Yy, kaa, koo, yy, kaa, koo..

Teini-ikäisten kovispoikien painajainen: PARITANSSITUNTI!

Jo toista kertaa pääsimme kiusaamaan, nöyryyttämään ja ohjaamaan poikia, nimittäin tänään oli paritanssitunti. Tytöillä oli hamepakko, joten käytin tilaisuuden hyväkseni: laitoin polvimittaisen valkoisen kesähameen, jossa nättejä kuvioita, sekä vihreän Barnlek 2011 -paidan. Poikien olisi myös pitänyt pukeutua hienosti, mutta koska poikien liikkaope (J.J) oli poissa, eivät pojat pukeutuneet normaalia kummemmin. Vain neljällä oli kauluspaita, lopuilla t-paita tai pitkähihainen.
Löimme kotona äidin, pikkuveljen ja iskän kanssa vetoa siitä, kuinka monta poikaa on poissa/ei tanssi. Äiti veikkasi 3, isä 4, minä ainakin 5 ja veli puolet. Loppujen lopuksi poikia oli pois 6, joten voitin vedon. Owned!
Aloitimme tunnin poloneesilla (jonka tietenkin jo osasin) ja päädyin jonon viimeiseksi (koska rusi eräs-nimeltä-mainitsematon työnsi minut rivin ääripäähän), eli olin pariton. No, opettaja tuli sitten siksi aikaa parikseni. Mutta kun meidän piti muodostaa kahden parin rivi, piti minun ottaa erästä-nimeltämainitsematonta-tyttöpöpökammoista-nössöä kädestä. Nössö ei tietenkään moista lähikosketusta sallinut, vaan väänsi käteni irti. Otin uudestaan kiinni, koska tanssissa kuului tehdä niin ja jälleen Nössö väänsi käteni irti, sanoen: "Älä ny purista!" Pidin hädin tuskin kiinni..
Selvisimme poloneesista, minkä jälkeen oli vuorossa .. kikapoo! (toinen tanssi jonka tiesin) Pääsin ihan kunnollisen tanssijan pariksi, kunnes tuli parinvaihto. Taikuri ja Nero suoriutuivat kikapoosta ihan hyvin (vaikka ovatkin valitettavan lyhyitä), kun taas Nössö ei suostunut edes koskemaan minuun. Tanssin siis yksinäni.
Kikapoon jälkeen oli Teksasinruusu. (kolmas tanssi jonka tiesin) Päädyin (tan tan taa..) Nössön pariksi! Voin nyt liittyä äitini kerhoon: Me toteemipaalun ympärillä tanssijat. Äitini nimittäin joutui kerran tanssikurssilla sellaisen miehen pairksi, joka olisi halunnut blondin pyöritettäväksi. Äidilläni oli tietenkin aivan mustat hiukset, joten mies ei suostunut eväänsä liikauttamaan. Äiti siis koikkelehti hänen ympärillään. Minä tein saman Nössön kanssa. Kun meidän piti perhosotteessa (tyttö edessä kädet nostettuina olkapäiden yläpuolelle, poika takana kädet tytön käsissä) kulkea eteenpäin, ei Nössö suostunut koskemaankaan minuun ja kävelin puolimetriä hänestä edellä. Sitten, kun poikien piti pakittaa sisäpiiriin ja tyttöjen ulkopiiriin, Nössö vain löntysti hieman kauemmas minusta. Minä tömistin ja taputin, mutta Nössö vain seisoi seiniä katselemassa. Kun lähdin kiertämään häntä myötäpäivään (hänen piti kiertää myös), kiersin vain paikallaan seisovan tatin ympäri. Lopuksi piti pyöriä käsikynkässä: pyörin toteemipaalun ympärillä. Aargh! Ärsyttävää!

Helpotuksekseni Teksasinruusussa on myös parinvaihto. Pääsin tyttökammoisesta eroon ja pian olikin jo valssin vuoro. Sain ihan siedettävän parin (joka tosin ei voinut ymmärtää jalanheittoa) ja tanssi sujui jotenkuten.
Mutta sitten.. Rokkia! Päädyin Taikurin pariksi. Ensin ajattelin, ettei tästä tule mitään, Taikurihan on minua pään lyhyempi! Mutta sitten opettaja näytti askeleet ja aloitimme.. Vau! Taikuri tanssi aivan täydellisesti! Ei toteemipaaluilua, ei käsien vääntöä, ei huokailua, vaan ihan kunnon tanssia. (no, kyllähän Taikuri hymähteli musiikin tahdissa, mutta annan sen anteeksi) Yhdeksän surkean ja vähemmänsurkean parin jälkeen olin suorastaan taivaassa. Ja sitten tuli parinvaihto ja päädyin Neron pariksi (joka mutisi "yy, kaa, koo, nee.."). Epicfacepalm..


Päivän opetus: Pojat, herätkää, toteemipaaluilulla ei saa naisia.