! Dance-Day !

..The day every 9th grader hates.

Today was the day for 9th graders to show their dancing skills to rest of the school. In other words - to embarras themselves. I laughed when I watched them dance. I seriously laughed. Some didn't want to dance, some thought it was embarrasing and some just didn't know how to. Hilarious! All the dances they went, I knew. Polones, Kikapoo, Texas rose, rock and walz. Sooo easy. I love dancing and it makes me Laugh Out Loud, when someone screws up dancing. It's just so funny! I watched this one boy dance. He had no idea, how to dance walz and he didn't bother to look at his pair. Like the Totem Pole I danced with. (older blogtext, in finnish, i'll maybe someday translate it) I would have loved to go to him and yell: "WAKE UP, DUMBASS, YOU'RE DANCING!" There were - as weird as it is - some pairs, who really liked dancing and did it with feeling. That was nice to watch. One pair smiled all the time. Very rare nowadays.
 During the show, me and my comrade Genius (a minecraft nerd, chess player and a math genius - and yes, a boy) commented the dancers, their dresses (well mostly I commented, Genius didn't care) and their dancing. We laughed at the fatboy, who didn't know how to dance. He was just stepping here and there. Pathetic. The girl he was dancing with wasn't any better. I was laughing my ass off..

Notice! -Why do I laugh at those, who can't dance? Because I can! I love dancing especially with those who can. (Magician can! - my other boyfriend -giggle- who does magic, plays minecraft and does his homework in less than 2minutes) I started dancing when I was 4. My dad is in many, many, many dancethingies, so eventually I got to be a part too. And that's how it started.

Parisuhdeterapiaa~

~Prinsessa Leian tapaan.

Äitini kertoo usein kirjasta, jota niin kovin haukutaan. "Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta" (Men Are from Mars, Women Are from Venus), kirjoittanut John Gray. Kirja kertoo paljon ja on monissa asioissa oikeassa. (itse en ole lukenut, äiti vain kertoi siitä) Kerronkin tässä sen, mitä äiti niin usein kertoo..

! MIEHET !
Naiset puhuvat aina ongelmistaan. Jos naisella on ongelma, hänen on saatava puhua siitä. Niin naisten ongelmat selviävät. Kun nainen puhuu ongelmastaan, se ikäänkuin kutistuu. Ei väliä, vaikka ongelmaan ei saisi ratkaisua, kunhan siitä saa puhua! Ongelma voi olla joko pieni tai suuri, sillä ei ole väliä. Ainoa, mikä merkitsee on, että asiasta saa puhua. Puhua, puhua, valittaa, ruikuttaa ja puhua!
Mies! - Kun nainen alkaa puhua ongelmistaan, ei miehen tarvitse, kuin nyökytellä ja vastailla asiaakuuluvasti. Hyviä vastauksia ovat: "Mm'hm.", Vainiin?/!", "Voivoi..", "Ahaa." jne. Kunhan mies osoittaa kuuntelevansa, nainen on tyytyväinen. On yksi ja sama muistaako mies, mistä on puhuttu, kunhan hän osoittaa kuuntelevansa ja ymmärtää/on ymmärtävinään.
Usein mies kyllästyy, kun nainen alkaa puhua. Olen huomannut tämän. Minulla oli tänään aamulla kamala olo ja puhuin siitä Sienen kanssa. Ystäväni tottakai oli kamalan myötämielinen. Kun taas puhuin samasta aiheesta Nerolle, sain yksitavuisia vastauksia ja oli selvää, ettei hän edes kuunnellut. Taikurille on turha edes yrittää puhua muusta, kuin minecraftista..

! NAISET !
Miehet eivät puhu ongelmistaan. Jos miehellä on ongelma, hänen täytyy joko ratkaista se tai työntää se sivuun. Siitä ei missään nimessä saa puhua. Naisten ongelmat kutistuvat puhuessa, miesten kasvavat. Jos miehellä on esim. stressiä töissä, paras apu siihen on löhötä sohvalla ja katsoa jotain toimintaelokuvaa. Silloin mies seuraa sivusta, kun joku toinen ratsoo ongelmiaan - milloin pyssyllä, milloin puheella. Mies unohtaa omat ongelmansa, jolloin ne katoavat.
Nainen! - Älä yritä puhua miehen ongelmista, sillä ne eivät selkene sillä.

(huomatkaa, että teksti miehistä on lyhyempi, kuin naisista. Tämä johtuu siitä, että minä olen nainen, enkä tunne miehiä niin hyvin)

Rankka päivä

Perjantai, arkipäivistä parhain - ja samaan aikaan kamalin.

Aamulla oli yskää ja kurkku kipeä, joten äiti kielsi menemästä pyörällä. Menin siis bussilla. (kymmentävaille bussilla, jolla myöhästyy) Tulin myöhässä uskonnon tunnille, but who cares? Pari viikkoa koulua jäljellä. Uskonnon jälkeen oli ruotsia ja minun piti tehdä koe, josta olin jäänyt pois. Tietenkään en ollut lukenut paljoakaan, joten ennen tuntia kyselin Nerolta ja Taikurilta, mitä kokeeseen tulisi. Nero selitti ja luin tärkeimmät. Sitten vein repun auditorioon, missä muu luokka oli ja menin käytävään tekemään kokeen. Ensimmäinen sivu oli helppo, tiesin kaiken. Mutta sitten... apuverbit. En tiennyt mitään mistään! Olin niin pihalla, että jopa lähetin salaa tekstiviestin Dr.Numalle: "Mikä on aikoa ruotsiks?!" Numa tarkisti kääntäjästä ja sai vastaukseksi jotain sekavaa, mistä ei ollut mitään apua. Luovutin ja siirryin seuraavalle sivulle. Lausejärjestys. Helpponakki. Samoin viimeinen sivu. Kaikki meni nappiin, paitsi se hemmetin apuverbitehtävä! Raaahhh!

Ruotsin jälkeen matikkaa. Piirtelin tunnilla, kunnes jo lähdimmekin syömään. Menemme perjantaisin aina syömään jo yhdeltätoista samaan aikaan ala-asteen kanssa. (mikä on varsin ärsyttävää, sillä ruokailuaikaa on n.15minuuttia, ja pikkukakarajonossa kestää 10minuuttia) Ruokana oli kalakeittoa, ihan hyvää. Söin sen mitä ehdin, sillä perjantaisin on ruokailun jälkeen liikuntaa. Tällä kertaa pesistä. Menimme kentälle odottelemaan opettajaa (olin taas ensimmäinen, kun ei vaihtanut vaatteita) ja huomasin jätkien olevan kentäs vasemmassa laidassa. Ei se mitään. Eivät tytöt muutenkaan paljoa tilaa tarvitse.

Jaoimme joukkueet ja aloitimme pelin. Meidän joukkueemme oli ensin lyöntivuorossa, Höyryveturi ensimmäisenä. ..Ja heti kunnari. Saimme pisteitä pisteiden perään, kunnes lopulta tuli vaihto. Poltimme vatsajoukkueen alta aikayksikön ja pääsimme taas tekemään kunnareita. Minä sain päänsäryn, joten minulle kunnareista ei ollut iloa, mutta joukkueella oli hauskaa.

Blogia kerrakseen..

Blogi siellä, blogi täällä..

Atk-tunnilla ope kysyi yhtäkkiä: "Ketkä tietävät mikä on blogi?" Muutama käsi nousi, ja sitten se-nimeltä-mainitsematon-tyttö-jota-ei-saa-sanoa-Rusinaksi huusi opelle ja osoitti minua: "Leia tietää! Se pitää blogia!" Teki mieli sanoa: "Kiitos kun huusit....."

Ope antoi sitten tehtäväksi valita joku blogi ja vastailla siitä muutamaan kysymykseen, kuten mikä on blogin aihe, kuka sitä pitää, päivitetäänkö säännöllisesti, jne. Päätin valita Hanskun Cosplay blogin. Vilkaisin välillä vieressä istuvan Neron ruutua ja facepalmasin. Arvatkaapa kenen blogista Nero teki.. Aivan oikein. Minun blogistani. Sitten kurkotin pöydän yli takana istuvan Taikurin ruutua katsoakseni. Arvatkaapa kenen blogista Taikuri teki. Jepjep. Minun blogistani. Arvatenkin nimeltä-mainitsematon teki myös minun blogistani.. Wau. Olen näemmä julkkis.

Päivän fail: Kun sain blogitehtävän tehtyä menin lukemaan nettiin kirjoittamia novellejani aikani kuluksi. Novellini ovat.. no.. hieman yksiaiheisia. Enimmäkseen romantiikkaa ja.. krhm.. Mutta minkäs teet, kun roolipeliseurana (joista novellini kirjoitan) ovat Miron ja Dr.Numan kaltaiset perverssit? Jokatapauksessa, Nero istui vieressä ja huomasi muutaman novellin otsikon ja lunttasi äkkiä sivun osoitteen. Perhana.. Nyt Nero lukee novellejanikin..

! Särkänniemi !

Yksi parhaista koulupäivistä: Särkkään!

Luokkamme pääsi koulustamme testaamaan Särkänniemen uusia rannekkeita. Muistakin kouluista meni, monikin meni toisesta kaupungista tilausbussilla. Jokatapauksessa menimme testaamaan älyrannekkeita. Sellaisia, joissa on mikrosiru, joihin tehdään käyttäjä ja sitten voi seurata monestikon on missäkin laitteessa käynyt. Käyn itse kovin harvoin Särkänniemessä, muunmuassa hinnan ja ajanpuutteen takia. Olemme suurimman osan kesästä mökillä ja kun kertalippu Särkkään maksaa minimissään kolmekymppiä en viitsi vaivautua.

Kun odotimme rannekkeiden saantia kuulin missä kaikissa laitteissa on leimausmahdollisuus. Half-pipe, Tornado, Trombi, Tyrsky, Tukkijoki, Koskiseikkailu ja törmäilyautot. Nielaisin ja aloin jännittää. Entä jos en uskaltaisi mennä laitteisiin ja muut pitäisivät minua nössönä? Saimme sitten rannekket ja mieleni teki kysyä: Tässäkö tämä on? Saimme aivan tavalliset rannekkeet, jossa on jännällä läpinäkyvällä teipillä jotain harmaita sähkölituskoja(?) ja pieni mikrosiru. Ei aivan se, mitä odotin, mutta olkoon. Päätimme tottakai Neron ja Taikurin kanssa, että olemme ryhmä. Piti vielä miettiä ryhmälle nimi. Taikuri keksi sitten nimen: "NBMM4L". Nimi on siis lyhenne sanoista: "Nothing But Minecraft, Minecraft 4 Life" Aika hyvä oikeastaan. Minun nimimerkikseni valittiin LomLom, Taikuri oli HUMMAPOMMI ja Nero oli Petzku.

Menimme ensimmäisenä Tukkijokeen, siihen ainoaan laitteeseen, josta pidin. Jonoa oli tuskin lainkaan, joten pääsimme heti laitteeseen. Tukkijoki on siitä hauska, että aluksi tuntuu tylsältä, sitten korkea nousu ja nopea pudotus veteen. Siinä ei välty kastumiselta. Minä ja Taikuri kastuimme pahiten, koska minä olin edessä ja Taikuri takana. Nero istui keskellä ja pysyi miltei kokonaan kuivana. Mokomakin..

Seuraavaksi piti kuivata vaatteet. Mikä sen parempaa, kuin vuoristorata. Olin ihan paniikissa. Vatsani ei kestä pyörimistä ja pelkään vuoristoratoja. Taikuri ja Nero saivat minut kuitenkin Trombin jonoon. Katsoin laitetta, jossa mennään mahallaan. Ei näyttänyt oikeastaan kovin pahalta. Eikä minua oikeastaan jännittänyt. Menimme sitten laitteeseen ja kapusin suoraan sanottuna melko vaikeaan härveliin. Laite lähti nousemaan, ja huomasin, ettei se ole kovin naisystävällinen. Laitteessa maataan mahallaan, ja.. no.. siinä menee kirjaimellisesti tissit littiin. Ei tunnu hyvältä ei. Nero vieressä totesi: "Otan osaa", mutta nauroi samalla. Kestin urheasti kivun ja selvisin laitteen hengissä loppuun. Oikeastaan se oli aika kivaa. Olisin halunnut heti uudestaan, mutta pojilla oli jo kiire Tornaadoon. Sinne siis..

Tornaadoonkaan ei ollut jonoa. Pääsimme heti laitteeseen. Alussa olin tottakai "Mäkuolen mäkuolen mäkuolen", mutta kun lähdimme laitteesta, halusin heti uudestaan. Vauhti on päätä huimaava. Aivan mahtava! Suosittelen. Näyttää pahemmalta, kuin on. ps. lähdössä kannattaa pitää kiinni, jos pelkää.

Testasimme rannekkeita kahteen asti, kävin Troikassa, Jet Starissa ja Moto Geessä, sitten meitä haastateltiin. Lopuksi saimme jäätelöt ja luvan joko lähteä kotiin tai jäädä huvipuistoon. Tietenkin jäin. Menin uudestaan Tornaadoon, tällä kertaa etupenkkiin. Menin Moto Geehen, joka kylläkään ei ollut jonotuksen arvoinen. Hurrikaanikin oli suht tylsä. Lopuksi ostin lihapiirakan ja lähdin kotiin. Sellainen päivä.


Päivän biisi: Ennen särkkään lähtöä meillä oli puolitoista tuntia musiikkia ja pidimme levyraadin, eli soitimme biisejä youtubesta ja annoimme pisteitä. Soitin Hector - Juodaan viinaa, kun taas Nero soitti Team Fortress 2 - Theme song. Eeppisyyttä.. Spies are f*cking bullsh*t!

~ Loma ~

Ah, loma, loma, loma..

Torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai. Neljä lomapäivää putkeen. (Paitsi minulla, lintsasin keskiviikkona. Lällällää!) Torstaina oli vapaata helatorstain takia (eeei, missasin puukäsityön!), perjantaina, koska se on helatorstain jälkeen ja sitten olikin viikonloppu. Neljän päivän loma. (minulla viisi)

Pikkuveljelläni menee lujaa. hänellä on ollut konsertteja siellä täällä, jopa kahdesti päivässä. Todellakin.. Kuoro pitää kiireisenä. Kukapa olisi uskonut. Meillä oli tanssiesityskin, ja samana päivänä veljeni piti vielä esiintyä konsertissa. Bussilla edestakaisin sähläystä. Äitillä oli vähällä palaa hermot. No, loppujen lopuksi veli kerkesi konsertteihin ja ne suiuivat hyvin.

Ei ole enempää kirjoittamista, sillä loma on sujunut enimmäkseen koneella istuen. Valitan. Kirjoitan enemmän, kun jotain mielenkiintoista ilmenee.


Päivän win: Sain yhden kaverini (Miron) veljen (joka ei puhu suomea) lukemaan blogiani! Hahaa! Jälleen yksi nolife, joka vajoaa tekstieni tasalle!
 

In english!

A text in english for those, who don't understand my gibberish!

So, in this text I tell what, why and who, in english.

• What: It's a blog I made when I was bored. I write stuff that happens to me at home, school and internet. Every crap thing I mess up I write here for you to laugh about. (though most of the text is in finnish [=gibberish] but that's your problem)

• Why: I was bored and needed something to do. Also i've heard that writing things down makes you understand and learn them better. But why on earth do I write every thing here, if im trying to forget them..

• Who: Me, my mum, my dad, my littlebrother, my friends at school and my friends in internet. No one is safe! If you fool around me, be ready to end up in my blog! Bwahahaa!

There was the explanation. What to tell now? Well.. I could tell about myself a little. Try not to fall asleep!


So, imma wannabe space princess Leia (to those who ain't nerds, it's from Star Wars) who lives behinds Gods back - Finland. The land of thousands of lakes and millions of mosquitos. We go to sauna with no less than 80-100degrees celcius. (sorry germans, you have been trolled) We drink more coffee, than anyone else in the world. We love icehockey and hate the swedish. (I don't)
Whoops, too much information. Anyway, I was suposed to write about myself. I have curly hair, green eyes and two nerd friends (boys) and few other friends (girls). I have a good sence of humor, I am very, very twominded and im a pervert. I flirt with everyone and everything. Beware.. Im also a good dancer (no ballet) and a friend of chocolate. And im a coffeeholist.


Thanks for your time suckers!


Ja kyllä, koetan saada ulkomaalaisiakin eksymään tänne.

!! 2222 !!

Kaksituhattakaksisataakaksikymmentäkaksi katsomiskertaa! Hui kamala!

..Melkoisen numeron olette aikaiseksi saaneet. En minä nyt noin kiinnostava ole, enhän? No, onhan se kiva tietää, että jotakuta kiinnostaa kirjoitukseni. Notta: tattis. ♥
(mutta jotain rajaa hei, ei kymmentä kertaa päivässä..)
Huomasin myös, että tämä on kuudeskymmenesyhdeksäs (69) tilapäivitys, jonka teen. Huhhuh. Paljon on tullut kirjoiteltua parissa kuukaudessa. Huomasin myös, että tilapäivitykset harvenevat, mitä pidenpään kirjoitan. Johtuu varmaankin siitä, että mesetykseni erään kanssa on tiheytynyt. Olin eilen illallakin koneella kahteentoista, ja sitä edellisenä, jne. Tavallaan hän sabotoi blogini päivittelyä, mutta minkäs teet. Love is love.

Sijaiset, nuo ikuiset kiusaamisen kohteet..

Sijaisia aina kiusataan. Sille ei voi mitään. Vaikka sijainen olisi suht kiva aina joku jätkä riehuu lippisten kanssa. Olen tavannut muutamankin mukavan sijaisen, mutta kukaan ei ole selvinnyt kiusaamiselta. Esimerkiksi maanantaina meillä oli historiassa sijainen. Hän oli nainen, eikä varsinkaan laiha. Lyhyt tukka ja sellainen ilme, että karttakeppiä jokaiselle, joka pölisee. Vaikka sijainen oli suht siedettävä, luokan pojat mölisivät ja pilailivat ja niin edelleen. Niinpä sijainen lopettikin tunnin sanomalla: "Painukaa helvettiin! Mä en kestä teitä enään." Hehheh.


Eilen (tiistaina) oli Pirkanpoikien konsertti. Heitä kuvattiin lehtiin ja televisioon ja ties minne. Veljeni kertoi shown jälkeen, kun kävelimme kotiin. (äiti oli pakottanut minut mukaansa kävelemään konserttitalolle, koska ei halunnut mennä yksin ja minulla on pyörä, jolla veljeni kamat sitten tuotiin kotiin) Pirkanpojat oli kuulemma viety huoneeseen, joka oli kuin ilmetty teatterin backstage. Peilejä, valoja, meikkauspöytiä. Veli sanoi, että heillä ei ollut poreammeita tai shampanjaa, (huom, tämän vitsin tajuaa vain, jos on katsonut Niko Kivelää) mutta naisia riitti, sillä heidät puuteroi ryhmä naisia. Kyllä, puuteroi. Pikkupirkanpoikien posket pistettiin puuterilla punaisiksi. Veli sanoi, että heistä tehtiin Pirkantyttöjä. Oikeasti puuteria tarvittiin, ettei heidän kasvonsa kiiltele. Näyttää tyhmältä kamerassa.
Esitys meni muuten hyvin. Jäin ulos odottelemaan, kun äiti meni hakemaan veljeäni shown jälkeen. Ohitseni kulki ihmisiä kukkapuskineen. Ilmeisesti konsertin jälkeen oli jaettu kukkia ohjaajille. Muutamat juttelivat siinä keskenään ja tottakai kuulin kaiken. Yksi nainen oli juuri saanut lapsen, toinen menossa junalla kotiin, yksi mies naarmutti autonsa hotelli parkkihallissa, kun tie oli liian kapea. Ei mitään järin kiinnostavaa. Jäin tosin kerran tuijottamaan yhden jätkän perään. Yksi Pirkanpojista vain, laulaa pirun taivaallisen hyvin ja on komea. (ei pahalla Numa) Kysyin veljeltäni jätkän nimeä, mutta ei hän tietenkään tietänyt. Pöh. Kuitenkin joku Arttu, tai Niilo, tai joku muu nolo. Patu, Pekka, Pate, Kalle, Erkki, Tauno, Unto, Armas..


Päivän vinkki: Jos on tekemisestä puutetta, lyö pääsi näppäimistöön ja yritä saada mahdollisimman monta kirjainta! Esim: yhgykjmi. Toimii! *trollface*

Pirkanpojat goes POP

Pikkuveljeni on Pirkanpoikien poikakuorossa, joten tottakai käymme konserteissa..

Viime lauantaina oli Pirkanpoikien  äitienpäiväkonsertti eräällä koululla. (en muista nimeä, se oli joku todella sekava) He esittivät ensin pari tylsää laulua (anteeksi, en tykkää kaikista musiikeista), kuten T.Morleyn - Now is the month of Maying, Eino Leinon - Hän kulkevi kuin yli kukkien, Immi Hellénin - Paimenpoika. Sitten tuli yhden kuorolaisen soolo.. Poika astui esiin muista, sellainen pikkupoika, ehkä 10-12vuotias. Oletin tavallista sen ikäistä laulua.. Vielä mitä! Poika avasi suunsa ja luulin jo kuolleeni ja päätyneeni taivaaseen. Laulu oli aivan uskomattoman kaunista! Kappale oli Sininen uni, joka kertoi nukkuMatista. Suloista.. ♥

Sitten alkoi Pirkanpojat goes POP osio, ja milläs muullakaan kappaleella, kuin Don't worry, be happy. Pojilla olikin sopivasti arkivaatteet päällä, sopivat hyvin tyyliin, kun alkoivat nerokkaan ja humoristisen koreografian kanssa laulaa Rööperiin (Penny Lane), Love me do, Barbara Ann, Happy together ja You'll be in my heart. Jokaisen kappaleen välissä oli hetken näytelmää, joka sopi mielestäni oikein hyvin. Veljelläni oli pieni soolo Rööperiin-kappaleen aikana. Hän käveli edestakaisin lavalla ja oli soittavinaan trumpettia. Sitten hän kehotti käsillään muuta kuoroa laulamaan ja poistui tyylikkäästi jonon mukana takaisin massaan. Esitys oli kertakaikkiaan upea. Ja kyllä, mainostan Pirkanpoikia tässä. Haittaakse?

2100 katsomiskertaa? Mitä ihm.. Taikuri ja Nero, nyt jotain rajaa sen refresh-nappulan kanssa! Epäilen myös Dr.Numaa.

Päivän random: Kääpiö suuttui, kun Neron ja Taikurin kanssa olimme huudelleet hänen puhuessa puhelimeen. Hän potkaisi minua ja sanoi aikovansa potkaista Taikuria. No, varoitin Taikuria etukäteen ja Kääpiö potki minua. Jeeeeii..

K.K.K.

Ei Ku Klux Klan, vaan Kaksimielisten Kelmien Kulmaus!

Eilen oli jälleen kaksimielisten päivä. Harmi vaan Nero ei ollut paikalla, hän ei tiedä mitä missasi. Puukäsityöntunnilla nääs olimme Taikurin kanssa kokoajan kahden (hehehehe..). Hän auttoi minua työni kanssa (joka muuten on puuhaarukka) ja juttelimme siinä samalla kaikkea kaksimielistä. Kaikkein hauskin, mitä teimme oli tarina, jossa kumpikin sanoo yhden sanan vuorotellen. Tarina alkoi:
Taikuri: Olipa..
Minä: ..kerran..
Taikuri: ..poika..
Minä: ..joka..
Taikuri: ..kuoli.
Minä: Heeeeei!
Taikuri: *trollface*

Heh, se oli hauskaa, kun stoori lähti käyntiin. Tietenkin se karkasi käsistä, mutta minkäs teet. Loppujen lopuksi poika päätyi sänkyyn tyttöystävän kanssa ja äiti tuli kolmen kimppaan.. Että näin.

Tänää oli myös mielenkiintoinen päivä (Nero poissa), sillä tytöillä oli cooperin testi. Kun kuulin tänä aamuna siitä totesin: "Just. Kiva." Tietenkään en ollut muistanut koko cooperia. Niinpä minulla ei ollut vaihtovaatteita, vaan jouduin menemään vaaleanpunaisissa (huom, vaaleanpunaisissa, ei pinkeissä) housuissa ja vihreässä Barnlek 2011 -paidassa. Päätin pistää kuulokkeet korviin, että juoksisin ripeän musiikin tahdissa. Valitsin kappaleiksi (vähäisistä kännykkäni biiseistä) Shakira - Waka waka, Adam Lambert - If I had you ja Captain Sparklesin Fallen kingdom. Lähdimme lämmityskierroksen jälkeen juoksemaan ja voin sanoa, että olen ylpeä itsestäni. En kävellyt kertaakaan, enkä pysähtynyt. Syksyn cooperissa kävelin ainakin puolet matkasta. Sain syksyllä arvosanaksi 7+, tällä kertaa 7½. Paransin puolella! Jess!


Äidinkielen tunnilla meillä piti olla esinepuheenvuoroesittelymikälie, mutta kun menin luokan ovelle huomasin sijaisen. Käytävällä notkuvista yseistä ja kaseista välittämättä loikkasi luokan ovelta keskelle käytävää ja huusin kymmenen metrin päähän Taikurille: "Hei, meillä on sijainen!" Taikuri heilautti kätensä ilmaan ja juoksi virnistäen luokseni. Nauroimme ja löimme ylävitoset. Käytävältä tuli pari muuta luokkalaista, joiden kanssa Taikuri veti ylävitoset ja huusi "jess!". Sijaisella oli kiva ilme. Oppilaat saavat kuulla, että on sijainen ja bailaavat hullun lailla. Epäilyttävää..?


Oletteko miettineet, mitä kaupan lihapullissa on? No, menkää katsomaan.. Mtv3:n sivuilla oli tämmöinen juttu, kuin Totuus ruuasta. Kannattaa katsoa.


Päivän biisi: Walk of life

♂ + ♂ = ♥
♀ + ♀ = ♥
♀ + ♂ = ♥

If you're not the one..

..then why does my soul feel glad today?

If you're not the one, then why does my hand fit yours this way?
If you are not mine, then why does your heart return my call?
If you are not mine, would I have the strength to stand at all?
I never know what the future brings, but I know you're here with me now.
We'll make it through, and I hope you are the one I share my life with..
I don't wanna run away, but I can't take it, I don't understand!
If im not made for you, then why does my heart tell me that I am?
Is there anyway that I could stay in your arms?

If I don't need you, then why am I crying on my bed?
If I don't need you, then why does your name resound in my head?
If you're not for me, then why does this distance maim my life?
If you're not for me, then why do I dream of you as my wife?
I don't know why your so far away, but I know that this much is true.
We'll make it through and I hope you are the one I share my life with..
And I wish that you could be the one I die with..
And i'm prayin' you're the one I build my home with..
I hope I love you all my life.
I don't wanna run away, but I can't take it, I don't understand!
If im not made for you, then why does my heart tell me that I am?
Is there anyway that I could stay in your arms?

'Cause I miss you, 
body and soul so strong that it takes my breath away.
And I breathe you, 
into my heart and pray for the strength to stand today.
'Cause I love you,
whether it's wrong or right.
And though I can't be with you tonight,
you know my heart is by your side. ♥

I don't wanna run away, but I can't take it, I don't understand!
If im not made for you, then why does my heart tell me that I am?
Is there anyway that I could stay in your arms?

Biisi: Daniel Bedingfield - If you're not the one

..you know who you are, my love..

Keskitai

Maanantai, tiistai, keskitai.. Loogista, eikö?

Tänään oli perus keskitai. (keskiviikko noin suomeksi) Pyörällä kouluun, myöhässä ruotsin tunnille, ranskan tunnille, atk-tunnille, ruokailuun, fysiikan tunnille, kahdelta pyörällä kotiin, pari tuntia lepoa, seitsemäksi harkkoihin, kasilta takaisin, ysiltä kotona ja koneelle. Jepjep.

Ruotsin tunnilla oli sijainen. Joku mies. Jätkät ottivat sitten hommakseen ärsyttää sijaista. Sijainen sanoi ainakin kymmenen kertaa, että verbi on ruotsinkielessä aina toisena. Jätkät sitten tahallaan laittoivat verbin mihin sattuu, sanoivat väärin ja kysyivät miljoona kertaa sivua ja tehtävää. Sijaiselta meni lievästi sanottuna hermot. Ja minä, joka istun luokan keskellä yksin luin koko tunnin Harlequinin kirjaa, eikä sijainen kertaakaan huomannut. Taitolaji..

Ranskan tunnilla katsoimme elokuvaa ja kävimme vuorotellen puhekokeessa, joka oli yllättävän helppo, vaikka olin hermoillut sitä varten. Sain 'hyvä'n, ope ei muistanut sanoa numeroa. Taikuri mokasi ja sai huonon numeron. Ooooowwwwwned.


Atk-tunnilla teimme ensin jonkun kyselyn ja sitten jatkoimme powerpoint-projekteja. Ruokana oli lohikeittoa, ihan syötävää. sieni ja Kääpiö valittivat vieressä, kun söin hitaasti ja hain kaksi kertaa lisää. Minkäs teet, olin nälkäinen. Ja Kääpiön taukoamaton puhe kissoista ja hevosista rasitti. Ruuan jälkeen olikin vuorossa fysiikka. Sohimme valoilla lasien läpi, ei mitään erikoista, paitsi että kiusasin Neroa ja Taikuria Sampan laaserilla. Höhöhöö..


Pyöräilin kotiin ja kotona näytin äidille roppa kaupalla Niko Kivelän videoita. Nauroimme tunnin YouTube videoille, kunnes sitten tulikin jo kiire harkkoihin. Veli ei harjoituksiin tullut, sillä kun on nilkka venähtänyt jalkapallon jäljiltä. Urheilija ei tervettä päivää näe..



Päivitys jää lyhyeksi, äiti vieressä vaatii menemään nukkumaan.


Päivän saavutus: Sain 16vuotiaan punastelemaan kahdella lauseella.. Hohoho..

* Tampere Kuplii *

..Pulp pulp.

Olin tuossa sunnuntaina Tampere Kuplii sarjakuvatapahtumassa. Moni muukin ystäväni matkusti bussilla/junalla tapahtumaan. Tapahtuma pidetiin Finlaysonin alueella, jonne siis meninkin. Kun pääsin perille, olin pudottaa silmät päästäni. Siellä täällä upeita cossplay asuja! Kaikissa manga tapahtumissa on aina kahdenlaisia ihmisiä: Niitä, jotka pukeutuvat cossiasuihin ja niitä jotka eivät pukeudu. En kuulunut kumpaankaan kastiin. Minulla oli päässäni stetsoni, joten en kuulunut taviksiin, mutta koska asu oli kesken, en myöskään cossplayannut. Noloa..
Kiertelin pitkän aikaa eksyneen näköisenä, kunnes löysin myyntipöydille seuraamalla muutamaa cossplayaajaa. Myyntipöydät ovat aina paras juttu näissä tapahtumissa. Mangaa, japanilaista ruokaa, paitoja, pinssejä, kirjoja, pehmoja sarjoista.. Kaikkea, mistä animefani voi vain unelmoida. (paitsi ne, joilla on rahaa) Minulla ei ollut, kuin kolmekymppiä, eli aika vähän. Pelkkä yksi pehmo maksaa keskimäärin 16euroa. Osta siinä sitten.. Pipolla oli sentään rielut 90euroa, osti ainakin kaksi pehmoa ja ties mitä lisäksi. Itse ostin pocky-tikkuja (nomnom..), ramune-limsaa, suklaaseen dipattavia keksitikkuja, Tuuli Hypenin Nanna-sarjakuvakirjan ja Kalevala aiheisen postikortin, johon kävin hakemassa - PERTTI JARLAN SIGNEERAUKSEN! Wuuu! Fingerporin isä kirjoitti korttiin omistuskirjoituksen! Mahtavaa!


Olin myyntipöydillä melko kauan, sitten siirryin kuuntelemaan luentoa cossplay peruukeista. Opin paljon uutta, mm. että peruukkia ei koskaan saa harjata juuresta latvoihin, vaan latvoista juureen. Jos kamman vetää koko matkan juuresta latvoihin, hiukset vahingoittuvat. Opin myös paljon peruukkien värjäyksestä, hoitamisesta ja säilytyksestä. Täysin hyödyllinen luento siis. Luentoa piti eräs cossplay asiantuntija Hansku, jolla on myös blogi, jos jotakuta kiinnostaa cossplayaiheinen teksti.

Muuta en oikein tehnytkään, paitsi tutustuin Ropeconiin tapahtuman mainostuspöydän luona. Ropecon on siis roolipelipainotteinen tapahtuma 27-29.7 Espoossa. Pöytäroolipelejä, nettiroolipelejä, larppausta.. Kaikkea, mikä liittyy roolipeleihin. Täydellinen tapahtuma minulle siis! Mikä parasta, tarjolla on talkoohommia. Jos menen töihin tapahtumaan, Ropecon maksaa majoitukseni. Mahtavaa!


Sellainen sunnuntai.

ps. pahoittelen blogipäivitysten myöhästymistä. On ollut kiireistä. You know what I mean..

Toukotanssit Hyvinkäällä

Tanssia, tanssia, tanssia.. Lauantaina?!

Seuraavan kerran kun minut herätetään PUOLI SEITSEMÄN Lauantai aamuna minä nirhaan jonkun! Oletteko kuulleet lomapäivistä? Lauantai on sellainen! En herätyksiä ennen kymmentä! Raah!

Eli, minut herätettiin puoli seitsemän, pakotettiin syömään ja sitten tuupattiin autoon. Ja sitten me ajoimme yhtä soittoa Hyvinkäälle. (Okei, liioittelin hieman. Aamulla meille ensinnäkin ostettiin Minecraft, lähdimme myöhään, rannekelloni pysähtyi ja äiti poltti kahdesti päreensä) Veli ei tullut mukaan, sillä oli jotkut kuoroharjoitukset. Niinpä minä päädyin koko päiväksi Hyvinkäälle, kun veli istui kotona pelaamassa Minecraftia. On se niin väärin..

Perillä olin tietenkin väsynyt (ja liioittelin) enkä oikein keskittynyt mihinkään. Menimme äiidn kanssa piirakkapajalle tekemään karjalanpiirakoita. (joista tuli muuten hyviä) Myöhemmin menimme korttipajalle tekemään KTNL:lle 30vuotis onnittelukortin. (KTNL = KansanTanssiNuortenLiitto) Äitikin tuli tekemään kortin, ja iskäkin! Äiti otti valmiin printatun tanssitytön kuvan ja väritti sen. Iskä piirsi itsensä kansallispuvussa. (tuli ihan iskän näköinen, silmälaseja myöten) Minä liimailin kortille eri papereista leikattuina 30v, ja kirjoitin alle: "Vanha mikä vanha!" Äitilä oli hauskaa sitä lukiessaan.

Sitten olikin lounas. Ruokana oli makaroonilaatikkoa. Ei mikään suosikkiruokani, koulun makaroonilaatikkohan on aina pahaa. (kyllä, toukotanssit pidettiin koululla) Söin kuitenkin sen verran, kuin pystyin. Siellä oli jopa tarjolla kevytmaitoa, yleensä kun on pelkkää rasvatonta. Lounaan jälkeen iskä meni pukemaan kansallispukunsa ja minä ja äiti palasimme korttipajalle, kun kerran oli aikaa. Tein todella kauniin kortin, jonka aion postissa lähettää eräälle. Piilotin kortin äidin silmiltä, ettei lukisi tekstiä. Olisi voinut olla hieman selittelyä..

Pääjuhla alkoi vähän yhden jälkeen. Siellä esiintyi muutama pikkulasten ryhmä (awwww..) ja sitten yksi Peukaloiset-ryhmä, jossa oli kolme äärimmäisen pientä lasta. He tanssivat 'Lintu lensi oksalle'. Söpöää..
Juhlassa jaettiin myös Vuoden ohjaaja -palkinto, viisi kultaista KTNL-pinssiä ja KTNL:län kunniajäsen nimike. Vuoden ohjaaja saa nimensä ja vuosiluvun kaiverretuksi leipälapioon, jossa on KTNL:län logo. Lapiota ei tietenkään saa omaksi, mutta saapahan sitä hetken pidellä. (lapiossa on nimiä jo vuodelta 2006) Pinssejä jakamassa oli isäni, kun kerran on KTNL:län halituksessa. Pinssien saajat olivat kaikki naisia, joten iskä myös halasi kaikkia. Viimeinen rivin naisista (en tunne) meni ja vielä pussasi isää. Nauroin ja äiti vieressä esitti mustasukkaista. Isän ilme oli näkemisen arvoinen..

Illalla oli myös illanvietto, muta se oli pienemmille lapsille. Oli siellä myös tietopolun palkintojen jako. (pihalle oli laitettu 12kysymystä ja niihin piti vastata) Menin eteen muiden lasten mukaan istumaan ja odottamaan tuloksia. Yhtäkään täysin oikeaa ei ollut, mutta oli yksi 11½ pistettä saanut. Ja kukas muukaan se oli, kuin minä? Tottakai minä voitin, kun kuljimme äidin kanssa kysymykset läpi ja googlasimme hänen kännykällään vaikeimmat. Hehe. Voitin uudet kansallispuvun puuvillasukat. Sitten sain arpoa toiseksi tulleet, jotka saivat kaikki puisen voiveitsen.

Päivän vinkki: Älä herätä minua puoli seitsemän lauantai aamuna..

Karmaa!!!

..Good karrrmaaa!!

Näin totesi MCN#1 (minecraftnörttinumero1) lukiessaan uskonnon kokeeseen. Aiheena Hindut ja Buddhat. En (tietenkään) ollut lukenut, joten otin kirjan mukaan. Uskonnon koe olikin sitten ainoa kunnon ine tunti, mikä meillä oli. Tulimme kouluun yhdeksään (normaalisti kahdeksaan) eikä minulla ollut repussa kuin pari paperia ja uskonnon kirja. Ensimmäiset kaksi tuntia eräs nainen selitti meille roskaamisesta ja sen haitoista. Hän mm. esitteli I♥tre-logoa ja kysyi, kuinka moni oli nähnyt sen. Moni käsi nousi ja takana olijani totesi: "Valitettavasti." Nainen valisti meitä tupakantumpeista, että ne ovat yleisin jäte monissa kaupungeissa. Totesin, että pistetään tupakoitsijat syömään tumppinsa. Ongelma ratkaistu!
Seiskaluokkalaiset keksivät hyviä keinoja ehkäistä (hehe..) roskaamista. Sakottaminen oli hyvin suosittu keino, myös vankilatuomio löytyi yhdestä paperista. Kaupungille töihinkin meneminen oli otettu hyväksi vaihtoehdoksi.


Roskasaarnan jälkeen oli uskonnon koe. Koe pidettiin kahdelle luokalle samaan aikaan auditoriossa. Porukkaa siis oli aika paljon, ja opella oli täysi työ saada meidät joka toiselle penkille, eikä vierekkäin takariville. Päädyin toiseksi etummaiseen riviin Neron taakse. Paikkani oli tilanteen huomioon ottaen hyvä, sillä aina, kun Nero nojautui taaksepäin, minä näin hänen olkapäänsä yli vastaukset. Kyllä, minä lunttasin Nerolta. Mutta haloo? Jättäisitkö muka itse tilaisuuden käyttämättä, jos Nero istuisi edessäsi ja Neron vastaukset näkyisi? Tuskinpa vain..


Kokeen jälkeen oli ruokailu, jonka aikana puhuimme Neron, Muulin, MCN#1:n ja MCN#2:n kanssa elokuvista, ym. Ruokailusta lähdimme luokkiimme, missä olikin sitten siivoustunti. Meidät laitettiin tyhjentämään roskiksia, laikaisemaan lattiat, teroittamaan kynät, pyyhkimään pöydät, jne. Vasta yhdeltä saimme lopettaa ja lähteä kotiin. Poljin pyörälläni, kuin ruttoa pakoon.

Katsomiskerrat: 1800?! 1800?! Seriously? En minä nyt NOIN kiinnostava ole!


Päivän 'good-karma': MCN#1 uskonnon kokeen alussa ojensi opettajalle paperit, joissa oli vastauksia. Hän oli opetellut niillä välitunneilla ja antoi ne opettajalle tunnin ajaksi, ettei lunttaisi. Nauroin ja hän totesi vain eeppisellä möreällä äänellä: "Good karma!"

- Simakrapula -

Darra, hang-over, krapula..

Hyvä suomalainen sananlasku sanoo: Illalla juodaan hilpeenä kaljaa, aamulla ollaan kalpeena hiljaa. Jepjep, paitsi että viinaa en juonut - vaan simaa! Ja muuten niin maan perusteellisesti. Join torilla muikkujen kanssa puolilitraa, sitten myöhemmin Pipon kanssa, sitten kun menimme sedälle kylään join 2 lasia ja mummin luona join yhden lasillisen. Huhhuh.. Sen jälkeen oli vähän öklö-olo. Mutta siitä huolimatta jaksoin kiertää toria koko päivän.

Keskiviikko aamulla olikin sitten kaamea krapula. Päätä särki, oksetti ja olin kalpea. Krapula, ihan selvästi. En siis mennyt kouluun vaan jäin kotiin. Löhöilin sängyllä melko pitkään, sitten kävin päivittämässä blogin, söin banaanin ja menin AkuAnkkapinon kanssa takaisin sänkyyn lukemaan. Niin minä päiväni kulutin. Menimme äidin kanssa joskus yhden aikoihin aamukahville ja naureskelin itsekseni, että muut ovat vielä tunneilla.
Menin sitten myöhemmin faceen ja huomasin, ettei meillä ollutkaan ollut ranskan koetta, kuten olin luullut. Facessa oli näet meidän luokkalaisen ottama kuva, missä jätkillä oli jalat pöydällä ja kirjat auki. Että näin. En oikeastaan missannut kuin Sampan sukkahousushown, joka kuulemma ei edes ollut kovin kummoinen. (Samppa ei vaan osaa) Hyvin vietetty kotipäivä siis!

Torstaina (eli tänään) menin pyörällä kouluun (taas) ja otin ostamani stetsonin mukaan. Aioin mennä koulun jälkeen katsomaan punanaamiosta sinistä peruukkia cossiasuun, joten otin stetsoninkin mukaan. Pistin stetsonin lokeroon tuntien ajaksi (suojellakseni sitä teineípöpöiltä).
Paljoakaan mielenkiintoista ei tänään ollut, mitä nyt jäimme Neron kanssa tietokoneluokkaan puoleksi ruokatunniksi (eli vartiksi) leikkimään facessa. Kerroin myös Nerolle simasta ja siitä, kuinka kaupan simat on tehty. Niissähän on ties mitä mehuja, kun oikeassa simassa on vain vettä, sokeria ja sitruunamehua. Hienostuneet laittavat vielä mustaherukan lehtiä. Nero totesi tähän: "Ja rusinoita Pirkkalan Tammerkoskesta."
 Mutta puukäsityöntunnilla olikin sitten hauskempaa, sillä kiusasimme jälleen nimeltä-mainitsematonta-henkilöä, jolle keksimme Taikurin kanssa nimen Hyttynen. Hyttystä kiusattiin niin, että jätkät leikkivät, etteivät näkisi häntä. Kun Hyttynen kulki ovesta, pojat sanoivat: "Hei, näittekö? Ovi aukes ittestään!" Tai kun Hyttynen tökki poikaa huomionhakuisena, he sanoivat: "Au, täällä on kai hyttysiä!" Hyttynen parka..
Sain LEDi työni valmiiksi. Jeeess! Tein snowgolemin ja kun töpselin otti seinästä, LEDit paloivat vielä 3 minuuttia sen jälkeenkin..


Päivän fail: Menin punanaamioon etsimään lyhyttä, sinistä peruukkia. Olivat loppu. Ajoin sitten kadun toiseen päähän naamiohuveihin etsimään peruukkia. Siellä ei ollut kuin blondeja ja mustia. Myyjä käski minun mennä kysymään punanaamiosta. Fail..

! ~ Wappu ~ !

Teekkareiden uitto- ja kaasupallojen karkauspäivä!

Menimme eilen (eli ensimmäinen toukokuuta) vapputorille, kuten joka vuosi ennen tätä. Vapputorilla on kymmenittäin kojuja, grillejä, kalaravintoloita, kitalakipillimyyjiä ym. Ja joka vuosi sama meininki. Tänä vuonna torille oli tulossa myös eräs ryhmäläiseni ja hänen kaverinsa. Tapasin ryhmäläiseni (jonka tunnistin turkoosista piposta, annankin hänelle nimeksi Pipo) melkein heti torille tultuani. Sain isältä kaksikymppisen ja lähdin Pipon kanssa tutkimaan toria. Veljeni seurasi osan matkasta mukana, hän nimittäin halusi löytää parhaan paikan pierupommilleen. Kadotin hänet siinä vaiheessa, sillä porukkaa oli järjettömästi. 
Menimme Pipon kanssa etsimään minulle stetsonia, jota tarvitsen cossplay asuuni. Tarvitsen myös tekonahkatakin (aito maksaa liikaa), ruskean liivin, valkoisen kauluspaidan, harmaat farkut ja ruskeat saappaat. Ainiin, ja lyhyen sinisen peruukin, jonka varmaankin haen punanaamiosta, vaikka punanaamion peruukit ovat perseestä. Löysimme jos millaisia stetsoneita, mutta ne olivat joko väärän värisiä tai väärän näköisiä. Kiertelimme ja löysimme lopulta täydellisen tummanruskean stetsonin. Se oli juuri sopivan muotoinen ja värinen. MUTTA - se maksoi 15euroa, eikä minulla ollut kuin parikymppinen. Olin jo ostamassa, kun Pipo kuuli viereisen asiakkaan sanovan ääneen: "Tuolla kyllä myytiin näitä kympillä.." Lähdimme etsimään toista kojua ja löysimme saman näköisen, mutta tummemman stetsonin. Se ei tietenkään ollut täydellinen, mutta raha on rahaa ja ostin sen. Nyt minulla on siis stetsoni. Jes!

Erkanimme Pipon kanssa, kun hänen kaverinsa Aka saapui paikalle. (ei harmainta aavistusta mistä nimi "Aka" on peräisin) Menimme äidin, iskän ja veljen kanssa syömään muikkuja. Omnom. Myyjänä oli asiansa osaavan näköinen kovaääninen mies valkoisessa takissa ja yhtä kovaääninen nainen isokaula-aukkoisessa paidassa. Eräs asiakas kysyi, miksi moinen paita ja nainen vastasi: "Se lisää myyntiä!" Takuulla lisääkin, kun kaikki miehet jäävät tuijottelemaan. Ostimme siis kipollisen muikkuja ja söimme ne ja ostimme vielä toisen kipollisen, ja söimme ne. Joimme siinä samalla pullon simaa, minkä jälkeen minulla oli hieman huono olo. Syönnin jälkeen menimme kosken rantaan katselemaan teekkarikastetta. Se on se tapahtuma, jolloin uunituoreet opiskelijat kastetaan teekkareiksi. Sitten he saavat omat teekkarilakkinsa ja juovat itsensä umpitunneliin. (teekkarilakki on sama kuin ylioppilaslakki, mutta siinä on tupsu) Se on kyllä hauskaa katsella/kuunnella, kun teekkareita kastetaan nosturikoreilla 15kertaa jääkylmään veteen. Ainoa mitä rannalle näkee on heiluvat valkoiset lakit, muutama käsi ja suihkuava shampanja. Jepjep. 
Juontaja kertoi myös erään hyvän vitsin. Se kuului näin: Ajat autolla melkoista vauhtia ja vierelläsi on ambulanssi, joka ajaa samaa nopeutta. Edessäsi on autosi kokoinen sika, joka juoksee samaa nopeutta kuin sinä ajat. Takanasi on autosi kokoinen helikopteri, joka lentää aivan tienpinnassa ja samaa nopeutta kuin sinä. Miten selvitä vaarallisesta tilanteesta? Vastaus alhaalla~

Menin myöhemmin katsomaan viimeisiä kasteltavia Pipon kanssa, mutta näyttäessäni kädelläni, missä suunnassa paras katsomispaikka on, eräs nainen kulki ohi kaasupallonsa kanssa. Etusormeni hipaisi palloa, joka sitten poksahti. Säikähdin järjettömästi, osuihan posahdus käteeni. Nainen kääntyi ympäri ja alkoi tivata, mitä oikein tein. Mitä siihen voi vastata? Eipä juuri mitään, mutta sanoin silti, etten tehnyt mitään. Sormenihan HIPAISI palloa! Nainen vain jatkoi nalkutusta ja vaati minua maksamaan pallon, jonka "olin puhkaissut". Olihan se tavallaan minun syytäni, mutta ei kaasupallojen pitäisi hipaisusta poksahtaa. Soitin siinä isälle ja selitin tilanteen, isä oli kanssani samaa mieltä. Hän sanoi puhelimessa, ettei minua voida pakottaa maksamaan, jos pallo oli huonokuntoinen. Siinä minulla tuli sitten itku silmään, säikähdyksestä ja siitä, että joutuisin maksamaan pallon, jota en edes rikkonut. Nainen vieressä jatkoi tivaamista ja mulkoilua, samalla kun Pipo yritti lohduttaa minua, ettei se ollut minun syyni. Nainen sitten lähti vaatimaan myyjältä uutta palloa. Pipo kuuli myyjältä, että pallon sisällä ollut heliumi oli laajennut auringossa ja siksi pallo poksahti pienestäkin hipaisusta. No, nainen sai uuden pallon, muttei viitsinyt sanoa minulle mitään, vaan lähti yksinkertaisesti pois. Ei anteeksipyyntöä eikä mitään? Minähän oikeastaan AUTOIN häntä! Jos en olisi koskenut palloa, hän olisi vienyt sen lapselleen, jonka hipaisusta se sitten olisi poksahtanut. Hän olisi varmaan luullut, että lapsi posautti sen, eikä olisi hankkinut uutta. Ämmä on siis minulle KIITOKSEN velkaa! RAAH!

Vastaus vitsiin: Herää hyvä mies, ja tule pois sieltä lasten karusellista..

Huom! Jos sinulla on ruskeaa takkia, ruskeaa liiviä, harmaita farkkuja tai ruskeita saappaita, joita et tarvitse, voisitko ilmoittaa minulle? Maksan niistä kyllä sopuhinnan! (riippuen rahavaroistani sillä hetkellä) Kaikki ilmoitukset mahdollisista kamoista sähköpostiin: Leija.Skywalker@yahoo.com