tietää.
Urheiluhullu arvasi kolme seuraavaa kysymystä, jotka koskivat Belgian, Slovakian ja Portugalin pääkaupunkeja. Kaikkia 18 kysymystä en muista, vain eeppisimmät.
Yhdessä vaiheessa tuli kysymys, jossa kysyttiin, missä Draculan asuin paikka, eli Transylvania sijaitsee. Loikkasin melkein tuoliltani ja huusin "TIEDÄN! MÄ TIEDÄN!" Kiitos jälleen Hetalian, sillä Hetalia fanarteissa Romanialle piirretään aina vampyyrin hampaat, juuri Draculan vuoksi. Niinpä vastasimme Romania.
Sitten laskettiin pisteitä. Opettajan tarkistaessa pisteitä hypimme vähä väliä pystyyn ja huusimme "JES!" Saimme taulujutun oikein, maalausjutusta saimme puoli pistettä ja pääkaupungit olivat oikein. Kun ope tarkisti matkaa Lontoosta Oxfordiin, hän sanoi, että yhdellä ryhmällä on tasaluku. 130km. Kiljuimme riemusta. Mikä säkä! Kaksi ryhmää sai yhdeksän pistettä, yksi ryhmä sai14 ja me saimme 14 ½! Voitimme! Wuuhuu!
Palkinnoksi saimme karkkia ja hyvän mielen.
tiistai 28. toukokuuta 2013
perjantai 24. toukokuuta 2013
TET
Työelämään Tutustuminen Fujitsun varastossa
20.5 - 22.5 oli TET päiviä. Ennen TETtiä minulla ei ollut harmainta aavistusta mihin menisin. Muut ympärillä palauttivat TET lappuja opettajalle, mutta minä en keksinyt mitään, minne mennä. sitten yhtenä päivänä isä tuli minulle toteamaan, että: "Sähän tuut kuule meille siivoomaan varastoja." Niin minä sitten päädyin Fujitsulle varastoja siivoamaan..
Maanantai
Menimme Fujitsulle aamulla kahdeksalta ja heti hississä törmäsimme naiseen, joka olisi minusta vastuussa ja näyttäisi minulle paikkoja. Käytän hänestä nyt nimitystä Pomo. Eli siis, Pomo vei minut kierrokselle rakennukseen, esitteli ruokalan, muutamia kokoushuoneita ja eri kerrokset. Sitten menimme hänen huoneeseensä, missä hän kertoi minulle Fujitsusta ja näytti pari diaesitystä.
Sitten pääsin töihin. Pomo haki minulle siivouskomerosta kaksitasoisen kärryn ja vei minut neljännen kerroksen varastolle. Jo ovelta näin, että urakka olisi iso. Varastohuoneen hyllyt olivat melko siistit, mutta lattia oli muurattu umpeen pahvilaatikoilla ja muovilokerikoilla. Pomo sanoi, että laita kärryyn kaikki turha ja tarpeeton - mukaan lukien kaikki lokerikot. Kukaan ei käytä enään rumia, keltaisia ja harmaita lokerikkoja, joten ne kaikki joutivat roskiin. Ryhdyin töihin. Täytin hetkessä kärryn roskilla ja lokerikoilla. Löysin varaston lattialta pahvilaatikollisia joulukoristeita. Ehh?
Kärräsimme sitten Pomon kanssa lokerikkoja ja pahvilaatikoita roskiin koko päivän. En päässyt yksin kulkemaan, sillä ovet avataan sormenjälkitunnisteilla, joten Pomon täytyi olla joka kärräyskerralla mukana. Onneksi hänellä ei ollut kovin kiireistä.
Tiistai
Tiistaina aamu oli takkuisempi. Ensin unohdin veljeni kännykän taskuuni ja sitä piti palata palauttamaan, sitten unohdin vierailijakorttini ja sitä piti palata hakemaan. Pääsimme töihin vasta kymmenen yli kahdeksan. Hups..
Juotuani kupin kaakaota palasin siivoamaan varastoja. Lokerikkoja ei ollut enään paljoa, joten siivosin roskia lattialta ja järjestelin kansioita. Sitten päätimme siirtää turhat kamat kolmannen kerroksen isoon varastoon. Niinpä rupesin kärräämään kärryyn näppäimistöjä, isoa pahvilaatikkoa täynnä outoja letkuja ja pahvikansioita täynnä papereita. Osassa kansioista luki, että ne sai hävittää määrättynä vuonna, ja jos vuosi oli 2013 tai aikaisempi, purin kansiosta paperit paperinkeräykseen ja kuoret pahvinkeräykseen.
Illemmalla työtä ei ollut enään paljoakaan, joten ehdin jopa piirtelemään. Piirsin isälleni huoneen piristykseksi omaperäisiä sarjakuvia.
Keskiviikko
Aamulla jouduimme viemään ensin veljeni kouluun, kun hän ei ehtinyt bussiin.mokomakin hidastelija Tällä kertaa muistin kaiken, joten mitään ei tarvinnut palata hakemaan.
Aloitin taas työt heti ja kärräsin viimeiset roskat neljännen kerroksen varastosta ja järjestelin kansiot nätisti. Sitten lojuin laiskana isäni työhuoneessa ja koetin keksiä tekemistä.
Kun en muutakaan keksinyt, päätin mennä kolmannen kerroksen varastoon järjestelemään kansioita. Kaduin päätöstä heti jäätyäni yksin isoon varastoon. Pelkään muutenkin vähän kaikkea, joten kun jäin yksin puolipimeään varastoon järjestelemään kansioita, niin pienikin ääni sai aikaan sydärin. Mikä parasta, joissain kansioissa se metallinen sisäosa, joka pitää paperit aloillaan, oli irrallaan ja kilisi, kun kansiota käänteli. Hrrr! Onneksi pääsin kansioiden siirtelyn jälkeen syömään, pos sieltä pelottavasta varastosta.
Iloni ei ollut pitkäaikaista, kun huomasin, mitä oli ruokana. Joko makkarasoppaa (yäk!) tai maksakastiketta (hyi!). Koska en voi sietää makkarakeittoa valitsin maksakastikkeen, vaikka arvasin, että katuisin. Noh, maistettuani totesin, ettei se ollutkaan niin pahaa. Hotkin, kunnes ei ollut enään nälkä. Sitten maksa ei maistunutkaan enään niin hyvältä. Alkoi yököttää. Huuhtelin suuni moneen kertaan ja söin voisarven, mutta aina kun röyhtäisin, maksan maku tuli takaisin suuhun. Yäks..
Ruoan jälkeen päätin mennä etsimään kolmannen kerroksen mappejen (pahvikansioiden) seasta niitä, jotka saisi hävittää. Jep. Menin taas yksin sinne pelottavaan varastoon. Siirtelin mappeja ja valikoin joukosta hävitettävät. Saatuani työn päätökseen soitin isälle, että tulee päästämään minut pois, ja siirryin sitten neljänteen kerrokseen purkamaan kansioita. Pääsin lähtemään etuajassa, sillä sain työt tehtyä eikä mitään tekemistä enään ollut. Jes!
Arviointilomakkeeseen sain kaikkiin kohtiin kiitettävän. Hehheh..
ps. Jälleen kerran pahoittelut myöhäisestä päivityksestä
20.5 - 22.5 oli TET päiviä. Ennen TETtiä minulla ei ollut harmainta aavistusta mihin menisin. Muut ympärillä palauttivat TET lappuja opettajalle, mutta minä en keksinyt mitään, minne mennä. sitten yhtenä päivänä isä tuli minulle toteamaan, että: "Sähän tuut kuule meille siivoomaan varastoja." Niin minä sitten päädyin Fujitsulle varastoja siivoamaan..
Maanantai
Menimme Fujitsulle aamulla kahdeksalta ja heti hississä törmäsimme naiseen, joka olisi minusta vastuussa ja näyttäisi minulle paikkoja. Käytän hänestä nyt nimitystä Pomo. Eli siis, Pomo vei minut kierrokselle rakennukseen, esitteli ruokalan, muutamia kokoushuoneita ja eri kerrokset. Sitten menimme hänen huoneeseensä, missä hän kertoi minulle Fujitsusta ja näytti pari diaesitystä.
Sitten pääsin töihin. Pomo haki minulle siivouskomerosta kaksitasoisen kärryn ja vei minut neljännen kerroksen varastolle. Jo ovelta näin, että urakka olisi iso. Varastohuoneen hyllyt olivat melko siistit, mutta lattia oli muurattu umpeen pahvilaatikoilla ja muovilokerikoilla. Pomo sanoi, että laita kärryyn kaikki turha ja tarpeeton - mukaan lukien kaikki lokerikot. Kukaan ei käytä enään rumia, keltaisia ja harmaita lokerikkoja, joten ne kaikki joutivat roskiin. Ryhdyin töihin. Täytin hetkessä kärryn roskilla ja lokerikoilla. Löysin varaston lattialta pahvilaatikollisia joulukoristeita. Ehh?
Kärräsimme sitten Pomon kanssa lokerikkoja ja pahvilaatikoita roskiin koko päivän. En päässyt yksin kulkemaan, sillä ovet avataan sormenjälkitunnisteilla, joten Pomon täytyi olla joka kärräyskerralla mukana. Onneksi hänellä ei ollut kovin kiireistä.
