Se on sitte uusi vuosi. Mitenkäs teidän joulu ja uuden vuoden aatto meni? Kommentoikaa ihmeessä, jos huvittaa kertoa. Oma uusivuosi ei ollut järin ihmeellinen. Joulu oli kyllä jännä. Sain mielenkiintoisia lahjoja. Ensin luulin saavani vain kolme tai neljä lahjaa, sitten pikkuveli sanoi, että mennään kahville vähäksi aikaa, niin ehkä pukki sitten uskaltaa tulla olohuoneeseen. Äitikin oli samaa mieltä. Eihän joulupukki uskalla tulla, jos kyttäämme kuusen juurella, kuin mitkäkin toimittajat julkkiksen ovella. Niinpä menimme keittiöön. Äiti seisoi pitkään keittiön ovella, kuin olisi jäänyt mietteisiinsä. Tosiasiassa hän seisoi siinä, ettemme huomaisi, kun isä käveli hänen takanaan eteisestä olohuoneeseen lahjasäkin kanssa. Totesin vain äidille, että saa sieltä käytävästä keittiöönkin tulla. Joimme sitten kahvit ja menimme olohuoneeseen. siellähän ne lahjat olivatkin, samassa ruskeassa säkissä kuin joka vuosi. Menetin jo ajat sitten uskon joulupukkiin, mutta veljeni uskoo yhä, joten pidämme perinnettä yllä.
Päästiinpä siinä sitten lahjojen kimppuun. Isä sai paidan, villasukat ja Jordanin hammastikkuja, mitä hän oli toivonutkin. Oikeasti.. Jordanin hammastikkuja? Ennen pienen paketin avaamista hän ravisteli sitä ja totesi ylpeästi: "Jordanin kolmikulmaisia hammastikkuja!"
Äiti sai kirjoja ja paljon suklaata. Minä annoin hänelle lahjaksi mitalin, jossa lukee "Maailman Hauskin Tyyppi". Hän aikoo viedä sen työpaikalleen esiteltäväksi.
Veljeni lahjoja en jaksa luetella, niitä oli niin paljon. (legoja ja akkareita enimmäkseen) Ja tuskin teitä kiinnosti tämäkään vähä.
Loman vietin tietokoneella. Olen näet hurahtanut totaalisesti erääseen animesarjaan, jota piirtäjä kutsuu nimellä Hetalia. Sarjassa joka maalle on oma hahmo, joka on oman maansa stereotyyppi. (esim. usa syö kokoajan hampurilaisia, ranska on perverssi ja ruotsi on homo) Olen katsonut sarjaa jo moonta jaksoa, sekä siitä tehdyn elokuvan. Olen myös piirtänyt monta sarjan hahmoa. Ympärilläni kaikki alkavat kyllästyä, kun en muusta puhukaan. Olkaa huoleti, se menee kyllä kohta ohi. Saan aina välillä tällaisia "hurahdus-kohtauksia", mutta ne menevät ohi parissa kuukaudessa.
Ja sitten koulun alusta kertomaan. Yleensä loman jälkeen ystävät halaavat toisiaan tai moikkaavat edes. Kun minä menin loman jälkeen kouluun, ainoa tervehdys mitä sain, oli armeijatyylinen kaksi sormea otsalla Nerolta ja Creeperiltä. Taikuri ei viitsinyt edes moikata, nyökkäsi vain. Lohduttaudun sillä faktalla, että he ovat miehiä, ja miehet eivät tervehdi. Ainakaan Suomessa. Ensimmäisellä välitunnilla istuimme jo käytävän lattialla pelaamassa kusetusta.
Ensimmäiset tunnitkin olivat melko rentoja. Varsinkin ranskan tunti. Meillä oli näet sijaisena nuori nainen, joka ei ollut koskaan ennen ollut kertaakaan sijaisena. Hän esitteli itsensä ranskaksi, istui alas ja kertoi meille, millaiset ohjeet opettajamme oli jättänyt: "En muista mihin jäätiin ennen joulua. Sori" Siinä se. Nauroimme ja niin nauroi sijainenkin. Satuin istumaan etupenkissä, joten etupenkinhikkenä kerroin sijaiselle missä suunnilleen olimme viimeksi olleet ja mitä tehneet. Päädyimme lukemaan yhtä tekstiä ääneen. Oli hauskaa, miten sijainen jaksoi ottaa rennosti, vaikka ryhmämme mölyapinat pistivät parastaan. Esim.
Ope: "Lueppa tuosta."
Mölyapina: "Mutku vaikeeta!"
Ope: "Sou?"
Ai että nauroin ~
Lohdutin tunnin jälkeen, etteivät kaikki luokat ole samanlaisia, kuin meidän luokka. Sijainen meinaan aikoi opettajaksi. Onnea vaan.
Päivän biisi: The Stereotypes Song - Hetalia Style
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti