Mökki keskellä korpea

Tulipahan taas vietettyä viikonloppu mökillä

Olimme perheen kanssa viikonlopun mökillämme (jos sitä voi mökiksi kutsua) keskellä metsää. Mökkimme on itseasiassa tosi pieni ja sisältää vain yhden huoneen. Kaksi ikkunaa (joissa kalterit), yksi iso ovi ja ei ilmastointia. Sähköt on, mutta vettä saa vain kotoa tuomalla tai naapureilta. Toisin sanoen aika alkeelliset olot, mutta mitäpä siitä. Jääkaappi ja hella on, sekä tv, joten pärjäämme kyllä. Minä nukun sohvalla, veli hetekalla (jonka löysimme vuosi sitten täysin ehjänä metalliromulavalta) ja vanhemmat ilmapatjalla.

Tavanomainen päivärytmimme:
-Aamulla noin kymmenen/yhdentoista aikaan isä herää ja lähtee ulos. Puoli tuntia myöhemmin äiti nousee ylös ja keittää kahvia.
-Aamupalan jälkeen isä menee ulkotöihin ja me muut 3 vietämme siestaa.
-Pari kolme tuntia myöhemmin äiti keittää taas kahvia ja syömme lounasta. Sen jälkeen isä menee taas töihin ja me vietämme ruokalevon. Isä saattaa välillä käydä hätistämässä meitä töihin.
-Myöhemmin illalla äiti kyselee mitä haluamme ruuaksi. Sitten tehdään jotain helppoa ruokaa (esim. pastaa) ja haetaan isä syömään. Ruoan jälkeen on jälleen ruokalepo.
-Illalla on iltapala ja sitten nukkumaan/tv:n katsomista.

Toisin sanoen: olemme laiskoja.
Eilen tosin teimme poikkeuksen. Minä ja veljeni menimme auttamaan pihatöissä. Veljeni ajoi työnnettävällä ruohonleikkurilla ruohoa ja minä ajoleikkurilla. Mielestäni veljeni pääsi helpommalla, vaikka minä sainkin istua. Ettekö muka usko?

Ajoleikkurin plussat ja miinukset:
 + Ei tarvitse kävellä tai työntää ruohonleikkuria, vaan saa istua.
 + Ajoleikkurin ohjaaminen on kivaa.
 - Leikkuri pitää välillä outoa ääntä ja pelkään kokoajan, että se posahtaa.
 - Penkki on musta, mikä tarkoittaa, että seistyään pari tuntia auringossa istuin on tulikuuma.
 - Ruohosäiliön suuaukko menee helposti tukkoon ja pitää pysähdellä putsaamaan sitä.
 - Leikkurin moottori kuumenee nopeasti ja lämpöä hohkaa ympäriinsä. Tämä johtaa siihen, että leikkurin ympärillä pörrää kymmeniä paarmoja, jotka löytävät paikalle lämpönäkönsä ansiosta. Joudun siis huitomaan paarmoja pois vähä väliä. Onneksi kolikolla on kääntöpuolikin.. Nimittäin paarmat eivät erota minua leikkurista, kun leikkurin moottori hohkaa lämpöisempänä, kuin minä itse. Ähäkutti.

Töiden jälkeen pelasimme porukalla lautapeliä nimeltä Menolippu Eurooppa. Se oli hauskaa, joskin todella sekavaa, kun pelasimme ensi kertaa. Ensin luettiin sääntöjä puoli tuntia ja valmisteltiin peliä. Sitten päästiin pelaamaan. Pelaaminenkin oli yhtä säätöä, kun sääntöjä tarkistettiin vähä väliä. Saimme kuitenkin pelin pelattua loppuun. Isä voitti, veli tuli toiseksi ja äiti hävisi.

Yöllä käytiin armotonta taistelua hyttysiä vastaan. Ja kuten aina, me hävisimme.