Silloin on tosi tylsää, kun...
...lähtee kuudelta illalla ulos kylmään kävelylle. Kyllä. Minä laiska ihminen lähdin eilen kävelylle, kun oli niin tylsää. Olin koulusta tultuani tehnyt läksyt, syönyt, pyörinyt pitkin taloa, piirtänyt, lukenut Aku Ankkaa ja ties mitä. Kaikki tämä tietokonevuoroa odottaessa. Mutta eeei.. Pikkuveljeni oli päättänyt ärsyttää minua ja aikoi olla koneella koko päivän, etten pääsisi hetkeksikään. Odotin silti sinnikkäästi. Ja odotin. Ja odotin. Ja odotin..
Odotin tunteja, kunnes lopulta kyllästyin ja lähdin ulos kameran kanssa. Kävelin kylmässä järven viertä ja kuvasin välillä huvikseni kaikkea. Käännyin sitten rantaa kohti mattopesualueelle, kun hoksasin siellä parkissa punaisen auton. Ihmettelin, sillä olihan se nyt outo paikka autolle siihen aikaa illasta. Olikohan se unohtunut? Kuka nyt auton unohtaisi... Lähdin jokatapauksessa rantaa kohti kamera valmiina. No, hoksasin sitten siinä kävellessä, että auton etupenkillä istui kaksi henkilöä.. Hups! Lähdin juoksemaan rantaan ja liukastelin mudassa, mutta lopulta pääsin perille. Huhhuh.
Kuvatessani mielikuvitukseni lähti laukkaan ja kuvittelin, että autossa oli kaksi gangsteria jotka tulisivat ampumaan minut, kun olin nähnyt heidät. Vilkuilin vähä väliä taakseni. Lopulta sai tarpeeksi kuvia, hoipertelin mutamäen ylös ja lähdin juoksemaan mattopesualueen poikki, aivan auton nokan edestä. En vilkaissutkaan tuulilasin läpi. Vasta, kun olin kaukana turvassa uskalsin kääntyä katsomaan, mitä hittoa siellä oikein touhuttiin. Näyttivät kyllä vain juttelevan. Pah. Kävelin puiston ympäri ja palasin kotiin, missä lopulta pääsin koneelle.
Että sellainen ilta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti