Pakkaus paniikki!

Päivä lähtöön!

Päivän päästä, eli maanantaina, me lähdemme Norjaan. Nordlek! 10-15 heinäkuuta. Lähdemme yhdeksäs päivä ja palaamme 16. Kokonainen viikko pois kotoa. Se tarkoittaa paljon vaihtovaatteita ja paljon pakkaamista. Yleensä meidän perheessä tuppaa pakkaaminen jäämään viime tippaan, mutta tällä kertaa asiasta on oikein lyöty vetoa. Isä löi pullakahveista vetoa, että äiti pakkaa sunnuntai yönä hiki hatussa. Jos taas äiti on pakannut sunnuntai yöhön mennessä, hän saa pullakahvit. Näillä näkymin isän voitto on taattu.


Menemme bussilla pohjois-Suomeen, missä Suomen ja Ruotsin välinen merikaistale on kapeimmillaan. Siitä menemme lautalla yli ja jatkamme bussilla Ruotsin halki Norjaan. Todella pitkä matka siis. Matkaviihdykkeeksi on korttipelejä ja lukemista. Matkaevään keksin minä puolivahingossa. Rupesimme äidin kanssa puhumaan ensi kesän Kaustisista. Kolmena edellisenä kesänä Kaustinen on mennyt päällekkäin monen muun tapahtuman kanssa, joten olemme jättäneet väliin. Tänä vuonna menee päällekkäin Nordlekin kanssa. Ensi vuodesta ei vielä tiedä. Joka tapauksessa, puhuimme siitä, mitä Kaustisilla on ja itse haaveilin kymmenistä Piltti-purkeista ja lastenhoitohuoneen mikrosta.. Kyllä, syön Pilttiä. Haittaakse? Se on hyvää ja halpaa. (varsinkin kun lisää roppakaupalla suolaa) Niinpä äiti päätti ottaa Pilttiä evääksi Norjan matkalle! Isä ei järin innostunut..

Olen siis poissa kokonaisen viikon. Ilman tietokonetta. Äidin mielestä se on hyvä asia ja oikeastaan minunkin mielestäni. Hyvä saada taukoa. Ainoa, joka konetauostani kärsii, on Dr.Numa. Hän on (lievästi sanottuna) kiintynyt minuun. Ja ei ole liioiteltua sanoa, että niin minäkin häneen. Viimeinkin joku, johon luottaa, joka kuuntelee, jota kiinnostaa ja joka ymmärtää. Niitä on tällä pallolla harvassa! Sieni on hyvä kaveri, mutta ei niin läheinen, kuin Numa. Kääpiölle en luottaisi edes jääkaapin sijaintia. Nero ja Taikuri ovat toki kavereitani, mutta miehiä. Ei heille voi kaikesta puhua. Numalle voin puhua mistä vain. Hän on kuin henkilökohtainen enkelini. ♥ Teini-ikäiset koulutoverini eivät voi sitä ymmärtää. Siksi en edes yritä selittää. Viikon ero tulee olemaan minulle ja Numalle vaikea. Luultavasti itken useinkin.


PS. Numa, tiedän että luet tämän ja tiedän että haluaisit minun kirjoittavan sinusta enemmän. Sori, pokka ei riitä. ♥