Lauantai!
Lauantai aamulla heräsin kahdeksan maissa ja odottelin kärsivällisesti puolisen tuntia, että Numakin heräsi. Sitten aamupalalle, pukemaan ja tavaroita pakkaamaan. Kymmeneltä oli jo tavarat kasassa ja sitten kaupungille. Kyllä, raahasin kaikkia tavaroitani mukanani. Vaatereppua, olkalaukkua ja kangaskassia, jossa oli pehmoleluni, jonka olin unohtanut kaverilleni viimeksi käydessäni. Jälleennäkeminen on herttainen hetki. ♥
Numan isä kyyditsi meidät kaupunkiin, missä ensin suuntasimme katselemaan nähtävyyksiä ja kuvaamaan paikkoja. Sain nätin kuvan neljästä pulusta, joista kolme istui erillään neljännestä, joka oli valkoinen toisin kuin muut 3. Kävi jotenkin sääliksi. Tuli sellainen "forever alone" fiilis.
Kiertelyn jälkeen shoppailtiin vähäisillä rahoillani (ostin tikkarin veljelleni, mukin itselleni, avaimenperän itselleni, postikortin..) , syötiin hesessä ja etsittiin sitten kyyditsijämme, Numan isä ja äitipuoli. Numa oli kertonut äitipuolensa olevan hänelle, kuin oma äiti. Matkalla juttelin Numan kanssa ja kun pääsimme perille, luokseni juoksi saksanpaimenkoira. Tietysti ensin säikähdin, pelkäänhän isoja koiria, mutta koira olikin herttainen. Koiran nimi on Max, ja se on itseasiassa sekoitus saksanpaimenkoiraa ja huskyä. Seuraavat kymmenen minuuttia vietinkin koiraa rapsutellen ja halaillen. Max näytti nauttivan, sillä kellahti kyljelleen ja tuijotti minua. Heh.
Syödessämme juttelin Numan pikkusiskon ja pikkuveljen kanssa. Mukavia tyyppejä. Satuin tosin huomauttamaan liian kovaan ääneen, että ruotsinkieli on mielestäni ruma kieli. Numa yskäisi ja katsoi minua, sanoen: "Niin.. äitipuoli on ruotsalainen." Mikä parasta, kyseinen nainen hääräsi muutaman metrin päässä keittiössä. Olin kuolla häpeästä. Onneksi hän ei kuitenkaan kuullut ja pian puhuimmekin siitä, kuinka suomenruotsi on rumaa..
Päivän aikana pelasimme jonkin aikaa pleikkarilla, leikin koiran kanssa, juttelimme ja kävimme jopa pulkkamäessä. Päivä oli varsin mukava. Katsoimme jopa yhden Duudsonit tuli taloon -jakson, vaikka yleensä vihaan duudsoneita. Tämä jakso oli kyllä ihan kiva, kun he auttoivat koulukiusattua poikaa. Äitini soitti siinä jossain vaiheessa ja sitten Numa sai ajatuksen antaa puhelin äitipuolelle. Äitini ja Numan äitipuoli puhuivat iloisesti puolisen tuntia.
Sitten koitti illan odotetuin hetki: Putous! Istuimme Numan kanssa sohvalle juustopallokulhojen kera ja katselimme käkättäen ohjelmaa. Ja, kun Iina ja Jaska pussasivat, ulvoimme kuorossa "Ooooooo!!!"
Yöllä valvoimme myöhään ja surffasimme netissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti