!! Tracon 8 !!

TRACOOON! WUUUUUUUU!
  ! Varoitus: sisältää animesanastoa ja sisäpiirivitsejä !

Jes! Vihdoinkin! Olin odottanut koko vuoden ja lopulta Tracon* oli täällä! Ainoa animetapahtuma, johon minulla on varaa. Varautukaa pitkään tekstiin, sillä kerron teille aivan kaiken...

Päivä 1 - Lauantai
Tracon oli viime viikonloppuna (14.-15. päivä). Koska asun melko lähellä tapahtumapaikkaa, pääsin sinne pyörällä. On tämäkin, mennä nyt coniin* pyörällä..
Menin paikalle puolikymmeneksi jonottamaan lippuja kahdelle turri* kaverilleni, jotka tulisivat vasta myöhemmin. He pelkäsivät lippujen loppuvan (mitä suuresti epäilin) ja pyysivät minua hankkimaan liput etukäteen. Hyvänä ystävänä jonotin ja varasin heille kokoviikonlopun liput.

Sitten itse tapahtumaan. Ihmisiä (ja niitä kaukaisesti muistuttavia olentoja) oli aivan liikaa! Koko rakennus oli aivan piukkaan porukkaa! Ihme, että mahduin hengittämään. Etsin äkkiä ystäväni Soran, jonka seurassa pysyttelin jonkin aikaa. Odottelin nimittäin tekstaria yhdeltä toiselta ystävältä, jonka minun oli määrä tavata. Hän cossasi Venäjää (Hetaliasta) ja halusin päästä puhumaan hänelle.
Pyörimme Soran kanssa pitkin rakennusta, kunnes sain Venäjältä tekstarin ja lähdin ulos. Siellähän Venäjä seisoskeli Pikachun ja Suomen vieressä. (kyseisen Suomen salanimi on Jorma) Halasin Venäjää ja vaihdoimme lyhyesti pari sanaa, sitten hän lähti etsimään muita Hetalisteja. Minä lähdin etsimään turriystäviäni, jotka olivat minulle neljäkymppiä auki..

Matkalla turrien luokse heseen kuulin eräältä koulukaverilta, että lauantain liput olivat loppu. Huhhuh! Oli sittenkin hyvä, että jonotin. No, menin heseen turreja tapaamaan, sain rahani ja kerroin, että liput olivat loppuneet pari tuntia sen jälkeen, kun olin varannut heille liput. He suorastaan palvoivat minua ja nimittivät minua uudeksi Messiaaksi.. Heheh, Messias Leia.

Saatuani rahani menin taas etsimään Soraa ja tämän ystäviä, sillä aioimme mennä yhdessä katsomaan Kingdom Hearts pianokonserttia. Jonotimme kymmenisen minuuttia, sitten menimme ovelta kysymään, miksemme pääse sisään. Saimme kuulla, että salissa oli tilaa enää yhdelle henkilölle. Hiukan harmitti. Ei muukaan auttanut, kuin mennä etsimään muuta tekemistä.
Ehdotin porukalle, että menisimme syömään, sillä vatsani kurni melko äänekkäästi. Minulla ei ollut, kuin vajaa tunti aikaa, sillä halusin päästä näkemään cosplaydeitin*, joka oli heti pianokonsertin jälkeen. Heitä oli vaikea suostutella, sillä kahdella heistä ei ollut nälkä. Lopulta he lähtivät viemään tavaroita narikkaan. Matkalla huomasin Venäjän istuvan nurmikolla ja pysähdyin juttelemaan. Aika kului, eikä porukka palannutkaan. Vilkaisin kelloa ja unohdin tyystin syömisen. Cosplaydeittiin oli enää puoli tuntia! Pyysin Venäjää mukaani ja lähdimme sitten jonottamaan cosplaydeittiin.
Jonotimme vajaa 20minuuttia, sitten jono alkoi liikkua. Yhtäkkiä kuitenkin jonon pää alkoi palata takaisin päin. Saimme kuulla, että sali olikin jo täynnä. MITÄH?! Ei voi olla totta! Se esitys, jota odotin vuoden, menisi minulta sivu suun?? Olin vähällä puhjeta itkuun. Olin vihainen järjestäjille, sillä he eivät olleet tyhjentäneet salia konsertin jälkeen. Pianokonsertissa olleet olivat jääneet paikoilleen istumaan, eikä juuri kukaan päässyt katsomaan cosplaydeittiä. Perkele!!

Turhautuneena lampsin Venäjän perässä myyntipöydille. Tekstasin Soralle, mutta hän ei vastannut. Yritin myös soittaa, mutta hän ei vastannut. Arvelin, että hänellä oli kiire, joten en soitellut enempää. Mahaani kuitenkin alkoi jo sattua nälän takia ja yritin saada Venäjää mukaani mäkkärille. Hän totesi kylmästi, että oli jo käynyt syömässä. Hetken päästä sain soiton Soralta ja hän kertoi, että oli käynyt ystävineen mäkkärissä. Olin taas vähällä puhjeta itkuun. Olin missannut lempiesitykseni ja nyt vielä joutuisin kävelemään yksin syömään.

Maha kurnien ja mieli maassa laahustin vailla päämäärää. Törmäsinkin sitten yhteen tuttavaani (jolle annan salanimeksi Maggie), jonka kanssa lähdin myyntipöytiä katselemaan. Piristin itseäni ja ostin itselleni kolme Hetalia aiheista pinssiä. Hetken kierreltyämme päätimme mennä hyvissä ajoin jonottamaan Cosplay kilpailuun, johon Sorakin osallistui. Menimme vajaa tunti etuajassa isoon saliin johtavaan jonoon ja istuimme lattialle. Piiitkän jonotuksen jälkeen pääsimme saliin ja vieläpä melkein eturiviin. Kolmen tunnin ajan kärsin nälkää ja ihailin toinen toistaan upeampia cosplayesityksiä ja -asuja. Soran astuessa lavalle taputimme ja huusimme "Hyvä, Sora!!". Hän ei voittanut, mutta ei se mitään. Tärkeintä on huomio, eikö vain?

Cosplaykisan jälkeen Maggie suostui kävelemään kanssani mäkkärille. Olin niiin onnellinen!

Päivä 2 - Sunnuntai
Sunnuntaina aamulla minulla ei ollut niin kova kiire. Sain nukkua rauhassa, sillä ainoa esitys, jonka halusin nähdä, oli Rintamasuunnan Hetalia cosplayesitys, joka alkoi yhdeltätoista. Menin kaksikymmentä yli kymmenen jonottamaan. Melkein tärisin jännityksestä, sillä olen Rintamasuunnan fani. He ovat Suomen cosplayparhaimmistoa! Lopulta jono liikkui ja pääsin saliin. Syöksyin heti niin eteen, kuin pääsin. Ja esitys oli aivan mahtava. Hymyilin kuin idiootti koko ajan ja räpsin kuvia sen verran, minkä pystyin. Esityksen loputtua sali tyhjennettiin seuraavaa esitystä varten. Niinpä niin, eipä voitu tehdä samaa eilen...

Loppu päivän istuin puistossa hetalistien keskellä ja juttelin. Minulla oli yllättävän hauskaa. Sain jopa uuden ystävän, joka sanoi vitsillä olevansa Yolo McSwagginston.

Tosin.. Koko iltapäivä ei sujunut täysin mutkattomasti. Yhdessä vaiheessa Venäjä tekstasi minulle ja kysyi, missä olin. Kerroin olevani Hetalia porukoissa. No, hän sitten saapui, muttei heti huomannut minua, olin nimittäin siviileissä, toisin kuin lauantaina. Venäjä itse oli myös vaihtanut cossia, nyt hänellä oli tummansininen peruukki, valkoinen paita, punamusta kravatti ja katana selässään. (sillä hetkellä hän cossasi demonia, joten uusi salanimi on Demoni)
Lähetin hänelle viestin "right behind you" ja hän vilkaisi vierellään ollutta Pikachua, joka nyökkäsi ja varmisti, että olin heidän takanaan. Demoni näytti v!ttuuntuneelta. Hän kiersi pitkän ympyrän, astui luokseni ja sanoi murhanhimoinen katse silmissään: "Juokse." Kysyin, mitä olin tehnyt väärin ja Pikachu sanoi, etten ollut kertonut, missä olin. Demoni veti hitaasti katanan selästään ja vetäessään terävää miekkaa ulos tupesta hän tuijotti minua ja sanoi: "Run, bitch." Ja mitäkö tein? Juoksin, nauroin ja huusin apua, kun Demoni juoksi perässäni katana käsissään.

Juoksutettuaan minua ja Soraa hän lopulta pisti katanan takaisin tuppeen ja ojensi minulle Hetalia vihkon synttärilahjaksi. Gee, thanks! Ensin meinaat tappaa minut, sitten annat lahjan?

Että sellainen Tracon tänä vuonna!

Sanasto:
Tracon = Tampere con
con = convention (tapahtuma, messu)
turri = Turreiksi sanotaan niitä, jotka pukeutuvat fursuitteihin, eli omiksi eläinhahmoikseen
cosplaydeitti = Sokkotreffit cosplay hahmoille. Herra/Neiti X istuu ja kysyy kysymyksiä, sermin toisella puolen kolme vastaa kysymyksiin ja vastausten perusteella herra/neiti X valitsee sielunkumppaninsa.

Paljon onnea minä

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan..

Jälleen vuosi lähempänä kuolemaa. Täytin eilen 15. Vähäiset ystävät lähettivät tekstareilla onnitteluita ja täti lähetti kuvaviestin, kuten joka vuosi. Naamakirjassa oli muutama onnittelu ja TET:issä kaksi tyyppiä onnitteli (kun olin ensin ilmoittanut syntymäpäivästäni).
Lahjani koostuivat piirrustuksista ja rihkamakoruista, joita ystäväni minulle antoivat.
Kotiväellä ei yksinkertaisesti ollut varaa antaa minulle lahjoja. Mutta ei se mitään, sain sentään rahaa viikonlopun Traconia varten. ♥ Jes! Viidenkympin budjetti! 20 enemmän kuin viime vuonna

Anteeksi tämä masentava päivitys, mutta olen väsynyt ja kuuntelen masentavaa musiikkia. Tämä yhdistelmä = tympääntynyt olo. Älkää ottako minusta mallia.

Hyvää yötä!

TET - päivä 1

Jälleen kerran on aika Työelämään Tutustumisen..

Tässä sitä nyt taas ollaan. TET. Nyt se kestääkin jo kaksi viikkoa. Mutta ei huolta, en aio päivittää blogiani joka päivä, vain ehkä muutaman päivityksen jos ehdin ja vain siksi, että OPO (opinto-ohjaaja) vaatii, että kirjoitan päiväkirjaa TET kokemuksestani.

Ensin hieman taustatietoa. Koska olen nyt yhdeksännellä luokalla, TET:tini kestää 2 viikkoa. Meillä oli viikko aikaa etsiä TET paikka. Koska olen laiska ja saamaton, en tietenkään edes yrittänyt löytää paikkaa. Viikon päätteeksi menin OPO:n luokse ja kerroin, etten ollut löytänyt ajoissa paikkaa. Hän kysyi, mistä olisin kiinnostunut. Kerroin, että minusta on kivaa järjestellä asioita. Niinpä hän sitten lykkäsi minut S-markettiin.

Työpäiväni alkoi yhdeksältä. Heräsin puoli kahdeksan (painettuani torkkunappia puoli tuntia) ja tein itselleni evääksi ruisleivän. Olin näet unohtanut hakea OPO:lta ruokailulapun, joten minulle ei ollut missään ilmaista ruokaa. Lähdin puoliyhdeksän maissa pyöräilemään ja olin sopivasti kymmentä vaille perillä. Perillä minut ohjattiin yhden myymälätyöntekijän luokse (jonka nimeän Pelleksi, sillä totesin hänet työpaikan vitsailijaksi), jolla oli vieressään joku poika, jota arvelin koon perusteella kahdeksasluokkalaiseksi. Meidät vietiin isoon, haisevaan hissiin ja sen kautta lastausalueelle, joka haisi vielä pahemmalta. Ajatelkaa mätänevää lihaa ja pilaantuneita vihanneksia märissä pahvilaatikoissa. Siltä se haisi. Yök!
 Taukohuoneessa meille annettiin työvaatteet: harmaat hanskat, musta pitkähihainen ja sen päälle sininen S-marketin t-paita. Sitten saimme puukot. Tiedättehän sellaiset, joilla revitään pahvilaatikoista teipit? Siniset ja hienot. Harvassa TETpaikassa saa puukon heti aluksi.

Sitten varsinaisiin töihin. Meille annettiin kärryllinen ruokaa ja näytettiin, mihin ne menevät. Sitä teimme koko päivän. Pistimme tavaroita hyllyyn, järjestelimme ja veimme pahvia roskiin. Ihan kivaa sinänhä, tosin päivän päätteeksi oli selkä kipeä.

Että sellaista. Parin päivän päästä saatte tietää, onko tapahtunut jotain maailmaa mullistavaa. Ciao!

Guinnesin Maailmanennätys!

Hell yeah! Teimme sittenkin ennätyksen!

Tänään Särkänniemessä Tampereella yritettiin videopelihahmojen kokoontumisen maailmanennätystä. Ennätys (470) oli tehty Australiassa vuonna 2012. Viime vuonna oli yritetty ennätystä Särkänniemessä, mutta ennätys oli jäänyt sadalla vajaaksi. Tänä vuonna yritettiin uudestaan.

Ystäväni Pipo oli kertonut minulle tapahtumasta ja päätti osallistua cosplay asullaan: Sora pelistä Kingdom Hearts. (annan hänelle muuten uudeksi salanimeksi Sora, sillä Pipo kuulostaa tyhmältä..) Itselläni ei ole mitään hienoa cosplay asua, mutta MissNuma keksi minulle asun: Sims hahmo. Se on videopeli hahmo ja siten lasketaan! Niinpä printtasin netistä itselleni sims timanttikuvioisen A3:sen ja taittelin siitä timantin. Sitten Soran kanssa teimme siitä pantaan sopivan. Tai no.. Minä leikkasin ja taittelin, Sora teki rautalangasta tukikehikon ja liimasi kuumaliimalla. Hän onnistui myös polttamaan sormensa, mistä tunnen huonoa omaatuntoa. :(

Menimme sitten lauantaina aamulla Särkänniemeen puvut päässä. Kaverini Sora cossissaan, minä Sims-timantti päässä. Äitini ja pikkuveljeni olivat pukeutuneet Angry Birdeiksi. Kaikki kerääntyivät aidatulle alueelle, missä jokaiselle jaettiin lappu, jossa oli numero. Olin kolmassadaskolmaskymmeneskuudes pelihahmo. Heti huomasin, etten todellakaan ollut ainoa Sims-hahmo. Lisäkseni paikalla oli ainakin 20 muuta Sims-hahmoa. Sims-hahmojen lisäksi näin monta Mariota, monta Luigia, monta Angry Birdiä ja yllättävän monta TF2 (team fortress 2) hahmoa. Näin myös kaksi Sly Cooperia, muutaman Assassinin ja Minecraft hahmoja. Pelihahmoja oli siis montaa sorttia.

Kun arvonnassa oli jaettu muutama palkinto, ilmoitti henkilökunta pelihahmojen määrän: 497. WUUU! Maailmanennätys! JIIIHAAA!

Myöhemmin...
...menimme ravintolaan, jossa Soran äiti on töissä. Ensin olin vaivaantunut ja nolo, kun tajusin, että Soran isä aikoi maksaa minulle ruoat. Lopulta suostuin tilaamaan ruokaa. Aika kului ja ulkona alkoi hämärtyä, sitten jossain vaiheessa tajusin, että istun ravintolan terassilla romanttisessa valaistuksessa.. Sora cossaajan kanssa. Melkein täydelliset treffit. <3

Sitten ilotulitus alkoi. Sora ei pitänyt kovasta paukkeesta, sillä se muistutti häntä ukkosesta. Niinpä hän siirtyi erittäin nopeasti istumaan syliini ja peitti korvansa. Tunsin oloni erittäin miehekkääksi, kun pidin häntä sylissäni koko ilotulituksen ajan. Paukkeen loputtua hän istui takaisin paikalleen ja katseli nolona sivuun. Välillä hän vilkaisi minua, mutta katsoi taas sivuun. Saattoi johtua siitä, että virnuilin kuin mikäkin jätkä..

Automatkalla nojasimme toisiimme puoliunessa. Aws.