Sunnuntai, eli lähtöpäivä.
Aamulla raahauduttiin ylös ja valmistauduttiin siihen, että lähden. Juna lähti kolmelta, joten meillä oli kyllä aikaa käydä ulkona pulkkamäessä ennen, kuin lähdin. Viimeiset leikit koiran kanssa ja sitten pitikin jo lähteä juna-asemalle. Numan isä kyyditsi meidät sinne ja jäimme odottelemaan junaa. Odotellessa soitimme kaverilleni, joka oli sillä hetkellä Desucon Frostbitessa. Itse en ollut sinne päässyt lipun hinnan ja matkakustannuksien vuoksi. Kuuntelimme jokseenkin kateellisina hänen kertomustaan kaikista hienoista cosplay asuista. Hän kertoi nähneensä melkein kaikki Hetalia maat ja ainakin kolme Tinoa. Not bad.
Juna lopulta saapui ja halasimme ystäväni kanssa, kunnes sitten lähdin. Junasta etsin vapaan paikan nurkasta ja istuin kuuntelemaan musiikkia. Matka sujui kohtuullisen hyvin, mutta seuraavalla asemalla jouduin odottelemaan junaa jonkin aikaa kylmässä seisten. Kun juna lopulta saapui, etsin paikkani ja tein oloni mukavaksi pitkälle matkalle. Söin eväitä, tekstasin Numalle ja kuuntelin musiikkia. Huomasin myös että toiselle puolen käytävää ilmaantui puolessa matkassa joku uskovainen nainen, joka soitti kolme puhelua ja kaikkien aikana puhui vain jumalasta ja tämän armosta. En sano ettäkö se olisi huono asia. Huomasinpahan vain.
Huomasin loppupäässä matkaa, että junassa kuulutettiin myöhästymisestä. Kuulin myös, että seuraava juna ei odota.. Hätäännyin. Tajusin myös, että olin kuunnellut kännykälläni liian kauan musiikkia. Akku oli vähissä. Pistin kännykän taskuuni ja toivoin akun riittävän seuraavaan junaan asti. Jäin sitten junasta ja asemalla haahuilin hetken, kunnes matkataulusta löysin junan, jolla pääsisin kotiin. Sen tuloon oli puoli tuntia. Just. Menin sitten pieneen rakennukseen odottamaan ja suuntasin sitten samassa rakennuksessa olevalle R-kioskille. Kysäisin myyjältä, oliko heillä pistorasiaa, millä voisin ladata kännykkääni. Myyjätär sanoi, ettei heillä ollut ja lähdin masentuneena pois. Huomasin pois kävellessäni, että heillä oli iso pistorasia seinässä, raha-automaattien takana..
Soitin vanhemmilleni ja ilmoitin junan myöhästyvän. Istuin sitten odottamassa ja lopulta pääsinkin junaan. Ongelma. Minulla ei ollut istumapaikkaa uudessa junassa. Kiersin junan päästä päähän ja päädyin lopulta istumaan koko matkan ravintolavaunussa. Ei se oikeastaan niin kamalaa ollut, vaikka jakkarasta puuttui selkänoja ja minua väsytti. Lopulta pääsin kotiin ja isä haki minut asemalta. Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti