Luokkamme pääsi koulustamme testaamaan Särkänniemen uusia rannekkeita. Muistakin kouluista meni, monikin meni toisesta kaupungista tilausbussilla. Jokatapauksessa menimme testaamaan älyrannekkeita. Sellaisia, joissa on mikrosiru, joihin tehdään käyttäjä ja sitten voi seurata monestikon on missäkin laitteessa käynyt. Käyn itse kovin harvoin Särkänniemessä, muunmuassa hinnan ja ajanpuutteen takia. Olemme suurimman osan kesästä mökillä ja kun kertalippu Särkkään maksaa minimissään kolmekymppiä en viitsi vaivautua.
Kun odotimme rannekkeiden saantia kuulin missä kaikissa laitteissa on leimausmahdollisuus. Half-pipe, Tornado, Trombi, Tyrsky, Tukkijoki, Koskiseikkailu ja törmäilyautot. Nielaisin ja aloin jännittää. Entä jos en uskaltaisi mennä laitteisiin ja muut pitäisivät minua nössönä? Saimme sitten rannekket ja mieleni teki kysyä: Tässäkö tämä on? Saimme aivan tavalliset rannekkeet, jossa on jännällä läpinäkyvällä teipillä jotain harmaita sähkölituskoja(?) ja pieni mikrosiru. Ei aivan se, mitä odotin, mutta olkoon. Päätimme tottakai Neron ja Taikurin kanssa, että olemme ryhmä. Piti vielä miettiä ryhmälle nimi. Taikuri keksi sitten nimen: "NBMM4L". Nimi on siis lyhenne sanoista: "Nothing But Minecraft, Minecraft 4 Life" Aika hyvä oikeastaan. Minun nimimerkikseni valittiin LomLom, Taikuri oli HUMMAPOMMI ja Nero oli Petzku.
Menimme ensimmäisenä Tukkijokeen, siihen ainoaan laitteeseen, josta pidin. Jonoa oli tuskin lainkaan, joten pääsimme heti laitteeseen. Tukkijoki on siitä hauska, että aluksi tuntuu tylsältä, sitten korkea nousu ja nopea pudotus veteen. Siinä ei välty kastumiselta. Minä ja Taikuri kastuimme pahiten, koska minä olin edessä ja Taikuri takana. Nero istui keskellä ja pysyi miltei kokonaan kuivana. Mokomakin..
Seuraavaksi piti kuivata vaatteet. Mikä sen parempaa, kuin vuoristorata. Olin ihan paniikissa. Vatsani ei kestä pyörimistä ja pelkään vuoristoratoja. Taikuri ja Nero saivat minut kuitenkin Trombin jonoon. Katsoin laitetta, jossa mennään mahallaan. Ei näyttänyt oikeastaan kovin pahalta. Eikä minua oikeastaan jännittänyt. Menimme sitten laitteeseen ja kapusin suoraan sanottuna melko vaikeaan härveliin. Laite lähti nousemaan, ja huomasin, ettei se ole kovin naisystävällinen. Laitteessa maataan mahallaan, ja.. no.. siinä menee kirjaimellisesti tissit littiin. Ei tunnu hyvältä ei. Nero vieressä totesi: "Otan osaa", mutta nauroi samalla. Kestin urheasti kivun ja selvisin laitteen hengissä loppuun. Oikeastaan se oli aika kivaa. Olisin halunnut heti uudestaan, mutta pojilla oli jo kiire Tornaadoon. Sinne siis..
Tornaadoonkaan ei ollut jonoa. Pääsimme heti laitteeseen. Alussa olin tottakai "Mäkuolen mäkuolen mäkuolen", mutta kun lähdimme laitteesta, halusin heti uudestaan. Vauhti on päätä huimaava. Aivan mahtava! Suosittelen. Näyttää pahemmalta, kuin on. ps. lähdössä kannattaa pitää kiinni, jos pelkää.
Testasimme rannekkeita kahteen asti, kävin Troikassa, Jet Starissa ja Moto Geessä, sitten meitä haastateltiin. Lopuksi saimme jäätelöt ja luvan joko lähteä kotiin tai jäädä huvipuistoon. Tietenkin jäin. Menin uudestaan Tornaadoon, tällä kertaa etupenkkiin. Menin Moto Geehen, joka kylläkään ei ollut jonotuksen arvoinen. Hurrikaanikin oli suht tylsä. Lopuksi ostin lihapiirakan ja lähdin kotiin. Sellainen päivä.
Päivän biisi: Ennen särkkään lähtöä meillä oli puolitoista tuntia musiikkia ja pidimme levyraadin, eli soitimme biisejä youtubesta ja annoimme pisteitä. Soitin Hector - Juodaan viinaa, kun taas Nero soitti Team Fortress 2 - Theme song. Eeppisyyttä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti