Kun ystävän kanssa ei haluaisi viettää aikaa..
Minulla on eräs ystävä, jonka kanssa ei aina ole niin mukavaa, kuin toivoisin. Hän on hevoshullu, tauoton pälpättäjä ja mikä pahinta - muotitietoinen.
Minun oli tänään määrä tavata ystäväni kaupungilla. Puin ylleni yhdet lempivaatteistani, omatekemäni shortsit (vaaleansiniset joissa söpöjä värikkäitä ympyröitä) ja vihreän t-paidan. Otin mukaan 12euroa varmuuden varalta. Lähdin sitten kohti keskustaa. Lähtö vähän viivästyi, koska kahvituokio äidin kanssa venyi. Olin keskustassa kymmenen yli kolme. Jäin sitten odottelemaan. Odotin ja odotin. Puoli neljä vilkuilin kelloa ja huokaisin turhautuneesti. Naiset..
Lopulta hän käski minun kävellä Sokokselle, sillä hänen äitinsä toi hänet sinne. Kohtasimme Sokoksen aulassa. Hymyilin hänelle, mutta hämmennyin huomatessani miten hän katsoi minua. Hän katseli minua lähes kauhistuneena. Sitten hän nauroi kättään vasten. Vilkuilin olkapääni yli oliko takanani jotain huvittavaa. Sitten tajusin hänen nauravan minulle. Kysyin tietenkin että mikä naurattaa ja hän osoitti vaatteitani. Sitten hän puisteli päätään, kuin ei voisi uskoa että laittaisin jotain sellaista päälleni. Minun teki todella mieli potkaista häntä, mutta hän on niin lyhyt ja laiha, että varmaan lahoaisi käsiin.
Hänellä itsellään oli yllään tosi lyhyet farkkushortsit ja musta toppi. Ja maastokuvioiset tennarit, joita hän esitteli ylpeänä. Mikä oikeus hänellä on sanoa, että vaatteeni ovat nolot? Jos tunnen oloni mukavaksi, se riittää. Minä rakastan shortsejani ja paidallakin on tunnearvoa, sain sen sentään Tanskan Barnlek tapahtumasta vuonna 2011. Ja hän nauroi minulle. :( Hän jopa kysyi olinko tehnyt shortsini vanhoista verhoista..
Lähdimme sitten kävelemään ympäri kaupunkia. Kiersimme ison ympyrän ja koko matkan hän puhui ja puhui ja puhui ja puhui.. Sain minä kai pari kertaa suunvuoron, mutta tuskin hän silloinkaan kuunteli, mitä sanoin. Tuntui, kuin olisin mies ja hän pälpättävä vaimo. Hän puhui Italian matkastaan, kavereistaan, tulevista synttäreistään ja arvosteli poikaystävääni. Ja minä vain nyökyttelin ja vastailin "Mm" tai "Ookoo".
Menimme lopuksi kirjastoon, sillä hän tarvitsi uuden kirjastokortin. Kiertelimme siellä täällä ja lopuksi ystäväni lainasi monta kirjaa. Ulkona juttelimme vielä hetken ja sitten lähdin kotiin.
Jos kyseinen ystäväni lukee tämän, en tarkoita pahalla, pieni vihje vain. En pidä siitä että minua arvostellaan. Toivottavasti et loukkaannu.
perjantai 28. kesäkuuta 2013
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Mammojen logiikka
Kuka kaipaa logiikkaa, kun meillä on naiset
Äitini löysi monta kuukautta sitten sivuston vauva.fi ja on suorastaan koukussa. Ei vauvaohjeiden vuoksi, vaan keskustelupalstan vuoksi. "Vapaa aihe" on suorastaan miinakenttä. Siellä on av-mammoja outoine ongelmineen ja naurettavine neuvoineen. Heidän logiikkansa pitää kuin seula ja heidän ajatusmaailmansa on kapeampi, kuin miehillä.
Olipas kamalan ilkeästi sanottu. En tietenkään tarkoita kaikkia palstalla käyviä naisia, vain niitä, jotka sopivat kuvailuun. Tässä muutamia heidän pistämättömän logiikkansa esimerkkejä:
Jos nainen on naimisissa ja valittaa sitten jostain miesongelmasta, kuten "mies ryyppää", "mies polttaa", "mies käy vieraissa", "mies ei vietä aikaa lasten kanssa" tai "mies pelaa", mammojen ratkaisu on aina sama: Jätä se.
"Mies on joka ilta baarissa" - Jätä se.
"Mies on apsolutisti" - Jätä se.
Jos taas nainen on yksinhuoltaja, häntä pidetään outona. Jos nainen on sinkku, hän on luuseri. Pistämätön logiikka, eikö totta?
Sitten on niitä, jotka piikittelevät tiukkapipomammoja ja nauravat näiden valituksille. Kaikelle ivaillaan sitten niin maan perusteellisesti.
Tänään äiti löysi mahtavan -> viestiketjun <- , jossa ivaillaan typerille lastensuojeluilmoituksille, päivähoidon vaatimuksille ja miehille. Nauroimme kippurassa.
Vauvapalstalla voi saada hyvät naurut tai polttaa päreensä. Ja muistakaa, nämä naiset kasvattavat uutta sukupolvea..
..ihmiskunta on tuhoon tuomittu..
Äitini löysi monta kuukautta sitten sivuston vauva.fi ja on suorastaan koukussa. Ei vauvaohjeiden vuoksi, vaan keskustelupalstan vuoksi. "Vapaa aihe" on suorastaan miinakenttä. Siellä on av-mammoja outoine ongelmineen ja naurettavine neuvoineen. Heidän logiikkansa pitää kuin seula ja heidän ajatusmaailmansa on kapeampi, kuin miehillä.
Olipas kamalan ilkeästi sanottu. En tietenkään tarkoita kaikkia palstalla käyviä naisia, vain niitä, jotka sopivat kuvailuun. Tässä muutamia heidän pistämättömän logiikkansa esimerkkejä:
Jos nainen on naimisissa ja valittaa sitten jostain miesongelmasta, kuten "mies ryyppää", "mies polttaa", "mies käy vieraissa", "mies ei vietä aikaa lasten kanssa" tai "mies pelaa", mammojen ratkaisu on aina sama: Jätä se.
"Mies on joka ilta baarissa" - Jätä se.
"Mies on apsolutisti" - Jätä se.
Jos taas nainen on yksinhuoltaja, häntä pidetään outona. Jos nainen on sinkku, hän on luuseri. Pistämätön logiikka, eikö totta?
Sitten on niitä, jotka piikittelevät tiukkapipomammoja ja nauravat näiden valituksille. Kaikelle ivaillaan sitten niin maan perusteellisesti.
Tänään äiti löysi mahtavan -> viestiketjun <- , jossa ivaillaan typerille lastensuojeluilmoituksille, päivähoidon vaatimuksille ja miehille. Nauroimme kippurassa.
Vauvapalstalla voi saada hyvät naurut tai polttaa päreensä. Ja muistakaa, nämä naiset kasvattavat uutta sukupolvea..
..ihmiskunta on tuhoon tuomittu..
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Mökki keskellä korpea
Tulipahan taas vietettyä viikonloppu mökillä
Olimme perheen kanssa viikonlopun mökillämme (jos sitä voi mökiksi kutsua) keskellä metsää. Mökkimme on itseasiassa tosi pieni ja sisältää vain yhden huoneen. Kaksi ikkunaa (joissa kalterit), yksi iso ovi ja ei ilmastointia. Sähköt on, mutta vettä saa vain kotoa tuomalla tai naapureilta. Toisin sanoen aika alkeelliset olot, mutta mitäpä siitä. Jääkaappi ja hella on, sekä tv, joten pärjäämme kyllä. Minä nukun sohvalla, veli hetekalla (jonka löysimme vuosi sitten täysin ehjänä metalliromulavalta) ja vanhemmat ilmapatjalla.
Tavanomainen päivärytmimme:
-Aamulla noin kymmenen/yhdentoista aikaan isä herää ja lähtee ulos. Puoli tuntia myöhemmin äiti nousee ylös ja keittää kahvia.
-Aamupalan jälkeen isä menee ulkotöihin ja me muut 3 vietämme siestaa.
-Pari kolme tuntia myöhemmin äiti keittää taas kahvia ja syömme lounasta. Sen jälkeen isä menee taas töihin ja me vietämme ruokalevon. Isä saattaa välillä käydä hätistämässä meitä töihin.
-Myöhemmin illalla äiti kyselee mitä haluamme ruuaksi. Sitten tehdään jotain helppoa ruokaa (esim. pastaa) ja haetaan isä syömään. Ruoan jälkeen on jälleen ruokalepo.
-Illalla on iltapala ja sitten nukkumaan/tv:n katsomista.
Toisin sanoen: olemme laiskoja.
Eilen tosin teimme poikkeuksen. Minä ja veljeni menimme auttamaan pihatöissä. Veljeni ajoi työnnettävällä ruohonleikkurilla ruohoa ja minä ajoleikkurilla. Mielestäni veljeni pääsi helpommalla, vaikka minä sainkin istua. Ettekö muka usko?
Ajoleikkurin plussat ja miinukset:
+ Ei tarvitse kävellä tai työntää ruohonleikkuria, vaan saa istua.
+ Ajoleikkurin ohjaaminen on kivaa.
- Leikkuri pitää välillä outoa ääntä ja pelkään kokoajan, että se posahtaa.
- Penkki on musta, mikä tarkoittaa, että seistyään pari tuntia auringossa istuin on tulikuuma.
- Ruohosäiliön suuaukko menee helposti tukkoon ja pitää pysähdellä putsaamaan sitä.
- Leikkurin moottori kuumenee nopeasti ja lämpöä hohkaa ympäriinsä. Tämä johtaa siihen, että leikkurin ympärillä pörrää kymmeniä paarmoja, jotka löytävät paikalle lämpönäkönsä ansiosta. Joudun siis huitomaan paarmoja pois vähä väliä. Onneksi kolikolla on kääntöpuolikin.. Nimittäin paarmat eivät erota minua leikkurista, kun leikkurin moottori hohkaa lämpöisempänä, kuin minä itse. Ähäkutti.
Töiden jälkeen pelasimme porukalla lautapeliä nimeltä Menolippu Eurooppa. Se oli hauskaa, joskin todella sekavaa, kun pelasimme ensi kertaa. Ensin luettiin sääntöjä puoli tuntia ja valmisteltiin peliä. Sitten päästiin pelaamaan. Pelaaminenkin oli yhtä säätöä, kun sääntöjä tarkistettiin vähä väliä. Saimme kuitenkin pelin pelattua loppuun. Isä voitti, veli tuli toiseksi ja äiti hävisi.
Yöllä käytiin armotonta taistelua hyttysiä vastaan. Ja kuten aina, me hävisimme.
Olimme perheen kanssa viikonlopun mökillämme (jos sitä voi mökiksi kutsua) keskellä metsää. Mökkimme on itseasiassa tosi pieni ja sisältää vain yhden huoneen. Kaksi ikkunaa (joissa kalterit), yksi iso ovi ja ei ilmastointia. Sähköt on, mutta vettä saa vain kotoa tuomalla tai naapureilta. Toisin sanoen aika alkeelliset olot, mutta mitäpä siitä. Jääkaappi ja hella on, sekä tv, joten pärjäämme kyllä. Minä nukun sohvalla, veli hetekalla (jonka löysimme vuosi sitten täysin ehjänä metalliromulavalta) ja vanhemmat ilmapatjalla.
Tavanomainen päivärytmimme:
-Aamulla noin kymmenen/yhdentoista aikaan isä herää ja lähtee ulos. Puoli tuntia myöhemmin äiti nousee ylös ja keittää kahvia.
-Aamupalan jälkeen isä menee ulkotöihin ja me muut 3 vietämme siestaa.
-Pari kolme tuntia myöhemmin äiti keittää taas kahvia ja syömme lounasta. Sen jälkeen isä menee taas töihin ja me vietämme ruokalevon. Isä saattaa välillä käydä hätistämässä meitä töihin.
-Myöhemmin illalla äiti kyselee mitä haluamme ruuaksi. Sitten tehdään jotain helppoa ruokaa (esim. pastaa) ja haetaan isä syömään. Ruoan jälkeen on jälleen ruokalepo.
-Illalla on iltapala ja sitten nukkumaan/tv:n katsomista.
Toisin sanoen: olemme laiskoja.
Eilen tosin teimme poikkeuksen. Minä ja veljeni menimme auttamaan pihatöissä. Veljeni ajoi työnnettävällä ruohonleikkurilla ruohoa ja minä ajoleikkurilla. Mielestäni veljeni pääsi helpommalla, vaikka minä sainkin istua. Ettekö muka usko?
Ajoleikkurin plussat ja miinukset:
+ Ei tarvitse kävellä tai työntää ruohonleikkuria, vaan saa istua.
+ Ajoleikkurin ohjaaminen on kivaa.
- Leikkuri pitää välillä outoa ääntä ja pelkään kokoajan, että se posahtaa.
- Penkki on musta, mikä tarkoittaa, että seistyään pari tuntia auringossa istuin on tulikuuma.
- Ruohosäiliön suuaukko menee helposti tukkoon ja pitää pysähdellä putsaamaan sitä.
- Leikkurin moottori kuumenee nopeasti ja lämpöä hohkaa ympäriinsä. Tämä johtaa siihen, että leikkurin ympärillä pörrää kymmeniä paarmoja, jotka löytävät paikalle lämpönäkönsä ansiosta. Joudun siis huitomaan paarmoja pois vähä väliä. Onneksi kolikolla on kääntöpuolikin.. Nimittäin paarmat eivät erota minua leikkurista, kun leikkurin moottori hohkaa lämpöisempänä, kuin minä itse. Ähäkutti.
Töiden jälkeen pelasimme porukalla lautapeliä nimeltä Menolippu Eurooppa. Se oli hauskaa, joskin todella sekavaa, kun pelasimme ensi kertaa. Ensin luettiin sääntöjä puoli tuntia ja valmisteltiin peliä. Sitten päästiin pelaamaan. Pelaaminenkin oli yhtä säätöä, kun sääntöjä tarkistettiin vähä väliä. Saimme kuitenkin pelin pelattua loppuun. Isä voitti, veli tuli toiseksi ja äiti hävisi.
Yöllä käytiin armotonta taistelua hyttysiä vastaan. Ja kuten aina, me hävisimme.
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Veljen kanssa kaupunkiin
Mistä näitä taiteellisia otsikoita tulee?
Olin eilen pikkuveljeni kanssa Särkänniemessä. Veljeni oli kinunnut sinne pääsemistä ja lopulta saimme tarpeeksi rahaa kasaan. (särkkään pääsy on nykyään kamalan kallista!) Kerron lyhyesti, miten päivä meni.
Portilla laskettiin kauan niitä pikkuhiluja, joilla veljeni maksoi sisäänpääsyn. Ja heti ensimmäisenä halusin Tornaadoon, mutta veljeni ei halunnut. Hän meni ensimmäiseksi Take Offiin. Tiedättehän, se mahansekoituslaite, jossa soi rock musiikki? Isäni kuvaili laitetta näin: "Siinä on nätti järvimaisema - kahden sekunnin ajan.."
Sitten ravasimme kaikki laitteet läpi. Tai no, kaikki ja kaikki.. Tukkijokeen oli kamala jono, samoin MotoGeehen, joten veljeni meni jonottamaan MotoGeehen ja minä ostin sillävälin sellaisen viikon kestänän "tatuoinnin". Kesti kauan, ennenkuin osasin päättää mitä halusin. Lopulta valitsin söpön koalakuvan, missä on vauvakoala äitikoalan selässä. Söpöä, eikö?
Kun olin saanut kuvan, menin odottelemaan MotoGeen ulospääsylle. Huomasin, ettei veljeni ollut päässyt, kuin puoleenväliin jonoa. Jestas! Istuin varmaan 20minuuttia odottamassa.
Huomasin melko pian, että huvipuiston asiakkaskunta koostui sinä päivänä lähes kokonaan turisteista. Ohikulkeneista ihmisistä ainakin puolet puhui joko venäjää, japania tai siansaksaa. Mikä parasta - venäläisillä ei ole minkäänlaisia tapoja. Jonottaessamme veljeni kanssa tukkijokeen kolme venäläistä ohitti meidät tuosta vain. Minä ja veljeni valitimme äänekkäästi, mutta he vain katsoivat meitä ylimielisesti, vaikka olivat tuskin veljeäni vanhempia. Aioin sanoa ääneen pari valittua sanaa ryssistä, mutta edessäni jonossa oli viisi aikuista venäläistä, joten pidin suuni kiinni. No, ainakaan emme joutuneet samaan tukkiin niiden venäläisten kanssa..
Syötyämme päivän päätteeksi kalliit ja huonolaatuiset hampurilaiset päätimme salakuljettaa kameran Tornaadoon ja kuvata ajelun etupenkistä. Jonotimme ensin neljän vaunun ajan etupenkkiin ja salakuljetimme kameran veljeni taskussa. Sitten vaunun lähtiessä kipuamaan ylöspäin hän ojensi kameran minulle ja aloitin kuvaamisen. Yllättävän hyvä video tuli ottaen huomioon kameran laadun ja kaiken sen tärinän. Suunnittelimme laittaa videon YouTubeen.
Että sellainen päivä.
Olin eilen pikkuveljeni kanssa Särkänniemessä. Veljeni oli kinunnut sinne pääsemistä ja lopulta saimme tarpeeksi rahaa kasaan. (särkkään pääsy on nykyään kamalan kallista!) Kerron lyhyesti, miten päivä meni.
Portilla laskettiin kauan niitä pikkuhiluja, joilla veljeni maksoi sisäänpääsyn. Ja heti ensimmäisenä halusin Tornaadoon, mutta veljeni ei halunnut. Hän meni ensimmäiseksi Take Offiin. Tiedättehän, se mahansekoituslaite, jossa soi rock musiikki? Isäni kuvaili laitetta näin: "Siinä on nätti järvimaisema - kahden sekunnin ajan.."
Sitten ravasimme kaikki laitteet läpi. Tai no, kaikki ja kaikki.. Tukkijokeen oli kamala jono, samoin MotoGeehen, joten veljeni meni jonottamaan MotoGeehen ja minä ostin sillävälin sellaisen viikon kestänän "tatuoinnin". Kesti kauan, ennenkuin osasin päättää mitä halusin. Lopulta valitsin söpön koalakuvan, missä on vauvakoala äitikoalan selässä. Söpöä, eikö?
Kun olin saanut kuvan, menin odottelemaan MotoGeen ulospääsylle. Huomasin, ettei veljeni ollut päässyt, kuin puoleenväliin jonoa. Jestas! Istuin varmaan 20minuuttia odottamassa.
Huomasin melko pian, että huvipuiston asiakkaskunta koostui sinä päivänä lähes kokonaan turisteista. Ohikulkeneista ihmisistä ainakin puolet puhui joko venäjää, japania tai siansaksaa. Mikä parasta - venäläisillä ei ole minkäänlaisia tapoja. Jonottaessamme veljeni kanssa tukkijokeen kolme venäläistä ohitti meidät tuosta vain. Minä ja veljeni valitimme äänekkäästi, mutta he vain katsoivat meitä ylimielisesti, vaikka olivat tuskin veljeäni vanhempia. Aioin sanoa ääneen pari valittua sanaa ryssistä, mutta edessäni jonossa oli viisi aikuista venäläistä, joten pidin suuni kiinni. No, ainakaan emme joutuneet samaan tukkiin niiden venäläisten kanssa..
Syötyämme päivän päätteeksi kalliit ja huonolaatuiset hampurilaiset päätimme salakuljettaa kameran Tornaadoon ja kuvata ajelun etupenkistä. Jonotimme ensin neljän vaunun ajan etupenkkiin ja salakuljetimme kameran veljeni taskussa. Sitten vaunun lähtiessä kipuamaan ylöspäin hän ojensi kameran minulle ja aloitin kuvaamisen. Yllättävän hyvä video tuli ottaen huomioon kameran laadun ja kaiken sen tärinän. Suunnittelimme laittaa videon YouTubeen.
Että sellainen päivä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)