Tiistai
Tiistaina aamu oli takkuisempi. Ensin unohdin veljeni kännykän taskuuni ja sitä piti palata palauttamaan, sitten unohdin vierailijakorttini ja sitä piti palata hakemaan. Pääsimme töihin vasta kymmenen yli kahdeksan. Hups..
Juotuani kupin kaakaota palasin siivoamaan varastoja. Lokerikkoja ei ollut enään paljoa, joten siivosin roskia lattialta ja järjestelin kansioita. Sitten päätimme siirtää turhat kamat kolmannen kerroksen isoon varastoon. Niinpä rupesin kärräämään kärryyn näppäimistöjä, isoa pahvilaatikkoa täynnä outoja letkuja ja pahvikansioita täynnä papereita. Osassa kansioista luki, että ne sai hävittää määrättynä vuonna, ja jos vuosi oli 2013 tai aikaisempi, purin kansiosta paperit paperinkeräykseen ja kuoret pahvinkeräykseen.
Illemmalla työtä ei ollut enään paljoakaan, joten ehdin jopa piirtelemään. Piirsin isälleni huoneen piristykseksi omaperäisiä sarjakuvia.
Keskiviikko
Aamulla jouduimme viemään ensin veljeni kouluun, kun hän ei ehtinyt bussiin.
Aloitin taas työt heti ja kärräsin viimeiset roskat neljännen kerroksen varastosta ja järjestelin kansiot nätisti. Sitten lojuin laiskana isäni työhuoneessa ja koetin keksiä tekemistä.
Kun en muutakaan keksinyt, päätin mennä kolmannen kerroksen varastoon järjestelemään kansioita. Kaduin päätöstä heti jäätyäni yksin isoon varastoon. Pelkään muutenkin vähän kaikkea, joten kun jäin yksin puolipimeään varastoon järjestelemään kansioita, niin pienikin ääni sai aikaan sydärin. Mikä parasta, joissain kansioissa se metallinen sisäosa, joka pitää paperit aloillaan, oli irrallaan ja kilisi, kun kansiota käänteli. Hrrr! Onneksi pääsin kansioiden siirtelyn jälkeen syömään, pos sieltä pelottavasta varastosta.
Iloni ei ollut pitkäaikaista, kun huomasin, mitä oli ruokana. Joko makkarasoppaa (yäk!) tai maksakastiketta (hyi!). Koska en voi sietää makkarakeittoa valitsin maksakastikkeen, vaikka arvasin, että katuisin. Noh, maistettuani totesin, ettei se ollutkaan niin pahaa. Hotkin, kunnes ei ollut enään nälkä. Sitten maksa ei maistunutkaan enään niin hyvältä. Alkoi yököttää. Huuhtelin suuni moneen kertaan ja söin voisarven, mutta aina kun röyhtäisin, maksan maku tuli takaisin suuhun. Yäks..
Ruoan jälkeen päätin mennä etsimään kolmannen kerroksen mappejen (pahvikansioiden) seasta niitä, jotka saisi hävittää. Jep. Menin taas yksin sinne pelottavaan varastoon. Siirtelin mappeja ja valikoin joukosta hävitettävät. Saatuani työn päätökseen soitin isälle, että tulee päästämään minut pois, ja siirryin sitten neljänteen kerrokseen purkamaan kansioita. Pääsin lähtemään etuajassa, sillä sain työt tehtyä eikä mitään tekemistä enään ollut. Jes!
Arviointilomakkeeseen sain kaikkiin kohtiin kiitettävän. Hehheh..
ps. Jälleen kerran pahoittelut myöhäisestä päivityksestä
Että semmoinen viikonloppu..
Rippijuhlat ja jääkiekkoa
Viime viikonloppuna olimme mökillämme juhlimassa (myöhään) ripille pääsyäni. Paikalle saapuivat isäni kolme siskoa ja yksi veli. (sekä yhden siskon mies) Vieraita ei siis ollut paljoa, mutta säätöä sitäkin enemmän..
Myöhästyimme. Tietenkin. Lähdimme lauantaina kotoa liian myöhään ja kauppareissulla kesti liian kauan. Joten kun pääsimme perille, setäni oli jo mökkimme pihalla odottelemassa. No, eipä mitään, hän sai auttaa meitä pistämään paikat kuntoon. Kärräsimme ruuat autosta jääkaappiin, siivosimme mökin yms. Kerkesimme hyvin pistää paikat kuntoon ennenkuin muut vieraat saapuivat. Tiedän kaksi tädeistäni jääkiekkofaneiksi, joten olin varma, että he haluavat nähdä neljältä tulevan lätkämatsin. (Suomi-Ruotsi) Niinpä he ilmoittivat heti autosta ulos astuttuaan, että lähtevät kolmelta keretäkseen peliä katsomaan. Isäni nauroi ja totesi: "Jepjep, varsinkin kun se on varttia vaille kolme nyt." Eivätpä he mihinkään lähteneet vaan jäivät juhlimaan ja odottelemaan peliä.
Siinä sitä sitten istuttiin kahvipöydän ääressä juttelemassa - tai oikeastaan ei. Tätini ja setäni juttelivat enimmäkseen keskenään ja naurahdin, jos kuulin jotain hauskaa. He juttelivat kaikenlaista hassuilla äänensävyillä ja keksivät uuden sanonnan: "Meilläpäin on semmoinen sanonta, että älä poimi nokkosia sontakasan viäreltä, vaik n'oisivat isoimpia." Tunsin itseni melko ulkopuoliseksi, vaikka ne olivat omat rippijuhlani. Hauskaa kyllä oli silti.
Sitten alkoi lätkämatsi. Olimme ihan kannustusfiiliksissä, kunnes Ruotsi alkoi johtaa. Huomasin, että leijonat löntystelivät Ruotsin pelaajien perässä eivätkä oikein yrittäneet kunnolla. Sitä sitten hävittiin 3-0. Pelin jälkeen tätini totesi vakavana: "Jääkiekko on paska laji."
Porukat lähtivät jonkin aikaa pelin jälkeen, kun lahjat oli avattu ja kakku syöty. Sain kuusikymppiä rahaa, astioita ja kaulakorun. Juhlien jälkeen äiti istui myrtsina pöydän ääressä ja valitti, ettie hänelle oltu puhuttu mitään. Kun mietin asiaa, tajusin, ettei tätini tai setäni tosiaan olleet sanoneet sanaakaan äidilleni, ellei "en ota enempää kahvia" lasketa. Mitäpä tästä miettimään..
ps. Pahoittelen myöhäistä päivitystä, on ollut kiireitä.
Viime viikonloppuna olimme mökillämme juhlimassa (myöhään) ripille pääsyäni. Paikalle saapuivat isäni kolme siskoa ja yksi veli. (sekä yhden siskon mies) Vieraita ei siis ollut paljoa, mutta säätöä sitäkin enemmän..
Myöhästyimme. Tietenkin. Lähdimme lauantaina kotoa liian myöhään ja kauppareissulla kesti liian kauan. Joten kun pääsimme perille, setäni oli jo mökkimme pihalla odottelemassa. No, eipä mitään, hän sai auttaa meitä pistämään paikat kuntoon. Kärräsimme ruuat autosta jääkaappiin, siivosimme mökin yms. Kerkesimme hyvin pistää paikat kuntoon ennenkuin muut vieraat saapuivat. Tiedän kaksi tädeistäni jääkiekkofaneiksi, joten olin varma, että he haluavat nähdä neljältä tulevan lätkämatsin. (Suomi-Ruotsi) Niinpä he ilmoittivat heti autosta ulos astuttuaan, että lähtevät kolmelta keretäkseen peliä katsomaan. Isäni nauroi ja totesi: "Jepjep, varsinkin kun se on varttia vaille kolme nyt." Eivätpä he mihinkään lähteneet vaan jäivät juhlimaan ja odottelemaan peliä.
Siinä sitä sitten istuttiin kahvipöydän ääressä juttelemassa - tai oikeastaan ei. Tätini ja setäni juttelivat enimmäkseen keskenään ja naurahdin, jos kuulin jotain hauskaa. He juttelivat kaikenlaista hassuilla äänensävyillä ja keksivät uuden sanonnan: "Meilläpäin on semmoinen sanonta, että älä poimi nokkosia sontakasan viäreltä, vaik n'oisivat isoimpia." Tunsin itseni melko ulkopuoliseksi, vaikka ne olivat omat rippijuhlani. Hauskaa kyllä oli silti.
Sitten alkoi lätkämatsi. Olimme ihan kannustusfiiliksissä, kunnes Ruotsi alkoi johtaa. Huomasin, että leijonat löntystelivät Ruotsin pelaajien perässä eivätkä oikein yrittäneet kunnolla. Sitä sitten hävittiin 3-0. Pelin jälkeen tätini totesi vakavana: "Jääkiekko on paska laji."
Porukat lähtivät jonkin aikaa pelin jälkeen, kun lahjat oli avattu ja kakku syöty. Sain kuusikymppiä rahaa, astioita ja kaulakorun. Juhlien jälkeen äiti istui myrtsina pöydän ääressä ja valitti, ettie hänelle oltu puhuttu mitään. Kun mietin asiaa, tajusin, ettei tätini tai setäni tosiaan olleet sanoneet sanaakaan äidilleni, ellei "en ota enempää kahvia" lasketa. Mitäpä tästä miettimään..
ps. Pahoittelen myöhäistä päivitystä, on ollut kiireitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)