tiistai 11. joulukuuta 2012

Kohtalo?

Alan pikkuhiljaa uskoa siihenkin..

Äitini kertoi, että kohtalo oli ohjannut hänet tanssimaan. Hänellä oli nuorena tullut yhtäkkiä outo 'sairaus', mitä ei näkynyt missään tutkimuksissa, mutta hänen oli kamala huono olo, häntä oksetti, pyörrytti ja hän pelkäsi kokoajan pyörtyvänsä. Hän ei voinut käydä töissä ja kotona istuminen yksin tuntui kamalalta. Niinpä, äärimmäisen pakon edessä, hän lähti lauantai-iltaisin tanssipaikalle vanhempiensa kanssa, ettei joutuisi olemaan yksin kotona. Muutama kuukausi ja hänen olonsa parani.
 Toinen kohtalon oikku on äitini työharjoittelupaikka. Olemme korviamme myöten veloissa, ja kun tilanne kävi täysin toivottomaksi, äitini joutui hakeutumaan työkoulutukseen. Sattumien kautta hän päätyi työharjoittelijaksi puhelinmyyntikurssille. Äitini vihaa puhelinmyyjiä - tai ainakin vihasi ennen kurssiaan. Nykyään hän kertoo kotona aina millaista töissä on ollut ja kuinka kivoja ihmisiä siellä on. Jepjep..

Mutta ei enempää äidistäni. Tänään jouduin kävelemään koulusta kotiin, sillä bussikorttini viimeinen matka meni matkalla kouluun. Niinpä lähdin löntystelemään kotia kohti, ja kuinka ollakaan, huomasin Creeperin (sen yhden nörtin) olevan bussipysäkillä. Huomasin kuitenkin pari muutakin jätkää pysäkillä, enkä sitten viitsinytkään jäädä juttelemaan. Kävelin ohi ja totesin "pöö". Pysähdyin kuitenkin parinkymmenen metrin päässä avaamaan nappikuulokkeita solmusta. Samalla vilkuilin pysäkille. Creeper tuli lopulta luokseni juttelemaan hetkeksi, kunnes hänen bussinsa saapui. Jatkoin löntystämistä, mutta huomasin sitten, ettei Creeper ollut mennytkään bussiin. Hän tuli luokseni ja kertoi, että bussikuski oli tylysti todennut, että bussi oli täynnä ja olisi odotettava seuraavaa. Koska busseja menee puolen tunnin välein, hän lähti kävelemään kanssani keskustaan, mitä kautta kävelen kotiin.
No, juttelimme siinä sitten. Olin iloinen, sillä sain kylmälle, tylsälle kävelyretkelle hetkeksi juttuseuraa, kunnes parin pysäkin päässä Creeper jäi odottamaan bussiaan. Loppumatkan kävelin yksikseni ja kuvasin salamavalolla lumihiutaleita.

Että sellaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti