Olen aivan liian helposti sairastuva ihminen..
Nyt on sitten vuosisadan nuha. Flunssa. Mikä lie. Nenä vuotaa, päätä särkee ja kurkku on niin kipeä ja täynnä räkää, ettei puheesta tule mitään. Tauti alkoi perjantaina, jolloin jäin pois koulusta. Nyt se on jatkunut jo tiistaihin asti. Eilen, maanantaina, ystäväni Poni (aka kääpiö) soitti minulle aamulla ja kysyi missä olen. Kerroin että kotona kipeänä. Vastauksena tuli ylimielinen ja koppava: "NIIN VISSIIN JOO!" Hän raivosi minulle siitä, etten ollut koulussa syömässä hänen leipomuksiaan, jotka hän oli leiponut juuri minua varten. Minkä minä sille mahdan, että olen kipeä?
Tänään aamulla heräsin ja huomasin kurkkuni olevan järjettömän kipeä. Niinkuin koko henkitorvi olisi vereslihalla. Ja sitten tekstiviestinä tulee Ponilta muistutus, että liikunnassa uintia. Kun taas ilmoitan, että olen yhä kipeänä, jatkuu sama saarna lintsaamisesta. Alkaa mennä usko ystäviin..
Vielä lisää masentaa sunnuntain rippileirijumalanpalvelus. En ollut ollut aiemmilla riparitapaamisilla hukattuani infokirjeen, joten en tiennyt mistään mitään. Harhailin eksyneenä pitkin kirkon pihaa, kunnes minut ohjattiin sisälle ja jonkun kyrpiintyneen papin eteen, joka mulkoili minua silmälasiensa läpi. Ryppyinen naama ja harmaat hiukset. Kysyi sitten heti tympiintyneellä äänellä, miksen ollut ollut aiemmilla tapaamisilla, ja kun kerroin kirjeen katoamisesta hän sanoi tylysti sen olevan huono selitys. Olin vähällä puhjeta itkuun. Olin kipeä, ujo, tietämätön ja minua mulkoiltiin kuin ruttoista! Kun pääsin paikalleni olin vähällä pillahtaa itkuun. Että semmoinen jumalanpalvelus..
Äiti uhkasi tulla seuraavalle tapaamiselle mulkoilemaan pappia ilkeästi. Hän sanoi minulle puhelimessa, että rippileiri ei ole pakollinen vaan vapaaehtoista. Se on vain rahaa kirkolle, kun maksamme leirimaksun. Ei sitä saa noin vakavasti ottaa, että itketetään kaikkia ennen riparin alkua!
Anteeksi negatiivinen päivitys. En ole järin iloisella tuulella nyt.
tiistai 29. tammikuuta 2013
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
~ FolkLandia 2013 ~
Vihdoin! Kauan sitä oli odotettu..
Kahdeksastoista Folklandia on nyt pidetty ja koettu. (minulle vasta toinen kerta, isä on ollut kaikilla kerroilla) Kauan sitä odotettiin, varsinkin tikkuristin SM-kilpailua, jota en loppujen lopuksi voittanut. Mutta olihan risteilyllä muutakin! Hyvää musiikkia, hyvää seuraa ja.. kolmioleipiäähhh.. Kyllä, olen addiktoitunut laivoilla myytyihin kolmioleipiin. Ne on vain niin.. En osaa kuvailla. Niissä on lisäaineita enemmän kuin haluan tietää, mutta en välitä. Käyn risteilyillä niin harvoin, että muutama kolmioleipä pari kertaa vuodessa ei tapa minua e-koodi myrkytykseen.
Mutta keskitynpä nyt vähän kertomaan risteilystä. Risteily lähti Turusta, niinkuin melkein kaikki Suomen ja Ruotsin väliset risteilyt. Satamassa aulassa saatiin taas odotella tunti laivaan pääsyä, porukkaa oli kuin meren mutaa. Siinä odotellessa juteltiin tutuille, harjoiteltiin tikkuristiä ja syötiin pähkinöitä. Kun laiva saapui satamaan, edelliset matkustajat valuivat ulos. Joltain oli kaljakori vuotanut ja tölkkejä vieri lattialla. Omistaja ei kai huomannut, sillä aulassa muutamat syöksähtivät tölkkien kimppuun, jotka päätyivät parempiin käsiin..
Lopulta päästiin laivaan. Hyttimme oli viitoskannella. Heti, kun tavarat oli viety hyttiin lähdimme kiertelemään laivaa. Ainoa asia, mikä teki tästä Folklandiasta erilaisen kuin viime vuonna, oli se, että pikkuveljeni oli mukana. Valitettavasti. Hän on näet vielä sen verran nuori, ettei jaksa kiinnostua pelkästä musiikista ja esityksistä. Niinpä hän mankui kokoajan leikkipaikalle, pelaamaan pelikoneille tai jotain muuta. Hän oli lievästi sanoen rasittava. Mutta saimme hänet kuitenkin heivattua lasten leikkipaikkaan siksi aikaa, kun söimme ja kuuntelimme hyvää musiikkia.
Perinteistä Folklandialla on myös kuva-arvoituskilpailu. Infossa jaettiin A4-papereita, joissa oli 15 kuva-arvoitusta. Jokaisessa kuvassa oli vihjeitä, joista kasaantui joku sana. Kaikki sanat olivat joko esiintyjien nimiä, tapahtumia tai paikkoja risteilyllä. Minä sain ratkaistua äidin kanssa yhden heti kättelyssä. Kuvassa oli tuhat miljoonaa (numeroina), sen alla 23%>>24%, vieressä teksti "ennen finaalia" sekä kuva naalista ja siinä päällä teksti L=R. Elikkäs, tuhat miljoonaa on tera, eli T. 23%>>24% on alvin erotus, eli alvi. Ennen finaalia on semifinaali, eli semi. Kuvassa oli naali, ja jos l on r, se on siis naari. Tulos oli talviseminaari. Jännää, eikö?
Valvoimme perjantain ja lauantain välisenä yönä kolmeen, sillä esityksiä riitti yö myöhälle. Seuraavana aamuna olikin sitten kiva kiskoontua yhdeltätoista hereille, kun tikkuristikisa olisi yhdeltä. Pääsimme kuitenkin hytistä syömään aamupalaa ja siitä tikkuristikisaan. Kisaan osallistui tänä vuonna yllättävän moni. Viime vuonna oli ehkä 17 tyyppiä, nyt melkein 30. Vastustajia siis riitti. Valitettavasti en ollut harjoitellut tarpeeksi, joten putosin jo karsinnassa. Pikkuveljeni jaksoi vähän minua pidempään.
Risteilyn kohokohta oli yksi esitys: The New Rope String Band. Uskomaton brittibändi, joka veti humoristisen esityksen, jolle ammattikoomikotkin jäävät kakkoseksi. Pistäkää youtube hakuun, niin ehkä löydätte pari esitystä. Suosittelen!
Esityksen jälkeen hei myivät levyjä ja tottakai ostimme yhden. Kävin jopa hakemassa nimikirjoitukset. Kerroin myös ohimennen yhdelle heistä, että hamsterini kuoli pari vuotta sitten. Hän pahoitteli ja kirjoittikin omistuskirjoituksen: "Sorry about your hamster" Jes!
PS. pahoittelen myöhäistä päivitystä, on ollut vähän kiireitä.
Kahdeksastoista Folklandia on nyt pidetty ja koettu. (minulle vasta toinen kerta, isä on ollut kaikilla kerroilla) Kauan sitä odotettiin, varsinkin tikkuristin SM-kilpailua, jota en loppujen lopuksi voittanut. Mutta olihan risteilyllä muutakin! Hyvää musiikkia, hyvää seuraa ja.. kolmioleipiäähhh.. Kyllä, olen addiktoitunut laivoilla myytyihin kolmioleipiin. Ne on vain niin.. En osaa kuvailla. Niissä on lisäaineita enemmän kuin haluan tietää, mutta en välitä. Käyn risteilyillä niin harvoin, että muutama kolmioleipä pari kertaa vuodessa ei tapa minua e-koodi myrkytykseen.
Mutta keskitynpä nyt vähän kertomaan risteilystä. Risteily lähti Turusta, niinkuin melkein kaikki Suomen ja Ruotsin väliset risteilyt. Satamassa aulassa saatiin taas odotella tunti laivaan pääsyä, porukkaa oli kuin meren mutaa. Siinä odotellessa juteltiin tutuille, harjoiteltiin tikkuristiä ja syötiin pähkinöitä. Kun laiva saapui satamaan, edelliset matkustajat valuivat ulos. Joltain oli kaljakori vuotanut ja tölkkejä vieri lattialla. Omistaja ei kai huomannut, sillä aulassa muutamat syöksähtivät tölkkien kimppuun, jotka päätyivät parempiin käsiin..
Lopulta päästiin laivaan. Hyttimme oli viitoskannella. Heti, kun tavarat oli viety hyttiin lähdimme kiertelemään laivaa. Ainoa asia, mikä teki tästä Folklandiasta erilaisen kuin viime vuonna, oli se, että pikkuveljeni oli mukana. Valitettavasti. Hän on näet vielä sen verran nuori, ettei jaksa kiinnostua pelkästä musiikista ja esityksistä. Niinpä hän mankui kokoajan leikkipaikalle, pelaamaan pelikoneille tai jotain muuta. Hän oli lievästi sanoen rasittava. Mutta saimme hänet kuitenkin heivattua lasten leikkipaikkaan siksi aikaa, kun söimme ja kuuntelimme hyvää musiikkia.
Perinteistä Folklandialla on myös kuva-arvoituskilpailu. Infossa jaettiin A4-papereita, joissa oli 15 kuva-arvoitusta. Jokaisessa kuvassa oli vihjeitä, joista kasaantui joku sana. Kaikki sanat olivat joko esiintyjien nimiä, tapahtumia tai paikkoja risteilyllä. Minä sain ratkaistua äidin kanssa yhden heti kättelyssä. Kuvassa oli tuhat miljoonaa (numeroina), sen alla 23%>>24%, vieressä teksti "ennen finaalia" sekä kuva naalista ja siinä päällä teksti L=R. Elikkäs, tuhat miljoonaa on tera, eli T. 23%>>24% on alvin erotus, eli alvi. Ennen finaalia on semifinaali, eli semi. Kuvassa oli naali, ja jos l on r, se on siis naari. Tulos oli talviseminaari. Jännää, eikö?
Valvoimme perjantain ja lauantain välisenä yönä kolmeen, sillä esityksiä riitti yö myöhälle. Seuraavana aamuna olikin sitten kiva kiskoontua yhdeltätoista hereille, kun tikkuristikisa olisi yhdeltä. Pääsimme kuitenkin hytistä syömään aamupalaa ja siitä tikkuristikisaan. Kisaan osallistui tänä vuonna yllättävän moni. Viime vuonna oli ehkä 17 tyyppiä, nyt melkein 30. Vastustajia siis riitti. Valitettavasti en ollut harjoitellut tarpeeksi, joten putosin jo karsinnassa. Pikkuveljeni jaksoi vähän minua pidempään.
Risteilyn kohokohta oli yksi esitys: The New Rope String Band. Uskomaton brittibändi, joka veti humoristisen esityksen, jolle ammattikoomikotkin jäävät kakkoseksi. Pistäkää youtube hakuun, niin ehkä löydätte pari esitystä. Suosittelen!
Esityksen jälkeen hei myivät levyjä ja tottakai ostimme yhden. Kävin jopa hakemassa nimikirjoitukset. Kerroin myös ohimennen yhdelle heistä, että hamsterini kuoli pari vuotta sitten. Hän pahoitteli ja kirjoittikin omistuskirjoituksen: "Sorry about your hamster" Jes!
PS. pahoittelen myöhäistä päivitystä, on ollut vähän kiireitä.
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Uusi vuosi, uudet kujeet
Jännää vuotta 2012 2013 kaikille!
Se on sitte uusi vuosi. Mitenkäs teidän joulu ja uuden vuoden aatto meni? Kommentoikaa ihmeessä, jos huvittaa kertoa. Oma uusivuosi ei ollut järin ihmeellinen. Joulu oli kyllä jännä. Sain mielenkiintoisia lahjoja. Ensin luulin saavani vain kolme tai neljä lahjaa, sitten pikkuveli sanoi, että mennään kahville vähäksi aikaa, niin ehkä pukki sitten uskaltaa tulla olohuoneeseen. Äitikin oli samaa mieltä. Eihän joulupukki uskalla tulla, jos kyttäämme kuusen juurella, kuin mitkäkin toimittajat julkkiksen ovella. Niinpä menimme keittiöön. Äiti seisoi pitkään keittiön ovella, kuin olisi jäänyt mietteisiinsä. Tosiasiassa hän seisoi siinä, ettemme huomaisi, kun isä käveli hänen takanaan eteisestä olohuoneeseen lahjasäkin kanssa. Totesin vain äidille, että saa sieltä käytävästä keittiöönkin tulla. Joimme sitten kahvit ja menimme olohuoneeseen. siellähän ne lahjat olivatkin, samassa ruskeassa säkissä kuin joka vuosi. Menetin jo ajat sitten uskon joulupukkiin, mutta veljeni uskoo yhä, joten pidämme perinnettä yllä.
Päästiinpä siinä sitten lahjojen kimppuun. Isä sai paidan, villasukat ja Jordanin hammastikkuja, mitä hän oli toivonutkin. Oikeasti.. Jordanin hammastikkuja? Ennen pienen paketin avaamista hän ravisteli sitä ja totesi ylpeästi: "Jordanin kolmikulmaisia hammastikkuja!"
Äiti sai kirjoja ja paljon suklaata. Minä annoin hänelle lahjaksi mitalin, jossa lukee "Maailman Hauskin Tyyppi". Hän aikoo viedä sen työpaikalleen esiteltäväksi.
Veljeni lahjoja en jaksa luetella, niitä oli niin paljon. (legoja ja akkareita enimmäkseen) Ja tuskin teitä kiinnosti tämäkään vähä.
Loman vietin tietokoneella. Olen näet hurahtanut totaalisesti erääseen animesarjaan, jota piirtäjä kutsuu nimellä Hetalia. Sarjassa joka maalle on oma hahmo, joka on oman maansa stereotyyppi. (esim. usa syö kokoajan hampurilaisia, ranska on perverssi ja ruotsi on homo) Olen katsonut sarjaa jo moonta jaksoa, sekä siitä tehdyn elokuvan. Olen myös piirtänyt monta sarjan hahmoa. Ympärilläni kaikki alkavat kyllästyä, kun en muusta puhukaan. Olkaa huoleti, se menee kyllä kohta ohi. Saan aina välillä tällaisia "hurahdus-kohtauksia", mutta ne menevät ohi parissa kuukaudessa.
Ja sitten koulun alusta kertomaan. Yleensä loman jälkeen ystävät halaavat toisiaan tai moikkaavat edes. Kun minä menin loman jälkeen kouluun, ainoa tervehdys mitä sain, oli armeijatyylinen kaksi sormea otsalla Nerolta ja Creeperiltä. Taikuri ei viitsinyt edes moikata, nyökkäsi vain. Lohduttaudun sillä faktalla, että he ovat miehiä, ja miehet eivät tervehdi. Ainakaan Suomessa. Ensimmäisellä välitunnilla istuimme jo käytävän lattialla pelaamassa kusetusta.
Ensimmäiset tunnitkin olivat melko rentoja. Varsinkin ranskan tunti. Meillä oli näet sijaisena nuori nainen, joka ei ollut koskaan ennen ollut kertaakaan sijaisena. Hän esitteli itsensä ranskaksi, istui alas ja kertoi meille, millaiset ohjeet opettajamme oli jättänyt: "En muista mihin jäätiin ennen joulua. Sori" Siinä se. Nauroimme ja niin nauroi sijainenkin. Satuin istumaan etupenkissä, joten etupenkinhikkenä kerroin sijaiselle missä suunnilleen olimme viimeksi olleet ja mitä tehneet. Päädyimme lukemaan yhtä tekstiä ääneen. Oli hauskaa, miten sijainen jaksoi ottaa rennosti, vaikka ryhmämme mölyapinat pistivät parastaan. Esim.
Ope: "Lueppa tuosta."
Mölyapina: "Mutku vaikeeta!"
Ope: "Sou?"
Ai että nauroin ~
Lohdutin tunnin jälkeen, etteivät kaikki luokat ole samanlaisia, kuin meidän luokka. Sijainen meinaan aikoi opettajaksi. Onnea vaan.
Päivän biisi: The Stereotypes Song - Hetalia Style
Se on sitte uusi vuosi. Mitenkäs teidän joulu ja uuden vuoden aatto meni? Kommentoikaa ihmeessä, jos huvittaa kertoa. Oma uusivuosi ei ollut järin ihmeellinen. Joulu oli kyllä jännä. Sain mielenkiintoisia lahjoja. Ensin luulin saavani vain kolme tai neljä lahjaa, sitten pikkuveli sanoi, että mennään kahville vähäksi aikaa, niin ehkä pukki sitten uskaltaa tulla olohuoneeseen. Äitikin oli samaa mieltä. Eihän joulupukki uskalla tulla, jos kyttäämme kuusen juurella, kuin mitkäkin toimittajat julkkiksen ovella. Niinpä menimme keittiöön. Äiti seisoi pitkään keittiön ovella, kuin olisi jäänyt mietteisiinsä. Tosiasiassa hän seisoi siinä, ettemme huomaisi, kun isä käveli hänen takanaan eteisestä olohuoneeseen lahjasäkin kanssa. Totesin vain äidille, että saa sieltä käytävästä keittiöönkin tulla. Joimme sitten kahvit ja menimme olohuoneeseen. siellähän ne lahjat olivatkin, samassa ruskeassa säkissä kuin joka vuosi. Menetin jo ajat sitten uskon joulupukkiin, mutta veljeni uskoo yhä, joten pidämme perinnettä yllä.
Päästiinpä siinä sitten lahjojen kimppuun. Isä sai paidan, villasukat ja Jordanin hammastikkuja, mitä hän oli toivonutkin. Oikeasti.. Jordanin hammastikkuja? Ennen pienen paketin avaamista hän ravisteli sitä ja totesi ylpeästi: "Jordanin kolmikulmaisia hammastikkuja!"
Äiti sai kirjoja ja paljon suklaata. Minä annoin hänelle lahjaksi mitalin, jossa lukee "Maailman Hauskin Tyyppi". Hän aikoo viedä sen työpaikalleen esiteltäväksi.
Veljeni lahjoja en jaksa luetella, niitä oli niin paljon. (legoja ja akkareita enimmäkseen) Ja tuskin teitä kiinnosti tämäkään vähä.
Loman vietin tietokoneella. Olen näet hurahtanut totaalisesti erääseen animesarjaan, jota piirtäjä kutsuu nimellä Hetalia. Sarjassa joka maalle on oma hahmo, joka on oman maansa stereotyyppi. (esim. usa syö kokoajan hampurilaisia, ranska on perverssi ja ruotsi on homo) Olen katsonut sarjaa jo moonta jaksoa, sekä siitä tehdyn elokuvan. Olen myös piirtänyt monta sarjan hahmoa. Ympärilläni kaikki alkavat kyllästyä, kun en muusta puhukaan. Olkaa huoleti, se menee kyllä kohta ohi. Saan aina välillä tällaisia "hurahdus-kohtauksia", mutta ne menevät ohi parissa kuukaudessa.
Ja sitten koulun alusta kertomaan. Yleensä loman jälkeen ystävät halaavat toisiaan tai moikkaavat edes. Kun minä menin loman jälkeen kouluun, ainoa tervehdys mitä sain, oli armeijatyylinen kaksi sormea otsalla Nerolta ja Creeperiltä. Taikuri ei viitsinyt edes moikata, nyökkäsi vain. Lohduttaudun sillä faktalla, että he ovat miehiä, ja miehet eivät tervehdi. Ainakaan Suomessa. Ensimmäisellä välitunnilla istuimme jo käytävän lattialla pelaamassa kusetusta.
Ensimmäiset tunnitkin olivat melko rentoja. Varsinkin ranskan tunti. Meillä oli näet sijaisena nuori nainen, joka ei ollut koskaan ennen ollut kertaakaan sijaisena. Hän esitteli itsensä ranskaksi, istui alas ja kertoi meille, millaiset ohjeet opettajamme oli jättänyt: "En muista mihin jäätiin ennen joulua. Sori" Siinä se. Nauroimme ja niin nauroi sijainenkin. Satuin istumaan etupenkissä, joten etupenkinhikkenä kerroin sijaiselle missä suunnilleen olimme viimeksi olleet ja mitä tehneet. Päädyimme lukemaan yhtä tekstiä ääneen. Oli hauskaa, miten sijainen jaksoi ottaa rennosti, vaikka ryhmämme mölyapinat pistivät parastaan. Esim.
Ope: "Lueppa tuosta."
Mölyapina: "Mutku vaikeeta!"
Ope: "Sou?"
Ai että nauroin ~
Lohdutin tunnin jälkeen, etteivät kaikki luokat ole samanlaisia, kuin meidän luokka. Sijainen meinaan aikoi opettajaksi. Onnea vaan.
Päivän biisi: The Stereotypes Song - Hetalia Style
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)