Reiät korviin

13.3.2013 - Ikimuistoinen päivä

Sain tänään ensimmäiset korvakoruni. Jes! Olen jo vuosia suunnitellut korvien rei'ittämistä, mutta jotenkin se aina lykkääntyy.  
Huomasin viidennellä luokalla, että kaikilla muilla tytöillä, kuin minulla ja ystävälläni oli korvikset. Vuotta myöhemmin oli ystävällänikin korvikset. Pari päivää sitten huomasin, että pojillakin alkaa olla korviksia, mutta minulla vaan ei ole.
Rippilahjaksi päätti sitten täti maksaa korvien rei'ittämisen ja ensimmäiset korut.

Koulusta päästyäni kerkesin henkisesti valmistautua tunnin, kunnes täti tuli pienellä oranssilla autolla minut hakemaan. Matkalla ystäväni Numa vahvisti minua tekstiviestein ja puheluin: "Se sattuu ihan kamalasti! Itkin, kun mulle laitettiin." Kiitos henkisestä tuesta, Numa.
Perille päästyämme täti sääti hetken parkkiautomaatin kanssa ja sitten menimme kultasepän liikkeeseen, missä tädille tuttu myyjätär moikkasi meitä ja lähti heti hakemaan rei'itysvälineitä. Ilmeisesti homman voi suorittaa noin vain paikan päällä. Sain valita kolmesta väristä: läpinäkyvä, pinkki tai turkoosi. Otin turkoosin, sillä läpinäkyvä on vähän tylsä ja pinkki ei ole ihan minun värini. Harmi ettei ollut vihreää.

Istuin jakkaralle ja myyjätär puhdisti korvalehteni. Katselin hermostuneena, kun hän asetti toisen korun valkoiseen pyssyn näköiseen vehkeeseen ja painoi sen sitten korvalleni. Kuului naks. Kolmisen sekuntia myöhemmin tuli polttava kipu, vähän samanlainen, kun paarma puree tai kimalainen pistää. Ei sellainen terävä, kuin hyttynen. Polttava. Nyt kun tiesin, miltä se tuntuisi, aloin pelätä toista pistoa. Kallistin päätäni vähän sivuun, mutta onneksi pisto ei mennyt mihin sattuu. Siinä sitten tätini ja myyjätär kilpaa ihastelivat harjoituskoruja, kun minä odottelin jomotuksen loppumista. Paskat se mitään loppunut. Laantui kyllä vähän, mutta vielä tätäkin kirjoittaessa tuntuu pientä jomotusta. Ihmekös tuo. Ei mikään paikka tykkää, jos siihen tökitään reikiä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Täti osti minulle seuraaviksi koruiksi nätit vihreät, jotka vaihdan 4-6 viikon jälkeen. Vuoden päästä voi sitten kokeilla, voinko käyttää rihkamakoruja, vai voinko käyttää vain arvometallikoruja niinkuin äitini. Saa nähdä.

ps. pahoittelut, etten ole kirjoittanut rippileiristäni tai konfirmaatiostani. En ole ehtinyt/jaksanut. Jos välttämättä haluatte tietää, pistäkää kommentteihin pyyntö, niin voin sitten kirjoitella kun aikaa tulee.