..jolloin olisi kai pitänyt jäädä nukkumaan.
Enpä tiedä. Maanantai oli vähän rasittava päivä. Koulu alkoi kahdeksalta. Herätykseni soi 06:30, mutta painoin torkku-nappia 06:45 asti. Maanantaisin minulla on ensimmäisenä tuplatunti käsityötä, joten viikko alkaa rennoissa merkeissä. Teen kässässä fleece hupparia. Sellaista kivaa, isoa, lämmintä, puhtaan valkoista. En tosin tällä tunnilla saanut paljoa aikaiseksi, kun ihanainen opettajamme ilmoitti, että olin ommellut hupun väärin ja käski minun purkaa ja ommella uusiksi. Niinpä minä purin ja ompelin uusiksi koko 2 tuntia..
Kässän jälkeen lähdin etsimään Neroa, jolla oli ollut atk-valinnaistunti. Juttelimme siinä vähän aikaa, sitten Nero veti takin sisältä tumppunsa ja esitteli minulle. Ne olivat muuten tavanomaiset hansikas-tumppu yhdistelmät, käsin kudotut, mutta... ne olivat sateenkaaren väriset! Oooi! Hiukanko söpöt! Kuvitelkaa nyt rillipäisellä nörtillä sateenkaari tumput! Kuinka suloista. Creeperi (se yksi nörteistä) tuli myös katsomaan tumppuja ja tokaisin hänelle: "Kato! Nerolla on yaoi-tumput!" (yaoi=japanilaista poikarakkautta, yleistä anime piireissä) Nauroimme, Nero ei niinkään näyttänyt järin huvittuneelta.
Lähdin rattoisan välkän jälkeen kävelemään yksinäni kohti paikkaa, jossa meillä olisi liikuntaa. Kävelin siis yksin vaahtomuovisaappaissani jäistä alamäkeä pitkin, kunnes saappaani päättivät: "Hei! Tässä kaadutaan!" Niin sitten askeleeni luisti eteenpäin ja kaaduin takaperin, jalat oikein hienosti ilmassa. Otin tottakai käsillä vastaan ... ja oikea ranteeni nyrjähti. Pirun kipeää teki. Pääsin kuitenkin hengissä liikuntatunnille, jossa meillä oli lihaskuntoa, johon ei käsiä tarvittu. Kun palasimme koululle, kävin syömässä ja lähdin sitten terveydenhoitajan puheille, joka antoi minulle kylmäpaukkauksen ja siteen ranteeseen. Vedin vielä oikein villatakin hihaa ylös, että kaikki näkisivät kuinka upea side minulla oli kädessä. Mitä? Ilo se on pienikin ilo.
Koulupäivä sujui jokseenkin normaalisti. Koulun jälkeen tulin tottakai kotiin ja päätin ruveta leipomaan, kun ketään ei ollut kotona. Tekisin äidille yllärin. No, ensin kävin naamakirjassa vaihtamassa yksityisyysasetuksia (kun kaverini äiti oli käynyt minua vahtimassa) ja haahuilin sitten etsimässä kotitalouden vihkoa, jonka välissä oli reseptit. Lopulta, kun löysin vihon, kuulin oven aukeavan. Hitsi. Äiti tulikin jo kotiin. Pyysin hänet sitten avuksi, kun kerran oli tullut kotiin. Keitin kahvit ja rupesin leipomaan juustokroissantteja. Jo tunnin päästä otin valmiit leipomukset uunista ja kävin hakemassa äidin syömään. (Mokoma oli karannut olohuoneeseen puhumaan puhelimeensa) Hyviä oli, kuulemma.
Lopuksi vielä tanhuharkat. Isä vei meidät kyydillä. Harjoitukset sujuivat normaalisti. (pikkuveljeni riehui ja veti omaa showta, mikä oli taas viedä meiltä hermot) Pipolla oli harkoissa mukanaan cossi asuunsa kuuluvat kissankorvat, kissan häntä ja söpö kello kaulaan. Kaikki vähä väliä kiusasivat Pipon häntää. Ilkeätä.
Kuitenkin, harjoitusten jälkeen eräs ryhmämme pojan isä lupautui kuskaamaan meidät bussipysäkille. Ulkona huomasin veljeni tähtäävän lumipallolla toista ryhmämme poikaa. Varoittelin häntä, ettei sotkisi itseään lumessa, ennenkuin menisimme vieraan autoon. Veli vain totesi, ettei sotkisi itseään. Lähdin kävelemään autolle päin ja veli juoksi perässä heitettyään lumipallon.
Huomasin kuitenkin, että heiton kohde ei jäänyt vaille kostoa, vaan juoksi pikkuveljeäni kohti kantaen sylissään valtavaa lumipalloa, joka oli halkaisijaltaan ainakin metrin. Huusin poikaa nimeltä, ettei tämä tekisi mitä luulin.. Mutta ei, hän ei kuunnellut. Poika paiskasi valtavan lumipallon pikkuisen veljeni niskaan, joka kaatui heti naamalleen lumeen ja puhkesi parkumaan. Juoksin tottakai veljeäni auttamaan ja haukuin toisen pojan maan rakoon. Onneksi kyyditsijämme oli myötätuntoinen, eikä suuttunut lumesta.
Että sellainen päivä taas.
Päivän opetus: Jäisessä mäessä ei kannata kävellä nopeasti, jos on jalassa vaahtomuovisaappaat tai crocksit. Paitsi jos mäki on hiekoitettu, mutta älkää ottako turhia riskejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti