Kun ystävän kanssa ei haluaisi viettää aikaa..
Minulla on eräs ystävä, jonka kanssa ei aina ole niin mukavaa, kuin toivoisin. Hän on hevoshullu, tauoton pälpättäjä ja mikä pahinta - muotitietoinen.
Minun oli tänään määrä tavata ystäväni kaupungilla. Puin ylleni yhdet lempivaatteistani, omatekemäni shortsit (vaaleansiniset joissa söpöjä värikkäitä ympyröitä) ja vihreän t-paidan. Otin mukaan 12euroa varmuuden varalta. Lähdin sitten kohti keskustaa. Lähtö vähän viivästyi, koska kahvituokio äidin kanssa venyi. Olin keskustassa kymmenen yli kolme. Jäin sitten odottelemaan. Odotin ja odotin. Puoli neljä vilkuilin kelloa ja huokaisin turhautuneesti. Naiset..
Lopulta hän käski minun kävellä Sokokselle, sillä hänen äitinsä toi hänet sinne. Kohtasimme Sokoksen aulassa. Hymyilin hänelle, mutta hämmennyin huomatessani miten hän katsoi minua. Hän katseli minua lähes kauhistuneena. Sitten hän nauroi kättään vasten. Vilkuilin olkapääni yli oliko takanani jotain huvittavaa. Sitten tajusin hänen nauravan minulle. Kysyin tietenkin että mikä naurattaa ja hän osoitti vaatteitani. Sitten hän puisteli päätään, kuin ei voisi uskoa että laittaisin jotain sellaista päälleni. Minun teki todella mieli potkaista häntä, mutta hän on niin lyhyt ja laiha, että varmaan lahoaisi käsiin.
Hänellä itsellään oli yllään tosi lyhyet farkkushortsit ja musta toppi. Ja maastokuvioiset tennarit, joita hän esitteli ylpeänä. Mikä oikeus hänellä on sanoa, että vaatteeni ovat nolot? Jos tunnen oloni mukavaksi, se riittää. Minä rakastan shortsejani ja paidallakin on tunnearvoa, sain sen sentään Tanskan Barnlek tapahtumasta vuonna 2011. Ja hän nauroi minulle. :( Hän jopa kysyi olinko tehnyt shortsini vanhoista verhoista..
Lähdimme sitten kävelemään ympäri kaupunkia. Kiersimme ison ympyrän ja koko matkan hän puhui ja puhui ja puhui ja puhui.. Sain minä kai pari kertaa suunvuoron, mutta tuskin hän silloinkaan kuunteli, mitä sanoin. Tuntui, kuin olisin mies ja hän pälpättävä vaimo. Hän puhui Italian matkastaan, kavereistaan, tulevista synttäreistään ja arvosteli poikaystävääni. Ja minä vain nyökyttelin ja vastailin "Mm" tai "Ookoo".
Menimme lopuksi kirjastoon, sillä hän tarvitsi uuden kirjastokortin. Kiertelimme siellä täällä ja lopuksi ystäväni lainasi monta kirjaa. Ulkona juttelimme vielä hetken ja sitten lähdin kotiin.
Jos kyseinen ystäväni lukee tämän, en tarkoita pahalla, pieni vihje vain. En pidä siitä että minua arvostellaan. Toivottavasti et loukkaannu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti