Aika hyvin. Hieman lujemmin ensi kerralla. Eli, kuten kaikki koululaiset tietävät, koulu on alkanut! Jälleen yksi vuosi pistokokeita, kilokaupalla läksyjä, jälki-istuntomaratooneja ja cooperin testejä! Minulle uusi vuosi merkitsee lisää paineita, lisää kokeita ja paljon lisää läksyjä. Opettajamme ovat vaihtuneet osittain ja toiset antavat enemmän läksyjä kuin toiset, joten.. olen pulassa. Jos jo viime vuonna jätin paljon läksyjä tekemättä, miten käy tänä vuonna? Enpä tiedä, toivottavasti paremmin. Alku näyttää lupaavalta. Ja paskat. On sunnuntai ja läksyt vielä tekemättä. Ja olen kolmelta yöllä koneella. Lupaavaa, eikö?
Koulu alkoi jo maanantaina, mutta on ollut kiireitä enkä ole kerennyt kirjoittaa. Olemme käyneet ahkerasti mökillä viinimarjoja keräämässä (meillä on yli 130 marjapensasta) ja maata hoitamassa. Minä enimmäkseen keräsin marjoja, luin, piirsin tai mesetin äidin kännykällä. Jokatapauksessa, ensimmäinen koulupäivä sujui hyvin. Heti koulun pihaan päästyäni etsin käsiini Taikurin, joka oli muiden luokan poikien luona. Kävelin sitten hänen mukanaan ovelle, vieressä käveli yksi toinen luokkalainen, sekä rinnakkaisluokan venäläinen, josta käytän nimitystä Muuli.
Ensimmäisellä tunnilla kotiluokanopettajallamme oli sijaisena joku mies, jolla oli hassu kampaus. Tiedättekö sellainen pottamainen ja niskasta lyhyt. Mies sanoi olevansa amerikasta ja nimeltään Timothy. Hän kertoi opettaneensa amerikassa alkuperäisasukkaita. Kuuntelin kiinnostuneena, pääseehän sitä harvemmin suomessa alkuperäis englanninpuhujaa näkemään. Tim on puoli irlantilainen, puoli saksalainen. Irlantinainen! Jes! Mahtavaa! Olin vähällä hurrata ääneen. (harmi vain, ettei hän ole virallinen opettajamme) Sitten tuli se hauska osuus: meidän nimiemme opettelu. Tim pahoitteli heti etukäteen, ettei osaa sanaakaan suomea ja että nimien lausuminen tulee olemaan vaikeaa. Neron nimen lausuminen oli varsin vaikeaa, ja nauroimme. Taikurin nimi lausuttiin englantilaisittain ja täysin oikein. Minun nimeni myös oli täydellisesti lausuttu. Rusinan nimi lausuttiin päin mäntyä - ja me nauroimme sille, kuinka hassulta se kuulosti. Meillä oli tosi hauskaa, ainakin minulla oli. Tunnin päätteeksi menin jopa juttelemaan Timille. Mahtava tyyppi!
Loppu päivä vietettiin kotiluokanopettajan kanssa. Ei ihmeempää. Välitunnilla huomasimme Neron kanssa, että meillä kummallakin on vielä ne Särkänniemen rannekkeet, joilla kilpailimme. Hemmetti! En siis vielä voittanutkaan! Minun täytyi kaiken lisäksi ottaa oma rannekkeeni viikoksi irti Nordlekin takia, mutta teippasin sen takaisin, kun palasimme suomeen. Juttelimme myös kolmannen nörttikaverini kanssa, jonka kanssa päätin käyttää hänestä nimeä TrollerCreeper, eli TC, sillä se on hänen YouTube käyttäjänimensä. Aloitimme myös paitasodan, sillä olin ihan häntä varten laittanut Kiroileva siili -paidan, jossa luki "Nuon ei puhuta naiselle!". Vastaukseksi seuraavana päivänä TC'llä oli yllään samanlainen paita, jossa oli selällään naurava siili ja teksti "Ehehehe! Ei helevetti minkä näkönen sää oot!" Nauroimme, ja niin paitasota alkoi.
Sellainen oli koulun alku. Toivottavasti teillä no-life-opiskelijoillakin oli, jotka blogiani stalkkaatte. Oikeasti, hankkikaa elämä ja painakaa Escape. Suosittelen lämpimästi.
4300 katsomiskertaa - What is this sorcery?! o _ o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti