..Ja paskat.
Menin tänään pyörällä kouluun. Melkoinen saavutus, ottaen huomioon, etten ole ajanut vuoteen ja pyöräni on ollut takapihalla pyörätelineessä talven läpi. Viimeksi ajoin joskus syksyllä, ja silloinkin viimeisen kerran, kun kumeista loppui ilma. Muistan, kuinka puolessa matkassa huomasin, että oli jousto huono ja pyörät kolisivat. Koko matkan mietin itsekseni: "Älä puhkea, älä puhkea, älä puhkea.." Ei onneksi puhjennut, kolisi vain niin maan perusteellisesti.
No, iskä sitten täytti kumit (hehe..) ja lähdin polkemaan kouluun melkoisen pirteänä. (aika hyvin, nimittäin menin nukkumaan yhdeltätoista ja heräsin puoli seitsemän, menin kouluun yhdeksäksi) Valitettavasti koulumatka on kotoa koululle 60% ylämäkeä, eli jalkani olivat melkoisella koetuksella. Vähä väliä lupailin itselleni taukoja, mutta ylämäen loputtua nauroinkin, että: "Ja paskat mitään taukoja, polje polje!" ..Huijasin itseäni?
Olin koululla tasan yhdeksältä, jalat aivan makaroonina. Juuri ja juuri pysyin pystyssä. Olisin ryöminyt ovelle, mutta Kääpiö sattui juuri silloin paikalle, enkä kehdannut lähteä ryömimään. Ja mitenkäs Kääpiö minua tervehti? "Tuliksä pyörällä kouluun?!" epäuskoiseen sävyyn vielä, kuin olisin tullut 10metrisellä pinkillä limusiinilla, jossa on helikopterin laskeutumisalusta, minibaari ja kahden kilsan, 42haarainen pakoputki.. (ps. vain Nero tajuaa tämän vitsin)
Koulu sujui suht' siedettävästi. Fysiikan tunti alkoi sillä, kuinka luokkamme saksalainen tyttö (joka muuten osaa täydellisesti ruotsia ja saa muutenkin kymppejä - ja on blondi) kysäisi oikein vittuilevasti: "No, Samppa, muistitkos ne tehtäväpaperit?" Samppa hiljeni, pyöritteli hieman silmiään ja sanoi: "Ööö.." Repesin totaalisesti. En malta odottaa ensi viikkoa, kun Samppa tuo meille karkkia sukkahousut päässä! Hahaa!
Koulun jälkeen poljin kotiin sen 60% alamäkeä, josta 30% ajoin Neron vierellä. Hän oli näet menossa lunastamaan muutaman elokuvalipun, joten ajoimme hetken samaa matkaa. Eipä sinä kyllä paljoa keskusteltu, mutta Nero kerkesi moneen otteeseen rehennellä ilman-käsiä ajotaidoillaan. Ajoin vain perässä silmiäni pyöritellen. Olin kotona puoli kolme, kun pääsimme kahdelta.
Kotona olin hieman huonovointinen, joten menin suoraan sänkyyn (hehe..) torkuille, ja heräsinkin vasta puoli viiden aikoihin. Olisin halunnut tunniksi koneelle (näet lähdimme kuudelta mummini serkulle kylään) mutta veli oli juuri silloin koneella, eikä missään nimessä päästänyt minua. No, tyydyin osaani ja ilmoitin tekstiviestillä Dr.Numalle, etten tulekaan. Hän kiteytti mielipiteensä oikein hyvin yhteen sanaan - vittu.
Menimme sitten kyläilemään, ja mummini serkku toivotti meidät heti tervetulleiksi, keitti kahvit ja tuputti meille keksejä, pullaa, juustoa, pipareita, piirakkaa ja ties mitä. Näin sitä kohdellaan vieraita! (Nimittäin eräs ex-ystäväni kutsui kerran Muulin kyläilemään luokseen, tilasi pitsan - ja söi sen itse. Vieraanvaraista?) Olimme kylässä kuudesta yhteentoista, eli melkoisen pitkään. Ehdimme jutella kaiken vaateista siemeniin, varkauksista testamentteihin. Kun lopulta lähdimme, oli veljeni jo umpiunessa.
Päivän Rusina-lausahdus: "Make it a square!"
(ei pahalla Rusina)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti