Oikeasti? Miten on mahdollista?
Tulen päivittämään blogia ja huomaan, että katselukertoja on 6069. Miten te onnistuitte tässä? Löydätte sieltä sen ainoan kaksimielisyyden ja piristätte päivääni? 6069? Kiitos.
Asiasta kukkaruukkuun, kuten roolipelissä edesmennyt ystäväni sanoi. Eilen oli suhteellisen tavanomainen, joskin hieman vauhdikkaampi päivä. Koulussa sujui melko normaalisti. Tosin Kääpiö - ainiin, Kääpiö ei pidä nimestä jota käytän ja vaatii sen vaihtamista. Niinpä käytän hänestä tästä lähtien nimeä Poni, sillä hänhän on sellainen heppahulluhihhuli - taisiis Poni, oli leiponut pipareita ja joulutorttuja ja toi niitä meille kouluun. Minä sain ylisöpön tähti piparin jossa luki vihreällä kuorrutteella "Leia". Awww.. Älyttömän söpöä. Taikuri sai epäilyttävän muotoisen, kuorruttamattoman piparin, Nero sai sydämen muotoisen jossa oli valkoista, vihreää ja pinkkiä kuorrutetta ja Creeper sai myös sydämen, jossa ei ollut pinkkiä kuorrutetta. Nam. Ne olivat oikeasti hyviä.
Muuta ihmeellistä koulussa ei sitten tapahtunutkaan, mutta koulun jälkeen menin pikkuveljeni koululle hakemaan veljeltäni avaimet, että pääsisin kotiin. (olin näet unohtanut omani) Kävelin sitten veljeni koululle, missä yhtäkkiä luokseni juoksi porukka veljeni luokkalaisia, jotka kiskoivat minua hihoista ja hokivat: "Hakkaa toi! Se löi Adea!" (Adeksi kutsuttu poika on veljeni luokalla) Katsoin puhuttua hakkaajaa ja totein tämän olevan tavanomainen nuori. Musta ärsyttävä lippis, rillit, musta takki ja nyrpeä ilme. Huomasin, että poika oli yksin kuutta Aden puolustajaa vastaan. Kai hän oletti, etteivät kaverit puolustaisi ystäväänsä. Asetuin toki Aden puolustajaksi, enhän halunnut tappelua jäädä selvittelemään. Poika yritti käydä Aden kimppuun ja yritin rauhoitella häntä, mutta poika ei kuunnellut. Ehdotin että kaikki lähtisivät kotiin - ei mitään reaktiota. Heitin muutaman huonon vitsin - veljeni luokkalaiset nauroivat, rillipää ei.
Ade ja muut ilkkuivat poikaa, joten käskin heidän olla ärsyttämättä, tai kehottaisin poikaa hakkaamaan Aden. Kaverukset hiljenivät. Hetkeksi kiusanhenki häipyikin paikalta, mutta ei mennyt koulun porttia pidemmälle.
Jäimme vitsailemaan, kunnes poika palasi ja sanoi "Selvitetään tää tässä ja nyt" ja yritti taas Aden kimppuun. Ade juoksi karkuun, kiljuen - kyllä, kiljuen. Kuin tyttö. Nauroin. Ade juoksi lopulta taakseni piiloon ja minä pidin kiusaajan kauempana. Poika puuskutti, mutta jaksoi silti syöksähdellä minua kohti, kuin härkä, joka yritti kaikin voimin tavoittaa punaisen viitan. Työnsin pojan aina kauemmas ja minua alkoi huvittaa tämän lapsellinen käytös. Nauroin aina, kun tönäisin hänet kauemmas ja pojat pyörivät ympärilläni. Lopulta tytöt hakivat opettajan, jonka nähtyään hakkaaja nappasi reppunsa ja juoksi pakoon. Nauroimme ja huusimme perään: "Nöööösssööööö.."
Tänään teimme kotitaloudessa gluteenitonta pizzaa. Ei se kovin pahaa ollut, mikä parasta, ryhmäni kaksi ainoaa jäsentä (kolmas oli poissa) eivät voi syödä kinkkua, joten saimme käyttää tonnikalaa. Nam. Laitoin omaan pizzan palaani reilusti juustoa, ananasta, tonnikalaa ja herkkusieniä. Omnom.
Syömisen jälkeen meillä oli hervoton riita siitä, kuka tiskaa. Kaksi ulkomaalaista poikaa eivät tietenkään halunneet tiskata, vaan olettivat ryhmän tytön hoitavan asian. Mutta koska olin jo edellis viikolla tiskannut vartin koulun loppumisen jälkeen, en suostunut enää tiskaamaan, vaan pakotin pojat tiskialtaan ääreen. Nämä mutisten ja nuristen ryhtyivät tiskaamaan. Minä 1 - pojat 0.
torstai 22. marraskuuta 2012
perjantai 16. marraskuuta 2012
Miesten laatima parisuhdeopas naisille
Naisen tulisi tietää seuraavat asiat ryhtyessään parisuhteeseen:
1. Jos luulet olevasi liian lihava tai liian vanha, niin luultavasti olet. Älä kysy tätä meiltä, kieltäydymme vastaamasta.
2. Opettele käyttämään vessanpöntön kantta, jos se on ylhäällä, laske se alas.
3. Älä leikkaa hiuksiasi, ikinä. Pitkät hiukset ovat aina
viehättävämmat kuin lyhyet. Yksi suurimmista syistä miksi miehet
pelkäävät naimisiinmenoa on se, että naiset kuitenkin leikkauttavat
hiuksensa häiden jälkeen, ja sitten me olemme jumissa lyhythiuksisten
naisten kanssa.
4. Syntymä-, ystävän- ja merkkipäivät eivät ole mikään arvuutusleikki
josko jälleen kerran voisimme löytää sinulle täydellisen lahjan.
5. Jos kysyt kysymyksen johon et halua vastausta, saat vastauksen jota et halua kuulla.
6. Toisinaan emme ajattele vain sinua, elä sen kanssa.
7. Älä kysy mitä me juuri nyt ajattelemme ellet ole valmis
keskustelemaan seuraavista aiheista: – Napanöyhtä – Moottorin purkaminen
ja kasaaminen – Formula 1
8. Sunnuntai = penkkiurheilu. Se on kuin täysikuu tai vuorovesi-ilmiö.
9. Shoppailu ei ole penkkiurheilua
10. Jos meidän on mentävä johonkin, mitkä tahansa vaatteet päälläsi ovat ok.
11. Sinulla on tarpeeksi vaatteita.
12. Sinulla on liikaa kenkiä.
13. Itkeminen on kiristystä.
14. Ex-poikaystäväsi on idiootti.
15. Jos tahdot jotakin niin pyydä. Pienet vinkit eivät toimi. Isot
vinkit eivät toimi. Ilmeiset vinkit eivät toimi. Eli sano suoraan mitä
haluat.
16. Ei, me emme todellakaan tiedä mikä päivä tänään on. Emme koskaan merkitse merkkipäiviä kalenteriin.
17. Kyllä, virtsaaminen seisaaltaan on vaikeampaa. Huteja tulee joskus.
18. Omistamme keskimäärin kolme paria kenkiä. Joten miten ihmeessä
voisimme tietää mitkä kengät sopivat sinun pukuusi,kun sinulla on
kuitenkin 30 paria kenkiä.
19. Kyllä ja ei ovat erittäin sopivia vastauksia lähes kaikkiin kysymyksiin.
20. Kerro meille ongelmasi vain jos haluat apua sen ratkaisuun. Sen me osaamme parhaiten.
21. Päänsärky joka kestää 17 kuukautta on ongelma. Käy lääkärissä.
22. Jos haluat “rotu-uroksen”, hanki koira.
23. Varattu rivien välistä lukemiseen.
24. älä teeskentele orgasmia. Me olemme paljon mielummin tehottomia kuin petettyjä.
25. Kaikki mitä olemme sanoneet / tehneet kuusi kuukautta sitten ei
kelpaa enää riidan aiheeksi. Kaikki sanomamme / tekemisemme muuttuu
pätemattömäksi edellä mainittuun tarkoitukseen 7 päivän jälkeen.
26. Jos et käyttäydy kuin mallit, älä odota meidänkään käyttäytyvän kuin saippuaoopperoiden miehet.
27. Jos jotain sanomaamme voidaan tulkita kahdella tavalla ja toinen
tapa vihastuttaa tai tekee sinut surulliseksi, me tarkoitimme sen sillä
toisella tavalla.
28. Anna meidän näyttää rähjäisiltä, se on geneettistä.
29. Älä hiero lamppua jos et halua hengen tulevan ulos.
30. Voit joko pyytää meidän tekevän jotain tai sanoa kuinka haluaisit jotakin tehtävän – et molempia.
31. Kolumbus ei tarvinnut suuntaneuvoja, emmekä mekään.
32. Naiset jotka pitävät push-up rintaliivejä ja avokaulaisia puseroita menettävät oikeuden valittaa tuijotuksesta.
33. Naiset saisivat pukeutua useammin push-up rintaliiveihin ja avokaulaisiin puseroihin.
34. Näemme vain 16 väriä. Joten esim. persikka on hedelmä, ei väri.
35. Jos jotain kutiaa, sitä raavitaan.
36. Olut on yhtä jännittävää meille kuin käsilaukut teille.
37. Emme osaa lukea ajatuksia, emmekä koskaan opi. Tämä puute ei ole todiste siitä, ettemme välittäisi sinusta.
38. Jos kysymme mikä on vialla ja sinä vastaat “ei mikään”, me
käyttäydymme kuin mikään ei olisi vialla. Me tiedämme että valehtelet,
mutta asian selvittäminen ei ole sen aikaansaaman sotkun arvoista.
En keksinyt tätä itse vaan löysin sivustolta, jonka linkki löytyy tuolta alusta. Ymmärrän miehiä luettuani tämän. Paitsi se wc:n kansi juttu..
Sieni ja Kääpiö
Ystävät ovat rikkaus
Naispuoliset ystäväni Sieni ja Kääpiö ovat vaatineet enemmän huomiota blogissani. Niinpä kirjoitan heistä kokonaisen päivityksen. Sieni on siis Kiinassa asunut ystäväni, joka joskus puhkeaa lauleskelemaan omiaan, puhuu kovaan ääneen eikä häpeä, vaikka koko kaupunki tuijottaisi häntä, kuin idioottia. Kääpiö taas on puoli venäläinen, ruskeasilmäinen, äkkipikainen ja pomottava, joka tykkää leikkiä koirallaan. (halailla, pyöritellä, tanssia..)
Menin tänään Kääpiölle kylään. Sieni tuli mukaan. Aiomme lukea historian kokeeseen. Bussimatkalla kailotimme kovaan ääneen ja kinastelimme. Kääpiö rehvasteli, kuinka heidän taloudessaan on monta televisiota ja 3 tietokonetta. Sieni taas kertoi että heillä on 3 televisiota ja hän omistaa läppärin. Siihen Kääpiö totesi, että heillä on 2 jääkaappia ja koira. Sienellä taas iso talo, kaksi videotykkiä ja jääpalakone. Silloin minä kailotin kovaan ääneen, että meillä on tasan yksi tietokone (vuoden 2000 Windows), yksi Sony-merkkinen televisio (viime vuosisadalta), vinyylilevysoitin, astianpesukone joka on syttynyt kolmesti tuleen, toimimaton pyykinpesukone, pahalta haiseva mikro, 0 asteinen jääkaappi, yms. Että repikää siitä.
Kääpiön luokse päästyämme loikkasi hänen koiransa Sessi meidän kimppuumme. Taisiis loikki tervehtimään. Sessi ei hauku, eikä pure. Se on polven korkuinen spanieli, joka läähätti ja kerjäsi rapsutuksia. Awww.. Kun Kääpiö oli esitellyt talon, söimme nugetteja ja jäätelöä. Jostain syystä keskustelumme harhaili nörttiystäviini vähä väliä ja vitsailimme muunmuassa heidän älykkyyksistään ja Creeperistä. Creeper oli yllättävän yleinen puheenaihe. Joka tapauksessa, syötyämme menimme Kääpiö huoneeseen lukemaan historiaa. Taisiis makaamaan sängyllä ja hakkaamaan toisiamme pehmoleluilla. Fiksua, eikö?
Luettuamme hetken historiaa makoilimme sängyllä ja heittelimme Kääpiötä pehmoleluilla. Sitten menimme alakertaan leikkimään Sessin kanssa. Taisiis Kääpiö leikitti koiraa, minä leikin mopsi-pehmolelulla ja Sieni löhösi sohvalla. Syötyämme Kääpiö äidin lämmittämät sipulirenkaat ja ranskalaiset minä ja Sieni lähdimme kotiin. Pääsin Sienen kyydillä. Loppu.
Päivän vitsit - Miehet älkää lukeko: Luin luovan kirjoittamisen tunnilla netistä vitsejä miehistä ja päätin kertoa teille niistä parhaat. Toivottavasti kukaan mies ei näistä loukkaannu:
- Mikä on helpoin tapa tappaa mies? Laittaa tämän eteen alaston nainen ja six-pack olutta ja sanoa, että mies saa valita vain toisen.
- Miksi naimisissa olevat naiset ovat lihavampia kuin sinkut? Sinkkunainen tulee kotiin, katsoo mitä jääkaapissa on ja menee sänkyyn. Naimisissa oleva nainen tulee kotiin, katsoo mitä sängyssä on ja menee jääkaapille.
- Mies kysyi Jumalalta: "Jumala, miksi naiset ovat niin kauniita?"
Jumala vastasi: "Että te miehet rakastuisitte heihin."
"Mutta Jumala", mies jatkoi "miksi teit heistä niin tyhmiä?"
Jumala vastasi: "Että hekin rakastuisivat teihin."
Vastapainoksi vielä muutama vitsi naisista:
- Kumpaa sukupuolta sukset ovat? Naisia. Vako alla, nokka pystyssä, käyttävät siteitä ja tarvitsevat toimiakseen liukuvoidetta, sauvaa ja lopuksi monoa.
- Japanilaiset tiedemiehet ovat tehneet valtaisan tieteellisen läpimurron. He ovat kehittäneet kameran, jossa on niin suuri suljinnopeus, että sillä saa kuvattua naisen suu kiinni.
Naispuoliset ystäväni Sieni ja Kääpiö ovat vaatineet enemmän huomiota blogissani. Niinpä kirjoitan heistä kokonaisen päivityksen. Sieni on siis Kiinassa asunut ystäväni, joka joskus puhkeaa lauleskelemaan omiaan, puhuu kovaan ääneen eikä häpeä, vaikka koko kaupunki tuijottaisi häntä, kuin idioottia. Kääpiö taas on puoli venäläinen, ruskeasilmäinen, äkkipikainen ja pomottava, joka tykkää leikkiä koirallaan. (halailla, pyöritellä, tanssia..)
Menin tänään Kääpiölle kylään. Sieni tuli mukaan. Aiomme lukea historian kokeeseen. Bussimatkalla kailotimme kovaan ääneen ja kinastelimme. Kääpiö rehvasteli, kuinka heidän taloudessaan on monta televisiota ja 3 tietokonetta. Sieni taas kertoi että heillä on 3 televisiota ja hän omistaa läppärin. Siihen Kääpiö totesi, että heillä on 2 jääkaappia ja koira. Sienellä taas iso talo, kaksi videotykkiä ja jääpalakone. Silloin minä kailotin kovaan ääneen, että meillä on tasan yksi tietokone (vuoden 2000 Windows), yksi Sony-merkkinen televisio (viime vuosisadalta), vinyylilevysoitin, astianpesukone joka on syttynyt kolmesti tuleen, toimimaton pyykinpesukone, pahalta haiseva mikro, 0 asteinen jääkaappi, yms. Että repikää siitä.
Kääpiön luokse päästyämme loikkasi hänen koiransa Sessi meidän kimppuumme. Taisiis loikki tervehtimään. Sessi ei hauku, eikä pure. Se on polven korkuinen spanieli, joka läähätti ja kerjäsi rapsutuksia. Awww.. Kun Kääpiö oli esitellyt talon, söimme nugetteja ja jäätelöä. Jostain syystä keskustelumme harhaili nörttiystäviini vähä väliä ja vitsailimme muunmuassa heidän älykkyyksistään ja Creeperistä. Creeper oli yllättävän yleinen puheenaihe. Joka tapauksessa, syötyämme menimme Kääpiö huoneeseen lukemaan historiaa. Taisiis makaamaan sängyllä ja hakkaamaan toisiamme pehmoleluilla. Fiksua, eikö?
Luettuamme hetken historiaa makoilimme sängyllä ja heittelimme Kääpiötä pehmoleluilla. Sitten menimme alakertaan leikkimään Sessin kanssa. Taisiis Kääpiö leikitti koiraa, minä leikin mopsi-pehmolelulla ja Sieni löhösi sohvalla. Syötyämme Kääpiö äidin lämmittämät sipulirenkaat ja ranskalaiset minä ja Sieni lähdimme kotiin. Pääsin Sienen kyydillä. Loppu.
Päivän vitsit - Miehet älkää lukeko: Luin luovan kirjoittamisen tunnilla netistä vitsejä miehistä ja päätin kertoa teille niistä parhaat. Toivottavasti kukaan mies ei näistä loukkaannu:
- Mikä on helpoin tapa tappaa mies? Laittaa tämän eteen alaston nainen ja six-pack olutta ja sanoa, että mies saa valita vain toisen.
- Miksi naimisissa olevat naiset ovat lihavampia kuin sinkut? Sinkkunainen tulee kotiin, katsoo mitä jääkaapissa on ja menee sänkyyn. Naimisissa oleva nainen tulee kotiin, katsoo mitä sängyssä on ja menee jääkaapille.
- Mies kysyi Jumalalta: "Jumala, miksi naiset ovat niin kauniita?"
Jumala vastasi: "Että te miehet rakastuisitte heihin."
"Mutta Jumala", mies jatkoi "miksi teit heistä niin tyhmiä?"
Jumala vastasi: "Että hekin rakastuisivat teihin."
Vastapainoksi vielä muutama vitsi naisista:
- Kumpaa sukupuolta sukset ovat? Naisia. Vako alla, nokka pystyssä, käyttävät siteitä ja tarvitsevat toimiakseen liukuvoidetta, sauvaa ja lopuksi monoa.
- Japanilaiset tiedemiehet ovat tehneet valtaisan tieteellisen läpimurron. He ovat kehittäneet kameran, jossa on niin suuri suljinnopeus, että sillä saa kuvattua naisen suu kiinni.
perjantai 9. marraskuuta 2012
Paska päivä
Tarvitsen halin :'(
Tänään oli niin paska päivä, että sitä täytyy jopa suruhymiöllä tehostaa. Oli nimittäin ruotsin koe. Kamalaa. En tietenkään ollut lukenut siihen kunnolla, laiska kun olen. Joten päivästä tuli kamala.
Ensimmäinen tunti sujui kylläkin hyvin. Äidinkieltä. Ei paha. Istuin Neron vieressä ja juttelimme hiljaa eri asioista, tunnin lopuksi kirjoitin kirja-arvosteluni loppuun.
Sitten seuraavalle tunnille - ruotsin kielen tunnille. En kerennyt vilkaistakaan kirjojani, vaan pääsyin heti istumaan pulpettiin. Meiltä takavarikoitiin kännykät ja reput laitettiin kasaan luokan eteen. Vedin aluksi pulpettini kauemmas muista, mutta jätkät heti huutelivat: "mitä sä touhuat? Takasin riviin siitä!" En välittänyt, kunnes opettaja käski minut takaisin riviin. kun sain koepaperin eteeni, tiesin, että saisin enintään vitosen. en tiennyt mitään. Vain sen, mikä liittyi kotitöihin ja taloihin. Eli noin kolme tehtävää. Loppuihin arvailin vastauksia tai jätin tyhjiksi. Kun palautin paperini kysyin, saisinko tehdä kokeen uusiksi, jos saan hylätyn tai vitosen. Opettaja sanoi, että hylätyn jälkeen saa uusia, muttei välttämättä vitosen jälkeen. Hemmetti. Olisi pitänyt jättää koko paperi tyhjäksi.
Kun lähdin luokasta, pamautin ensitöikseni otsani päin lähintä lokeron ovea. V!tutti. Lievästi sanottuna. Laahustin pois käytävästä portaikkoon ja istuin ikkunalaudalle - itkemään. Olin vihainen itselleni, kun en ollut lukenut, ja vihainen kaikille muille, kun kukaan ei yrittänytkään lohduttaa minua. Minulle sanottiin että "Mitäs et lukenut" tai "omapahan on vikasi". Ei niin saa vastata, jos on paha mieli. Ainoastaan Rusina ja Kääpiö jotenkin yrittivät lohduttaa. Rusina kysyi, että mikä hätänä, mutta kun en vastannut, hän lähti pois. Kääpiö istui viereeni ja halasi. Kiitos.
Yleensä olen iloinen, positiivinen ja pirteä. Mutta en silloin, kun epäonnistun todella pahasti. Koko päivä meni päinpers mäntyä sen takia. Jopa biologian tunnilla (aiheena Suomen luonto, minkä tunneilla yleensä olen pirteä, kun kerran olen aiheesta kiinnostunut) olin masentunut. Mökötin, mutta viittasin kyllä, kun tiesin taas kaiken. (ei minua turhaan Nero Sherlockiksi nimennyt) Lopputunnista piirtelin ja mutisin vastauksia. En jaksanut kiinnostua. Olin niin allapäin.
Tunnin jälkeen laahustin ruokalaan. Ruokana kaikenlisäksi jotain ällön näköistä jauhelihakastiketta. Ei innostanut. Istuin kuitenkin Neron ja Taikurin pöytään. Jutteleminen hiukan piristi, mutta vain hiukan. Piristyin vielä vähän lisää, kun Creeperi tuli minua vastapäätä istumaan. Nappasin hänen uunimakkaroistaan muutaman palasen ja juttelin samalla. Kun Taikuri ja Nero saivat syötyä, nämä valmistautuivat lähtemään. Meillä oli seuraavalla tunnilla historiaa ja olimme menossa museokäynnille tutustumaan tarkemmin suomen sisällissotaan ja Tampereella käytyihin taisteluihin. En osannut itse museolle, joten pyysin heitä odottamaan, että pysyisin mukana. Ehei, Taikuri vain totesi tylsästi: "Kyllä sä sinne osaat" ja lähti Neron kanssa, jättäen minut yksin. Kivat. Masennus palasi rymisten.
Lähdin sitten kolmen luokkalaisen perässä sinne museolle. Raahustin 30metriä heistä jäljessä, en jaksanut kävellä nopeammin. Minua itketti taas ja muutenkin ikävä olo. Kirosin mielessäni Taikuria, että tämä oli jättänyt minut yksin kävelemään, vaikken edes museolle osannut. Kiitos vaan. Pääsin kuitenkin kolmikon perässä lopulta museolle, missä kävin ensimmäisenä vessassa. Olin jättänyt reppuni penkille, että istuisin siihen palattuani. Mitä vielä, luokan likat olivat työntäneet reppuni sivuun ja istuneet paikalleni. Kävin hakemassa reppuni ja istuin Neron viereen, heivattuani jonkun toisen repun pois tieltä. Nero ja Taikuri leikkivät taas kännyköillään ja Nero näytti jotain kuvia Taikurille. Pyysin sitten saada nähdä, tietenkin olin utelias. Arvatkaa mitä hän vastasi. "Osta ite älypuhelin" Niin hän sanoi. Niinkuin pelkästään se ei olisi riittänyt, Taikuri vielä esitteli omaa kännykkäänsä ja lisäsi ylimielisesti: "Tääkään ei maksa kuin 2 ja puol euroo kuukaudessa" Masennuin yhä lisää. Minä vain halusin nähdä sen, mitä Nero näytti Taikurille. En minä pyytänyt v!ttuilua. Kun muut lähtivät kuuntelemaan opettajaa, minä jäin yksin sivuun, itkemään - taas. Tuntui kuin olisin nukke, jolla leikitään, kun huvittaa ja sitten potkitaan nurkkaan, kun kyllästytään ja otetaan kännykkä tilalle. Olen ihminen, minullakin on tunteet, vaikkei aina siltä vaikutakkaan. En välttämättä ole aina kiltti ja iloinen, mutta olen silti ihminen, enkä esine.
Laahustin yksinäni muista jäljessä koko museokierroksen. Koko käynti meni pilalle, kun olin täysin masentunut. Kukaan ei edes huomannut, että minun oli paha olla. Vasta tunnin jälkeen, kun olin jo lähdössä, tuli opettaja minulta kysymään, oliko joku sanonut jotain ilkeää. Sanoin vain, että minulla oli ollut huono päivä. Opettaja oli mukava ja lohdutti. Sain jopa hymyiltyä vähän, mutta kun lähdin takaisin koululle, puhkesin taas itkuun. Jestas, en kai ole koskaan itkenyt niin paljon niin vähästä. Minulla vain oli huono päivä.
Onneksi viimeinen tunti pelasti joten kuten tilanteen. Oli luovaa kirjoittamista. Opettajamme on ihana ja tunnit kivoja. Heti kun pääsin luokkaan, opettaja katsoi minua huolestuneena ja kysyi: "Oletko kipeä? Oot vähän kalpea ja sun normaali iloisuus puuttuu." Halusin kuitnekin jäädä, että piristyisin. Sen puolen tunnin aikana piristyin ja jopa nauroin välillä. Kiitos ihana opettajamme.
Kotona join kahvia äidin kanssa ja äiti lohdutti parhaansa mukaan. Selitti myös, että Nero ja Taikuri eivät kai olettaneet minun loukkaantuvan, kun yleensä olen iloinen ja en loukkaannu pienestä. Tänään vain sattui huono päivä. Kiitos kun jaksoitte lukea. Toivottavasti tämä herätti teissä joitain ajatuksia. Hyvää päivän jatkoa.
Päivän kappale: Daniel Powter - Bad Day
Tänään oli niin paska päivä, että sitä täytyy jopa suruhymiöllä tehostaa. Oli nimittäin ruotsin koe. Kamalaa. En tietenkään ollut lukenut siihen kunnolla, laiska kun olen. Joten päivästä tuli kamala.
Ensimmäinen tunti sujui kylläkin hyvin. Äidinkieltä. Ei paha. Istuin Neron vieressä ja juttelimme hiljaa eri asioista, tunnin lopuksi kirjoitin kirja-arvosteluni loppuun.
Sitten seuraavalle tunnille - ruotsin kielen tunnille. En kerennyt vilkaistakaan kirjojani, vaan pääsyin heti istumaan pulpettiin. Meiltä takavarikoitiin kännykät ja reput laitettiin kasaan luokan eteen. Vedin aluksi pulpettini kauemmas muista, mutta jätkät heti huutelivat: "mitä sä touhuat? Takasin riviin siitä!" En välittänyt, kunnes opettaja käski minut takaisin riviin. kun sain koepaperin eteeni, tiesin, että saisin enintään vitosen. en tiennyt mitään. Vain sen, mikä liittyi kotitöihin ja taloihin. Eli noin kolme tehtävää. Loppuihin arvailin vastauksia tai jätin tyhjiksi. Kun palautin paperini kysyin, saisinko tehdä kokeen uusiksi, jos saan hylätyn tai vitosen. Opettaja sanoi, että hylätyn jälkeen saa uusia, muttei välttämättä vitosen jälkeen. Hemmetti. Olisi pitänyt jättää koko paperi tyhjäksi.
Kun lähdin luokasta, pamautin ensitöikseni otsani päin lähintä lokeron ovea. V!tutti. Lievästi sanottuna. Laahustin pois käytävästä portaikkoon ja istuin ikkunalaudalle - itkemään. Olin vihainen itselleni, kun en ollut lukenut, ja vihainen kaikille muille, kun kukaan ei yrittänytkään lohduttaa minua. Minulle sanottiin että "Mitäs et lukenut" tai "omapahan on vikasi". Ei niin saa vastata, jos on paha mieli. Ainoastaan Rusina ja Kääpiö jotenkin yrittivät lohduttaa. Rusina kysyi, että mikä hätänä, mutta kun en vastannut, hän lähti pois. Kääpiö istui viereeni ja halasi. Kiitos.
Yleensä olen iloinen, positiivinen ja pirteä. Mutta en silloin, kun epäonnistun todella pahasti. Koko päivä meni päin
Tunnin jälkeen laahustin ruokalaan. Ruokana kaikenlisäksi jotain ällön näköistä jauhelihakastiketta. Ei innostanut. Istuin kuitenkin Neron ja Taikurin pöytään. Jutteleminen hiukan piristi, mutta vain hiukan. Piristyin vielä vähän lisää, kun Creeperi tuli minua vastapäätä istumaan. Nappasin hänen uunimakkaroistaan muutaman palasen ja juttelin samalla. Kun Taikuri ja Nero saivat syötyä, nämä valmistautuivat lähtemään. Meillä oli seuraavalla tunnilla historiaa ja olimme menossa museokäynnille tutustumaan tarkemmin suomen sisällissotaan ja Tampereella käytyihin taisteluihin. En osannut itse museolle, joten pyysin heitä odottamaan, että pysyisin mukana. Ehei, Taikuri vain totesi tylsästi: "Kyllä sä sinne osaat" ja lähti Neron kanssa, jättäen minut yksin. Kivat. Masennus palasi rymisten.
Lähdin sitten kolmen luokkalaisen perässä sinne museolle. Raahustin 30metriä heistä jäljessä, en jaksanut kävellä nopeammin. Minua itketti taas ja muutenkin ikävä olo. Kirosin mielessäni Taikuria, että tämä oli jättänyt minut yksin kävelemään, vaikken edes museolle osannut. Kiitos vaan. Pääsin kuitenkin kolmikon perässä lopulta museolle, missä kävin ensimmäisenä vessassa. Olin jättänyt reppuni penkille, että istuisin siihen palattuani. Mitä vielä, luokan likat olivat työntäneet reppuni sivuun ja istuneet paikalleni. Kävin hakemassa reppuni ja istuin Neron viereen, heivattuani jonkun toisen repun pois tieltä. Nero ja Taikuri leikkivät taas kännyköillään ja Nero näytti jotain kuvia Taikurille. Pyysin sitten saada nähdä, tietenkin olin utelias. Arvatkaa mitä hän vastasi. "Osta ite älypuhelin" Niin hän sanoi. Niinkuin pelkästään se ei olisi riittänyt, Taikuri vielä esitteli omaa kännykkäänsä ja lisäsi ylimielisesti: "Tääkään ei maksa kuin 2 ja puol euroo kuukaudessa" Masennuin yhä lisää. Minä vain halusin nähdä sen, mitä Nero näytti Taikurille. En minä pyytänyt v!ttuilua. Kun muut lähtivät kuuntelemaan opettajaa, minä jäin yksin sivuun, itkemään - taas. Tuntui kuin olisin nukke, jolla leikitään, kun huvittaa ja sitten potkitaan nurkkaan, kun kyllästytään ja otetaan kännykkä tilalle. Olen ihminen, minullakin on tunteet, vaikkei aina siltä vaikutakkaan. En välttämättä ole aina kiltti ja iloinen, mutta olen silti ihminen, enkä esine.
Laahustin yksinäni muista jäljessä koko museokierroksen. Koko käynti meni pilalle, kun olin täysin masentunut. Kukaan ei edes huomannut, että minun oli paha olla. Vasta tunnin jälkeen, kun olin jo lähdössä, tuli opettaja minulta kysymään, oliko joku sanonut jotain ilkeää. Sanoin vain, että minulla oli ollut huono päivä. Opettaja oli mukava ja lohdutti. Sain jopa hymyiltyä vähän, mutta kun lähdin takaisin koululle, puhkesin taas itkuun. Jestas, en kai ole koskaan itkenyt niin paljon niin vähästä. Minulla vain oli huono päivä.
Onneksi viimeinen tunti pelasti joten kuten tilanteen. Oli luovaa kirjoittamista. Opettajamme on ihana ja tunnit kivoja. Heti kun pääsin luokkaan, opettaja katsoi minua huolestuneena ja kysyi: "Oletko kipeä? Oot vähän kalpea ja sun normaali iloisuus puuttuu." Halusin kuitnekin jäädä, että piristyisin. Sen puolen tunnin aikana piristyin ja jopa nauroin välillä. Kiitos ihana opettajamme.
Kotona join kahvia äidin kanssa ja äiti lohdutti parhaansa mukaan. Selitti myös, että Nero ja Taikuri eivät kai olettaneet minun loukkaantuvan, kun yleensä olen iloinen ja en loukkaannu pienestä. Tänään vain sattui huono päivä. Kiitos kun jaksoitte lukea. Toivottavasti tämä herätti teissä joitain ajatuksia. Hyvää päivän jatkoa.
Päivän kappale: Daniel Powter - Bad Day
tiistai 6. marraskuuta 2012
Heureka!
Eilen oltiin Tikkurilan tiedekeskus Heurekassa!
Koulun kanssa Heurekaan. Jes! Mahtavaa! Kokonainen koulupäivä ilman tylsiä koulunpenkkejä ja unettavia oppitunteja. Ja kuten tavallista, meinasin myöhästyä. Bussimme lähti kello 08:00. Tai ainakin sen piti lähteä silloin. Minä olin vasta päässyt bussista, jolla tulin koululle, kun kello oli kahdeksan. Lähdin harppomaan koululle, kun Sieni soitti minulle ja kysyi olinko tulossa. Vastasin että olisin kohta siellä. Sieni sanoi, että Nero ja Taikuri olivat kuulemma sanoneet että minulla on taas kahvikrapula, enkä pääse tulemaan. Jassoo. Pistin juoksuksi, ja parissa minuutissa olinkin jo koulun pihalla, mistä lähdettiin bussille, joka veisi meidät Heurekaan.
Olin foreveralone koko matkan. Sieni istui Kääpiön vieressä, Creeper yhden toisen vieressä ja Nero Taikurin vieressä. Minä istuin käytävän toisella puolen, toiseksi etummaisella rivillä. (samalla rivillä kuin Nero ja Taikuri) No, sainpahan itselleni kaksi penkkiä. Pelasimme yhden erän kusetusta, sitten rupesin kuuntelemaan musiikkia ja pojat katselivat videoita Neron kännykästä. Minut kylläkin häädettiin paikaltani, kun kerrottiin, että yksi opettaja tulisi kyytiin matkalla ja hänet haluttiin minun paikalleni. Jaaha. No, siirryin kiltisti Neron ja Taikurin taakse, missä istuinkin yksin koko menomatkan ajan.
Päästiin perille ja mentiin hakemaan lippuja. Viime kerralla olimme saaneet tarrat käteen. Nyt saatiin rannekkeet. Tai siltä ne näyttivät. Niinkuin rannekkeita, mutta niissä oli kokonaan sisäpuoli tarraa. Kivat. Jäisi ihoon kiinni. Teimme Neron kanssa niin, että poistimme tarralapun vain rannekkeen kärjestä ja pistimme sen löysälle käteemme, niinkuin minkä tahansa rannekkeen. Katselin kun muut sähläsivät rannekkeiden kanssa ja yksi liimasi koko homman käteensä.. Häähää.
Ensimmäisenä menimme katsomaan jotain KlimaX esitystä. Pistimme jalkaamme Heurekan isot keltaiset kumisaappaat ja lähdimme lampsimaan alaspäin viettävää käytävää pitkin isoon huoneeseen, jonka lattialla oli varmaankin 15cm vettä. Leikimme ilmastonmuutosta. Siinä pyörittiin sitten vedessä varmaankin puolisen tuntia, kunnes lähdimme.
Seuraavaksi menimme katsomaan toista esitystä. Se olikin mahtava! Esittäjänä oli joku pitkätukkainen mies, ehkä 25-vuotias. Hän näytti meille pitkulaista vihreää ilmapalloa ja selitti, että puhuisi ilmasta. Hapesta (20% ilmasta), vedystä (vajaa 80%) ja hiilidioksiidista. Viistossa takanani yksi rinnakkaisluokan jätkä höpisi, joten esittäjämme napsautti sormiaan häntä kohti ja osoitti tätä sormellaan, sanoen lujalla äänellä: "Hei! Pää kiinni!" Koko sali repesi nauramaan. Totesin Nerolle: "Tää on hyvä tyyppi.."
Mies laski ilmapallon pöydälle, ja kas kummaa, se nousi kattoon. Nauroimme taas. Mieskin naurahti osoittaen ohimennen kattoon, edes katsomatta sinne. Hän selitti että pallo nousi heliumin avulla, ja putoaisi alas noin tunnin kuluttua. Hän sanoi, että vaikka esityksemme kestääkin vain puoli tuntia, suurin osa teistä silti katsoo koko esityksen ilmapalloa ja odottaa, milloin se putoaisi. Nauroimme taas. Hän esitteli meille tulen käyttöä, kuivajäätä ja nestemäistä typpeä. Esitys oli varsin hauska. Sen jälkeen kävin tokaisemassa hänelle, että hänestä tulisi varmaan hyvä stand-up koomikko.
Esityksen jälkeen oli vapaa-aikaa. Jes! Pääsin Neron ja Taikurin kanssa pyörimään pitkin Heurekaa. Pistin Neron makaamaan fakiirin sängylle ja vedin vivusta, jolloin hänen altaan työntyi esiin reilut 2000 naulaa. Ei sattunut yhtään. Ainakin niin hän väitti. Sitten kävin ajamassa polkupyörällä vaijerin päällä 5metrin korkeudessa. Nero selitti minulle sitä ennen, että pyörästä roikkuu sen alapuolella 300 kilon paino. En saisi pyörää kaadettua, vaikka yrittäisin. Kiivetessäni portaita ylös viiteen metriin huomasin sydämeni takovan kauhusta. Pelkään nimittäin korkeita paikkoja. Tuijottelin siinä ritilöiden välistä maahan ja meinasin vinkua. Sitten tuli vuoroni ajaa. Ensin pyörä ei meinannut lähteä liikkeelle, sitten se lähti liiankin lujaa. Lopulta sain sen hallintaan ja ajoin. Pelottavaa. Pääsin hengissä perille ja hoipertelin jalat tutisten alas portaita. Myöhemmin menin tekemään itselleni kolikon, jossa oli naamani. Sen sijaan että katsoisin eteenpäin katsoinkin kameraan ja ikuistin kasvoni kolikkoon. Silti yhden luokkamme pojan kolikko oli parempi. Hänen kolikossaan näkyi hänen keskisormensa. Hän kuulemma aikoi antaa sen opettajalle lahjaksi..
Jonkin ajan päästä menimme syömään. Ruokana jotain kanakastiketta ja jälkiruuaksi jäätelö. Voi kun koulussakin olisi aina niin hyvää ruokaa..
Sitten viimeinen esitys: planetaario. Lähdimme Creeperin kanssa yhtä matkaa ja juttelimme koko saliin meno ajan. Nero ja Taikuri istuivat etupenkissä, mutta sanoin heille, että siinä tulisi vain niska kipeäksi, ja lähdin kapuamaan portaita ylemmäs. Hoksasin Sienen ja Kääpiön, joiden kummallakin puolella oli vapaa paikka. Käskytin heidät siirtymään, että pääsimme Creeperin kanssa vierekkäin. (heheh..) Juttelimme hiljaa Creeperin kanssa esityksen alun ajan, sitten salin pyöreään kattoon heijastettiin tähtiä. "Vau. Tähtiä. Romanttista", totesi Creeper esityksen alussa. Supisimme vielä pitkään esityksen alun jälkeen, kunnes keskityimme katselemaan tähtiä ja kuuntelemaan selostusta niistä. Esityksen jälkeen lähdimme ulos ja takaisin bussille.
