Olen aivan liian helposti sairastuva ihminen..
Nyt on sitten vuosisadan nuha. Flunssa. Mikä lie. Nenä vuotaa, päätä särkee ja kurkku on niin kipeä ja täynnä räkää, ettei puheesta tule mitään. Tauti alkoi perjantaina, jolloin jäin pois koulusta. Nyt se on jatkunut jo tiistaihin asti. Eilen, maanantaina, ystäväni Poni (aka kääpiö) soitti minulle aamulla ja kysyi missä olen. Kerroin että kotona kipeänä. Vastauksena tuli ylimielinen ja koppava: "NIIN VISSIIN JOO!" Hän raivosi minulle siitä, etten ollut koulussa syömässä hänen leipomuksiaan, jotka hän oli leiponut juuri minua varten. Minkä minä sille mahdan, että olen kipeä?
Tänään aamulla heräsin ja huomasin kurkkuni olevan järjettömän kipeä. Niinkuin koko henkitorvi olisi vereslihalla. Ja sitten tekstiviestinä tulee Ponilta muistutus, että liikunnassa uintia. Kun taas ilmoitan, että olen yhä kipeänä, jatkuu sama saarna lintsaamisesta. Alkaa mennä usko ystäviin..
Vielä lisää masentaa sunnuntain rippileirijumalanpalvelus. En ollut ollut aiemmilla riparitapaamisilla hukattuani infokirjeen, joten en tiennyt mistään mitään. Harhailin eksyneenä pitkin kirkon pihaa, kunnes minut ohjattiin sisälle ja jonkun kyrpiintyneen papin eteen, joka mulkoili minua silmälasiensa läpi. Ryppyinen naama ja harmaat hiukset. Kysyi sitten heti tympiintyneellä äänellä, miksen ollut ollut aiemmilla tapaamisilla, ja kun kerroin kirjeen katoamisesta hän sanoi tylysti sen olevan huono selitys. Olin vähällä puhjeta itkuun. Olin kipeä, ujo, tietämätön ja minua mulkoiltiin kuin ruttoista! Kun pääsin paikalleni olin vähällä pillahtaa itkuun. Että semmoinen jumalanpalvelus..
Äiti uhkasi tulla seuraavalle tapaamiselle mulkoilemaan pappia ilkeästi. Hän sanoi minulle puhelimessa, että rippileiri ei ole pakollinen vaan vapaaehtoista. Se on vain rahaa kirkolle, kun maksamme leirimaksun. Ei sitä saa noin vakavasti ottaa, että itketetään kaikkia ennen riparin alkua!
Anteeksi negatiivinen päivitys. En ole järin iloisella tuulella nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti