Tiistaina, rakkaat ja vähemmän rakkaat lukijat, minä melkein pyörryin.
Niinkuin poskiontelotulehdus ei olisi tarpeeksi, minulla oli vielä nestehukkakin. Sai kamalan flunssan lauantaina, joka sitten johti poskiontelotulehdukseen. Kaikki haisi paskalta ja nenä kurkkua myöten täynnä smägää. Yök. Arvaatte varmaan, etten mennyt maanantaina kouluun. Mutta tiistaina se kunnon tauti iski.
Nukuin tiistaina pitkään, ja menin sitten tietokoneelle. Olin siinä koko päivän. Kun veli tuli kotiin, hän halusi nuudeleita. No, koska kukaan muu kuin minä ei osaa niitä oikein ja kunnolla tehdä, menin siis keittämään veljelleni pikanuudeleita. Tein hänelle annoksen ja päätin tehdä itsellenikin. Jossain vaiheessa huomasin, että minua oksetti. Ajattelin, että oli vain nälkä. Sain nuudelit tehtyä ja kaadoin lautaselle. Pyörrytti. Katsoin nuudeleita ja meinasin oksentaa. Otin siis lasin maitoa ja hoipertelin makuuhuoneen ovelle. Sanoin äidille, että tein nuudeleita, mutten pysty syömään niitä. Äiti kysyi miksi, ja vastasin, että huono olo. Lähdin sitten olohuoneeseen kohti tietokonetuolia. Matkaa on noin 3 metriä. Sen kolmen metrin aikana näkökenttäni sumeni kellertäväksi mössöksi ja sitten mustaksi, jalkani tutisivat ja olivat pettää altani ja käteni menivät tunnottomiksi. Kerkesin juuri ja juuri istumaan, ennenkuin pimeni. Olin kirjaimellisesti vähälllä pyörtyä. Minua huimasi ja oksetti ja päässä surisi ampiaisparvi. Näpyttelin nopeasti Dr.Numalle mesessä, että sain sairaskohtauksen ja että pyörryttää. Suljin mesen ja äiti tuli silloin luokseni ja käski sänkyyn. Tottelin kiltisti, sillä jalkani tutisivat yhä ja käteni tärisivät. Kun pääsin sängylle äiti tuli luokseni ja sanoi, että meinasin pyörtyä. Olin kuulemma ollut kirjaimellisesti kalpea kuin lakana ja olin hengittänytkin nopeasti. Pelottavaa.
No, kohtaus meni ohi, kun söin ne nuudelini (äiti toi minulle tarjottimella sänkyyn), join mehua ja söin pari palaa suklaata. Jos on verensokeri alhaalla, kannattaa syödä suklaata, eikä sokeria. Sokeri yksin imeytyy hitaasti, mutta suklaassa on sitä rasvaakin, joka sitten auttaa. Syy, miksi sain pyörtymiskohtauksen, oli nälkä ja nestehukka. En ollut kolmeen päivään juonut, kuin ehkä pari lasia maitoa. Ei hyvä. Kaikenlisäksi en ollut syönytkään kunnolla. Lopputulos oli siis pelottava kohtaus. Mutta hengissä selvittiin!
Päivän opetus: Kannattaa juoda paljon vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti