Oh my gawd!

1063 katsomiskertaa?!

Nyt se autoklikkeri pois refresh nappulan päältä! Huhhuh! Tässä ollaan jo nelinumeroisissa katsomisluvuissa! Olettepa te ilkeitä, kun tällaista pientä prinsessaa stalkkaatte. Hävetkää! (Varsinkin Dr.Numa)


Täytyy varoa, mitä tästä lähin kirjoitan, sillä Nero alkoi lukea blogiani. (mokoma stalkkeri) Musiikin tunnilla näet Rusina tuli yhtäkkiä sanomaan minulle jotain (mistä en saanut selvää, luulen että hän sanoi "älä kirjota musta sun blogiin") ja tunnin jälkeen tarkistin blogistani, milloin olin hänestä puhunut. Siinä samalla annoin Nerolle blogini osoitteen ja hän meni mobiililla lukemaan tekstejäni. Kurkin välillä hänen olkansa yli ja selitin joitain kohtia, kun Nero valitti mm. kirjoitusvirheistä sekä kaksimielisyyksistä. Olin myös kirjoittanut väärin yhdessä tekstissä, jossa sanoin Pervojen Kulmaus, enkä Kaksimielisten Kulmaus, mikä sen piti olla. Nero sanoi, että siinä on kaksi k:ta, helppo muistaa. Totesin siihen, että kas kun ei ole Kaksimielisten Kelmien Kulmaus = K.K.K. Nauroimme pitkän aikaa..

Välitunnilla pojat kirjaimellisesti tappoivat toisiaan. Käytävällä tapeltiin, kiljuttiin, huudettiin, hakattiin, liiskatiin.. Kaikkein yleisintä oli se, että jätkät istuivat leveällä penkillä ja liiskasivat toisiaan. Vaikka opettaja kävi kahdesti huomauttamassa, jaktui liiskaaminen silti. Yhdessä vaiheessa olin varma, että joku kuolee, niin kamalaa huutoa ja kiljuntaa kuului. Niinpä niin - tytöt hyppivät narua, pojat tappelevat.

Tein sunnuntain ja maanantain välisenä yönä historian projektia, jonka aiheena oli orjuus vuosina 1700-1800. Tein projektia kolmeen asti aamuyöstä (suurilta osin siksi, että ERÄS ei antanut minun keskittyä projektiin) ja kun lopulta sain sen valmiiksi, olin ihan kattuvei. Aamulla olin vielä kamalampi. Pääsin hädin tuskin sängystä ylös ja kun pääsin, olin kuin mikäkin zombi. Äiti katsoi kerran pärstääni ja totesi: "Joo, sä et mene kouluun." En siis mennyt kouluun vaan palasin nukkumaan. Heräsin vasta kolmelta päivällä.

Tuona samana maanantaina meillä oli tanhuryhmän kanssa keikka Jalmarinkodolla (vanhainkoti). Vähän ennen esitystä meille ilmeni mm. yhdellä ryhmän pojalla ei ollut puvun sukkia, toiselta puuttui napit, veljeni housujen polvessa oli reikä ja toisen pikku-A:n nauha ei ollut pysyä päässä. Esitys kuitenkin onnistui hyvin, päätellen eturivissä olleen papan ilmeestä, joka hymyili leveästi ja naputti jalallaan tahtia. Esityksen jälkeen hän tuli sanomaan ohjaajallemme: "Oli kyllä hervottoman hauska esitys teillä." Hymyilytti, mutta hymy katosi, kun veljeni nolasi minut. Meidän oli määrä mennä kotiin yhden ryhmäläisen kyydillä, mutta veljeni hidasteli, mölysi, riehui ja kiroili. Lähtö viivästyi ja kyyditsijämme melkein poltti päreensä.

Päivän biisi: Why is the rum gone?