Perillä Steinkjerissä!
Olimme perillä tiistaina. Steinkjer on tehdaskaupunki vuorten keskellä, täysin tai ainakin lähes eristyksissä. Puita niin kauas, kuin silmä kantaa. Päästyämme perille ajoimme campukselle, eli tapahtumien keskipisteelle - hallille. Tai ainakin lähelle. Bussi pysähtyi jonkun koulun viereen, jossa jaettiin majoitusliput, ruokaliput ja rannekkeet. Minä ja veljeni saimme kaksi ranneketta: valkoiset, jotka toimivat lasten lippuina ja joissa luki isäni puhelinnumero, sekä pinkit, jotka toimivat majoituslippuina ja joissa lukee Nordlek 2012 jne. Isäni ja äitini saivat valkoisten sijaan siniset. Törkeää! No, pääsin kuitenkin kiinnittämään pinkin rannekkeen isälle, koska äiti ei osannut laittaa tarpeeksi kireälle/ei uskaltanut, pelkäsi kai isän ranteen murtuvan muovisen rannekkeen alla.
Lippumme saatuamme kävelimme hallille, missä niihin aikoihin alkoi Nordlekin avajaiset. Olimme myöhässä (KUTEN AINA) joten emme päässeet pääovista sisään. Jouduimme kiertämään hallin sivuoville, mistä sitten puikkelehdimme monen käytävän kautta saliin, missä parhaillaan oli norjalaisten tanssiesitys kesken. Norjalaiset tanssivat sitä kamalan vaikeaa tanssia, missä vuorotellen astutaan parin jalkojen väliin, koukistetaan polvia ja vaihdetaan jalkaa.. Kamalan vaikeaa ja monimutkaista! Esitys oli kutienkin hieno. Sen jälkeen oli Fäärien vuoro. (Jeee!) Fäärien tanssit ovat maailman helpoimpia, aivan takuulla. Ollaan ringissä (rinki, ei piiri. Ringissä kuuluu olla mutkia ja koukeroita, ei mikään piirileikki) kädet käsissä, lauletaan - ja astutaan kaksi askelta vasemmalle, yksi oikealle, kaksi vasemmalle, yksi oikealle.. Ja tätä toistetaan laulun loppuun. Fääreillä ei koskaan ole soittajia mukana, he aina vain laulavat kappaleensa. Pisimmässä laulussa on melkein 80 säkeistöä ja sen laulamiseen menee kolme varttia. (elisiis 45min) Pitkiä tansseja siis.. Esityksen jälkeen fäärit poistuivat ja tilalle koikkelehti pimeän turvin kolme naista pitkien lakanoiden kanssa vetämään sooloa lavalla soittavan miesbändin rauhallisen musiikin tahdissa. Heiluteltuaan lakanoita hetken naiset loikkivat pitkin salia. Kaunistahan se oli, vaikka kuulostaakin paperilla hämärältä. Loikittuaan tarpeekseen naiset menivät salin reunalla olevalle kaksitasoiselle kakunmuotoiselle valkealle telineelle. (en tiedä miten kuvailla, niin kuin valkoinen kaksikerroksinen kakku, jossa ylempi kerros pienempi..) Naiset meni 'kakun' alemmalle kerrokselle makaamaan ja sitten katosta putosi kaksi pitkää valkoista liinaa suoraan keskelle 'kakkua'. Liinojen yläpäässä keikkui nainen, joka alkoi sitten vetää omaa showta liinojensa kanssa. Aika jännän näköistä, kun hymyillen keikkui siellä metrien korkeudessa ilman mitään turvaköysiä. Esityksensä lopuksi nainen liukui liinoja pitkin 'kakun' sisään ja jäi sinne. Emme tiedä oliko lattiassa luukku vai istuiko nainen koko loppu esityksen ajan siellä.
Avajaisten jälkeen palasimme bussille, joka vei meidät parin kolmen kilometrin päähän majoituskoulullemme. Koululla raahasimme kamoja bussista luokkaan. (kyllä, nukuimme koulun lattialla..) Valtasimme luokan nurkan ja täytimme sinne kaksi isoa ilmapatjaa. Minä ja veljeni saimme käyttöömme sen, joka vuotaa vähän. Äiti ja isä ottivat toisen patjan. Kun tavarat oli purettu saimme hetken levätä, ja sitten jo oltiin matkalla seuraavaan kohteeseen: harjoituksiin..
Pahoittelen taas päivitysten hitautta, on tapahtunu niin paljon etten kerkeä päivittää kokoajan. Pahoittelen myös päivitysten pituutta. Minkäs sille voi. Selitän joka yksityiskohdan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti