Nestehukka

Tiistaina, rakkaat ja vähemmän rakkaat lukijat, minä melkein pyörryin.

Niinkuin poskiontelotulehdus ei olisi tarpeeksi, minulla oli vielä nestehukkakin. Sai kamalan flunssan lauantaina, joka sitten johti poskiontelotulehdukseen. Kaikki haisi paskalta ja nenä kurkkua myöten täynnä smägää. Yök. Arvaatte varmaan, etten mennyt maanantaina kouluun. Mutta tiistaina se kunnon tauti iski.

Nukuin tiistaina pitkään, ja menin sitten tietokoneelle. Olin siinä koko päivän. Kun veli tuli kotiin, hän halusi nuudeleita. No, koska kukaan muu kuin minä ei osaa niitä oikein ja kunnolla tehdä, menin siis keittämään veljelleni pikanuudeleita. Tein hänelle annoksen ja päätin tehdä itsellenikin. Jossain vaiheessa huomasin, että minua oksetti. Ajattelin, että oli vain nälkä. Sain nuudelit tehtyä ja kaadoin lautaselle. Pyörrytti. Katsoin nuudeleita ja meinasin oksentaa. Otin siis lasin maitoa ja hoipertelin makuuhuoneen ovelle. Sanoin äidille, että tein nuudeleita, mutten pysty syömään niitä. Äiti kysyi miksi, ja vastasin, että huono olo. Lähdin sitten olohuoneeseen kohti tietokonetuolia. Matkaa on noin 3 metriä. Sen kolmen metrin aikana näkökenttäni sumeni kellertäväksi mössöksi ja sitten mustaksi, jalkani tutisivat ja olivat pettää altani ja käteni menivät tunnottomiksi. Kerkesin juuri ja juuri istumaan, ennenkuin pimeni. Olin kirjaimellisesti vähälllä pyörtyä. Minua huimasi ja oksetti ja päässä surisi ampiaisparvi. Näpyttelin nopeasti Dr.Numalle mesessä, että sain sairaskohtauksen ja että pyörryttää. Suljin mesen ja äiti tuli silloin luokseni ja käski sänkyyn. Tottelin kiltisti, sillä jalkani tutisivat yhä ja käteni tärisivät. Kun pääsin sängylle äiti tuli luokseni ja sanoi, että meinasin pyörtyä. Olin kuulemma ollut kirjaimellisesti kalpea kuin lakana ja olin hengittänytkin nopeasti. Pelottavaa.

No, kohtaus meni ohi, kun söin ne nuudelini (äiti toi minulle tarjottimella sänkyyn), join mehua ja söin pari palaa suklaata. Jos on verensokeri alhaalla, kannattaa syödä suklaata, eikä sokeria. Sokeri yksin imeytyy hitaasti, mutta suklaassa on sitä rasvaakin, joka sitten auttaa. Syy, miksi sain pyörtymiskohtauksen, oli nälkä ja nestehukka. En ollut kolmeen päivään juonut, kuin ehkä pari lasia maitoa. Ei hyvä. Kaikenlisäksi en ollut syönytkään kunnolla. Lopputulos oli siis pelottava kohtaus. Mutta hengissä selvittiin!

Päivän opetus: Kannattaa juoda paljon vettä.

Kahvi krapula

Kyllä. Kahvistakin voi saada krapulan.

Älkää yst lukijat rakkaat koskaan, koskaan, juoko muutaman tunnin sisällä seitsemää kuppia kahvia. Varsinkaan jos vatsanne on herkkä. Eilen kotitalouden tunnilla teimme rieskoja ja niiden kanssa sai juoda joko mehua, teetä tai kahvia. Kun kuulin sanan "kahvi" melkein pomppasin pöydälle. Niinpä siis keitimme kahvia kaikille halukkaille. (jouduin arpomaan paljonko jauhoja vesimäärää kohden, sillä en ollut käyttänyt sen merkkistä konetta) Kahvia riitti kaikille halukkaille ja minulle jopa toinen kupillinen. Join siis kaksi kuppia kahvia.

No, koulun jälkeen menin kotiin - ja äiti juotti minulle 2 kuppia kahvia. Jei. Myöhemmin join taas kaksi kuppia, kun äiti halusi seuraa, ja vielä myöhemmin kolmannen. Yhteensä seitsemän kuppia kahvia. Mahani meni sekaisin ja ravasin vessassa. Selvisin kuitenkin ihme kyllä hengissä.

..Aamuun asti. Aamulla mahaani vääni yhä enemmän ja päätäni särki. Ihan selvä krapula. Kahvi krapula. En mennyt kouluun vaan jäin kotiin potemaan krapulaani, joka vain tuntui pahenevan ajan myötä. Sain myös flunssan, koska meillä vetää, ja olin puolipukeissa koko päivän. Sainpahan keskeneräiset piirrustukset valmiiksi!

Päivän rehentelyn aihe: Eilen koulussa tein melkoisen voiton. Taikuri löysi biologian luokan roskiksesta kaksi kahdenkymmenen sentin pulloa, jotka Nero tietenkin halusi. Niinpä minä ostin pullot Taikurilta, kymmenen senttiä kummastakin. Tosin, diilissä oli mutta - Taikuri luuli, että tarkoitin kummastakin erikseen 10senttiä, kun oikeasti tarkoitin kummastakin yhteensä 10senttiä. Teimme sitten kompromissin, 15senttiä. Taikuri yritti sitten kruunalla ja klaavalla voittaa itselleen sitä puuttuvaa viittä senttiä - Mutta kuinkas kävikään? Voitin 15 senttiä! Sain siis pullot ilmaiseksi! Boom I win!

Noniin, ja kaikki kuorossa:

NOOOOOOOOOOOOOOOOOUH!

Aika hyvin. Hieman lujemmin ensi kerralla. Eli, kuten kaikki koululaiset tietävät, koulu on alkanut! Jälleen yksi vuosi pistokokeita, kilokaupalla läksyjä, jälki-istuntomaratooneja ja cooperin testejä! Minulle uusi vuosi merkitsee lisää paineita, lisää kokeita ja paljon lisää läksyjä. Opettajamme ovat vaihtuneet osittain ja toiset antavat enemmän läksyjä kuin toiset, joten.. olen pulassa. Jos jo viime vuonna jätin paljon läksyjä tekemättä, miten käy tänä vuonna? Enpä tiedä, toivottavasti paremmin. Alku näyttää lupaavalta. Ja paskat. On sunnuntai ja läksyt vielä tekemättä. Ja olen kolmelta yöllä koneella. Lupaavaa, eikö?

Koulu alkoi jo maanantaina, mutta on ollut kiireitä enkä ole kerennyt kirjoittaa. Olemme käyneet ahkerasti mökillä viinimarjoja keräämässä (meillä on yli 130 marjapensasta) ja maata hoitamassa. Minä enimmäkseen keräsin marjoja, luin, piirsin tai mesetin äidin kännykällä. Jokatapauksessa, ensimmäinen koulupäivä sujui hyvin. Heti koulun pihaan päästyäni etsin käsiini Taikurin, joka oli muiden luokan poikien luona. Kävelin sitten hänen mukanaan ovelle, vieressä käveli yksi toinen luokkalainen, sekä rinnakkaisluokan venäläinen, josta käytän nimitystä Muuli. (koska muuli on aasin ja hevosen risteymä, joka ei kykene lisääntymään) Mietimme missäköhän Nero oli. Häntä ei ollut vielä näkynyt. Muuli arveli, että Nero olisi kotonaan koneella tai kännykällä leikkimässä. Naureskelimme eri ehdotuksille ja (kas kummaa!) löysimme Neron käytävän lattialta istumasta kännykkä kädessään. Mitä hän teki? Katseli Minecraft videota! Kuten aina.

Ensimmäisellä tunnilla kotiluokanopettajallamme oli sijaisena joku mies, jolla oli hassu kampaus. Tiedättekö sellainen pottamainen ja niskasta lyhyt. Mies sanoi olevansa amerikasta ja nimeltään Timothy. Hän kertoi opettaneensa amerikassa alkuperäisasukkaita. Kuuntelin kiinnostuneena, pääseehän sitä harvemmin suomessa alkuperäis englanninpuhujaa näkemään. Tim on puoli irlantilainen, puoli saksalainen. Irlantinainen! Jes! Mahtavaa! Olin vähällä hurrata ääneen. (harmi vain, ettei hän ole virallinen opettajamme) Sitten tuli se hauska osuus: meidän nimiemme opettelu. Tim pahoitteli heti etukäteen, ettei osaa sanaakaan suomea ja että nimien lausuminen tulee olemaan vaikeaa. Neron nimen lausuminen oli varsin vaikeaa, ja nauroimme. Taikurin nimi lausuttiin englantilaisittain ja täysin oikein. Minun nimeni myös oli täydellisesti lausuttu. Rusinan nimi lausuttiin päin mäntyä - ja me nauroimme sille, kuinka hassulta se kuulosti. Meillä oli tosi hauskaa, ainakin minulla oli. Tunnin päätteeksi menin jopa juttelemaan Timille. Mahtava tyyppi!

Loppu päivä vietettiin kotiluokanopettajan kanssa. Ei ihmeempää. Välitunnilla huomasimme Neron kanssa, että meillä kummallakin on vielä ne Särkänniemen rannekkeet, joilla kilpailimme. Hemmetti! En siis vielä voittanutkaan! Minun täytyi kaiken lisäksi ottaa oma rannekkeeni viikoksi irti Nordlekin takia, mutta teippasin sen takaisin, kun palasimme suomeen. Juttelimme myös kolmannen nörttikaverini kanssa, jonka kanssa päätin käyttää hänestä nimeä TrollerCreeper, eli TC, sillä se on hänen YouTube käyttäjänimensä. Aloitimme myös paitasodan, sillä olin ihan häntä varten laittanut Kiroileva siili -paidan, jossa luki "Nuon ei puhuta naiselle!". Vastaukseksi seuraavana päivänä TC'llä oli yllään samanlainen paita, jossa oli selällään naurava siili ja teksti "Ehehehe! Ei helevetti minkä näkönen sää oot!" Nauroimme, ja niin paitasota alkoi.

Sellainen oli koulun alku. Toivottavasti teillä no-life-opiskelijoillakin oli, jotka blogiani stalkkaatte. Oikeasti, hankkikaa elämä ja painakaa Escape. Suosittelen lämpimästi.

4300 katsomiskertaa - What is this sorcery?! o _ o

! ~ Nordlek 2012 ~ ! (6/6)

Vihoviimeinen päivitys.

Kyllä. Pääsette eroon näistä päivityksistä. Olkaa iloisia.

Perjantai oli viimeinen Nordlek päivä. Pääesitys päivä. Heräsimme tavanomaisesti aikaisin aamulla aamupalalle, sitten harjoituksia. Sen jälkeen olikin muutama tunti vapaa-aikaa siihen, kun piti pukea puvut ja lähteä kulkueeseen. Miten me käytimme vapaa-aikamme? Pelaamalla kusetusta ja nukkumalla, tietenkin. Kun tuli sitten aika pukeutua, teimme sen ripeästi ja lähdimme bussiin. Bussin vierellä Gangsta virnisteli vittumaisesti ja sanoi: "Munpa ei tarttekkaa tullaaaa.." Mokomakin vapaamatkustaja. No, me pääsimme keräämään katseita kulkueeseen.

Kulkueen aloituspaikka oli pieni toriaukio, jolle ahtautui jokaisen maan jokainen tanhuryhmä kansallispuvuissa. Silloin äiti tajusi, että alkoi paistaa aurinko täydeltä taivaalta, eikä meillä ollut mitään päähän pantavaa. Olimme täysin auringon armoilla koko kulkueen ajan. No, äiti keksi soveltaa, hän pisti minulle ja itselleen nenäliinat pään suojaksi. Ei kovin kaunista mutta toimi kumminkin. Ennen kulkueen lähtöä eräs mies halusi ottaa kuvan minusta ja annoin. Hän kehui hiuksiani ja kuvan otettuaan lähti muita kuvaamaan. Pedo? Mistäpä tietäisin..

Niin sitä lähdettiin kulkueeseen paahteeseen. Ja niille, jotka eivät tiedä mikä on kulkue, niin se on piiiitkä jono tanssijoita, yleensä kaksi paria (4 ihmistä) rinnakkain. Kulkuea kiertää tapahtumakaupungin kaduilla ja herättää huomiota ennen pääesitystä. Ja niinhän me teimme. Herätimme huomiota. Vain hetki lähdön jälkeen suomalaiset jo lauloivat: "Norjan Nordlek juhlille, suuren kakun leivomme, se on näin matala, se on näin korkea.." ja "Sinisiä punaisia ruusunkukkia". Hoilasin mukana sen, minkä osasin. Kulkue oli kyllä melko lyhyt, odotin pidempää. Kävelimme ehkä noin 20minuuttia ja päädyimme hallille. Esitimme pääesityksemme ja sitten tuli aika poistua. Menimme bussille, joka vei meidät kämpille, missä vaihdoimme vaatteet, otimme torkut ja pakkasimme. Sitten raahattiin kamoja bussiin ja lähdettiin kotia kohti.

Bussi kulki saman reitin, kuin tullessakin, joten jälleen olimme kameroinemme lasissa - siis mitä kortin pelaamiselta ehdimme. Pelasimme kusetusta, sirkusta, koiraa, pasianssia, mustaa maijaa, seiskaa.. Vaikka mitä. Räsypokkaa emme kuitenkaan pelanneet. Välillä pidimme taukoa ja nukuimme, mutta enimmäkseen pelasimme korteilla. Pysähdyimme matkalla Juustoportille. Siellä myydään maitoa, juustoa, yms. Itse en päässyt kaupassa käymään, koska soitin silloin Dr.Numalle. Juttelimme yli puolituntia roolipelistä ym. Kyllä muu bussiporukka vähän katsoi, kun hihittelin, punastelin ja kiertelin ympäri parkkipaikkaa puhelin korvalla. Silloin Numa kertoi, että oli tulossa meille muutamaksi päiväksi. Uskomatonta! Melkein loikin paikallani. Jes! Palattiin bussiin ja sovin silloin puhelulla, milloin Numa voisi tulla, jne. Hän sanoi pärjäävänsä vähällä ruualla. Isä ja äiti nauroivat. Syystäkin.

Muutaman tunnin päästä sitä oltiinkin jo takaisin asemalla. Purimme tavaramme bussin 'vatsasta'. Gangsta tuli auttamaan laukkujen kanssa ja kysyi minulta, oliko eräs todella iso musta matkalaukku meidän. Vastasin myöntävästi ja kuski vilkaisi meitä ilmoittaen, että veisi sen kohta. Gangsta vain tuhahti ja otti laukusta kiinni. Kuski nauroi, ettei sellainen teinityttö sitä nostettua saisi. Katselin ihmeissäni, kun Gangsta vain nosti painavan laukun yhdellä kädellä ja lähti kantamaan, kuin se painaisi tuskin koululaukkua enempää. Kuski oli pudottaa silmät päästään, reveten sitten nauruun.

Kun pääsimme kotiin, menimme suoraan nukkumaan. ♥

! ~ Nordlek 2012 ~ ! (5/6)

Torstai - retkipäivä.

Torstai oli retkipäivä. Kyllä - tylsää. Äiti ja isä lähtivät vanhanajantanssiaisiin ja sillä välin minä ja veljeni menimme kokopäiväretkelle muun porukan kanssa. Saimme matkarahaa 500kruunua, mutta unohdimme ottaa eväät, joten saisimme ruokaa vasta ensimmäisellä pysähdyksellä. Niin kuin se ei riittäisi, mennessäni bussiin huomasin takapenkkipöydän ääressä istuvan sen jätkämäisen tytön, oranssissa hupparissa ja blondit hiukset auki. Melkein huusin "WHY?!" No, istuimme kuitenkin veljeni kanssa tavanomaisille paikoille bussin perälle, vaikka gangsta meitä mulkoilikin. Lellikki tuli veljeni seuraksi perälle, joten minä otin lunkisti ja kuuntelin musiikkia kännykästäni.

Matka kesti piitkään.. Kuljimme ties kuinka monen tunnelin läpi, mikä tarkoittaa meidän tapauksessamme sitä, että pidätimme henkeämme joka hemmetin tunnelin läpi. Tiedättehän, sanotaan, että jos pidättää hengitystä tunnelin ajan, saa toivoa. Niinpä yritimme epätoivoisesti pidättää hengitystämme kolmen minuutin tunnelin ajan. Toivotonta. Luovutin, kun huomasin, ettei tunnelille näy loppua. Haukoimme veljeni kanssa henkeä, kun yritimme selvitä lyhyimmistäkin tunneleista. Silloin huomasin pöydän toisella puolen istuvan gangstan hymyilevän touhuillemme. Ehkä tytössä olikin jotain inhimillistä. Matkan jatkuessa hän jopa liittyi hengenpidätyskisoihimme, mutta puhumaan emme ryhtyneet. Jossain vaiheessa matkaa annoin veljelleni piirrustuspaperia ja tämä ryhtyi tekemään labyrinttiä. Saatuaan sen valmiiksi hän halusi minun läpäisevän sen. No, ryhdyin sitten hommaan ja ajattelin, että tämä on takuulla helppoa, mutta huomasinkin olleeni väärässä. Nauroimme, kun menin vähä väliä väärään suuntaan ja törmäilin lyijykynällä seiniin ja väistelin esteitä.. Ja gangstakin nauroi, ihme kyllä. Päästyäni loppuun nostin kynän paperista ja sanoin: "Nyt keksin nopeimman reitin!" ..Ja vedin suoran viivan aloituksesta lopetukseen.

Ensimmäinen pysähdys oli yhdellä katedraalilla. En muista sen nimeä, mutta katedraali Norjassa kuitenkin. Silloin gangsta puhui ensimmäisen kerran: "Siinon iso kirkko." Vau. Ensimmäiset sanat koko viikon aikana. Räpsin kuvia kirkosta ja seurasin muita, mutta pysähdyin matkalla katsomaan kirkon seinää, johon oli joku kaivertanut ties mitä, hakaristejä ynnä muuta. Ja taas gangsta puhui: "Kirkon seinä on raiskattu." Ja sitten puhuimme ja puhuimme ja puhuimme.. Puheenaiheena oli muunmuassa kirkon pihassa olevat patsaat. Yksi näytti aivan aurinkokuninkaan patsaalta. Mitä sellainen tekee kirkon pihassa? Ja vielä parempi kysymys.. Mitä se teki roskalavan vieressä? Tällaisista puhuimme. Palatessamme bussille puhuimme yhä. Ainoa huono puoli gangstan puheessa oli, että hän käytti v-sanaa usein.

Sitten mentiin johonkin tiedetutkimuspaikkaan. Siellä oli kaikenlaisia testejä mitä sai itse tehdä, niinkuin tsunamitesti ja itsensä-nostamis-juttu ja kaikenlaista. Testasimme jopa ajatuksen voimaa toisiamme vastaan. Hävisin Gangstalle. Vähän ennen kuin lähdimme kävimme paikan putiikissa, missä oli myynnissä vaikka mitä. Magneettikuulia, palapelejä, 3D-kortteja, limalöllöä pääkallon sisällä (Lellikki osti sen), magneettilimaa, tehtäviä, kumiliskoja ja vaikka mitä. Emme ostaneet mitään, kun rahojen piti riittää vielä ruokaankin. Kun lähdimme, suuntasimme torin poikki - mäkkäriin! Myyjä parka joutui sönköttämään meille turisteille englanniksi. Gangsta nappasi ateriansa mukaan ja lähdettiin takaisin bussille. Matkalla saimme kuulla, ettei kuski hyväksy syömistä bussissa. Gangstan piti siis hotkia ateriaansa ennen kuin menisi bussiin. Eipä kuitenkaan saanut kuin ranskalaiset syötyä, jäljellä vielä 2 hampurilaista. jotenkin hän onnistui salakuljettaa ne bussin perälle kuskin huomaamatta ja alkoi sitten mutustaa niitä siellä. Pahis.

Lähdimme paluumatkalle ja ryhdyimme samantien pelaamaan korteilla. Pian Gangsta ansaitsi toisenkin lempinimen: Kusetuksen Kruunaamaton Kuningas. Pelasimme kusetusta koko matkan ja vielä kämpilläkin, kun sinne pääsimme. Jatkoimme yö myöhälle asti, kunnes vanhempamme palasivat tanssijaisistaan. Minäkin sain nimen, Kusetuksen Prinsessa. Hahaa!

Vielä yksi päivitys, koittakaa kestää.

PS. YLI 4000 KATSOMISKERTAA! WUUUUU!