Paluumatka sujui taas yksin. Kuuntelin kännykkäni akun loppuun musiikkia ja sitten yritin nukkua. Kun olimme jo lähellä koulua, Creeper ilmestyi viereeni istumaan. Vasta nyt? Kun olin istunut melkein kaksi tuntia yksin? Mikä parasta, hän alkoi jutella selkänojan yli Nerolle. Mieleni teki motata häntä.
Koululla nappaisn kaksi ylijäämä banaania ja pillimehun mukaani ja lähdin Creeperin ja Neron mukana kävelemään koululta bussipysäkeille. Kävelin Creeperin kanssa vielä yhden pysäkin kaupunkiin päin, kun hänellä oli aikaa ja minulla tylsää. Juttelimme pokemoneista ynnä muusta sellaisesta. Sitten hän lähti ja minä menin yksin kotiin..
Päivän vinkki: ÄLÄ yritä heittää kaverillesi paksua metallikuulaa ja oleta hänen ottavan kopin. Nero heitti minulle sellaisen ja yritin ottaa sen käsiini, mutta se pomppasi käsistäni ja osui etuhampaisiini. Ai perk.. saatan.. Etuhampaani olivat älyttömän kipeät ja huuleni turposi jäätyään hampaiden ja kuulan väliin. Auts!
Koulun kanssa Heurekaan. Jes! Mahtavaa! Kokonainen koulupäivä ilman tylsiä koulunpenkkejä ja unettavia oppitunteja. Ja kuten tavallista, meinasin myöhästyä. Bussimme lähti kello 08:00. Tai ainakin sen piti lähteä silloin. Minä olin vasta päässyt bussista, jolla tulin koululle, kun kello oli kahdeksan. Lähdin harppomaan koululle, kun Sieni soitti minulle ja kysyi olinko tulossa. Vastasin että olisin kohta siellä. Sieni sanoi, että Nero ja Taikuri olivat kuulemma sanoneet että minulla on taas kahvikrapula, enkä pääse tulemaan. Jassoo. Pistin juoksuksi, ja parissa minuutissa olinkin jo koulun pihalla, mistä lähdettiin bussille, joka veisi meidät Heurekaan.
Olin foreveralone koko matkan. Sieni istui Kääpiön vieressä, Creeper yhden toisen vieressä ja Nero Taikurin vieressä. Minä istuin käytävän toisella puolen, toiseksi etummaisella rivillä. (samalla rivillä kuin Nero ja Taikuri) No, sainpahan itselleni kaksi penkkiä. Pelasimme yhden erän kusetusta, sitten rupesin kuuntelemaan musiikkia ja pojat katselivat videoita Neron kännykästä. Minut kylläkin häädettiin paikaltani, kun kerrottiin, että yksi opettaja tulisi kyytiin matkalla ja hänet haluttiin minun paikalleni. Jaaha. No, siirryin kiltisti Neron ja Taikurin taakse, missä istuinkin yksin koko menomatkan ajan.
Päästiin perille ja mentiin hakemaan lippuja. Viime kerralla olimme saaneet tarrat käteen. Nyt saatiin rannekkeet. Tai siltä ne näyttivät. Niinkuin rannekkeita, mutta niissä oli kokonaan sisäpuoli tarraa. Kivat. Jäisi ihoon kiinni. Teimme Neron kanssa niin, että poistimme tarralapun vain rannekkeen kärjestä ja pistimme sen löysälle käteemme, niinkuin minkä tahansa rannekkeen. Katselin kun muut sähläsivät rannekkeiden kanssa ja yksi liimasi koko homman käteensä.. Häähää.
Ensimmäisenä menimme katsomaan jotain KlimaX esitystä. Pistimme jalkaamme Heurekan isot keltaiset kumisaappaat ja lähdimme lampsimaan alaspäin viettävää käytävää pitkin isoon huoneeseen, jonka lattialla oli varmaankin 15cm vettä. Leikimme ilmastonmuutosta. Siinä pyörittiin sitten vedessä varmaankin puolisen tuntia, kunnes lähdimme.
Seuraavaksi menimme katsomaan toista esitystä. Se olikin mahtava! Esittäjänä oli joku pitkätukkainen mies, ehkä 25-vuotias. Hän näytti meille pitkulaista vihreää ilmapalloa ja selitti, että puhuisi ilmasta. Hapesta (20% ilmasta), vedystä (vajaa 80%) ja hiilidioksiidista. Viistossa takanani yksi rinnakkaisluokan jätkä höpisi, joten esittäjämme napsautti sormiaan häntä kohti ja osoitti tätä sormellaan, sanoen lujalla äänellä: "Hei! Pää kiinni!" Koko sali repesi nauramaan. Totesin Nerolle: "Tää on hyvä tyyppi.."
Mies laski ilmapallon pöydälle, ja kas kummaa, se nousi kattoon. Nauroimme taas. Mieskin naurahti osoittaen ohimennen kattoon, edes katsomatta sinne. Hän selitti että pallo nousi heliumin avulla, ja putoaisi alas noin tunnin kuluttua. Hän sanoi, että vaikka esityksemme kestääkin vain puoli tuntia, suurin osa teistä silti katsoo koko esityksen ilmapalloa ja odottaa, milloin se putoaisi. Nauroimme taas. Hän esitteli meille tulen käyttöä, kuivajäätä ja nestemäistä typpeä. Esitys oli varsin hauska. Sen jälkeen kävin tokaisemassa hänelle, että hänestä tulisi varmaan hyvä stand-up koomikko.
Esityksen jälkeen oli vapaa-aikaa. Jes! Pääsin Neron ja Taikurin kanssa pyörimään pitkin Heurekaa. Pistin Neron makaamaan fakiirin sängylle ja vedin vivusta, jolloin hänen altaan työntyi esiin reilut 2000 naulaa. Ei sattunut yhtään. Ainakin niin hän väitti. Sitten kävin ajamassa polkupyörällä vaijerin päällä 5metrin korkeudessa. Nero selitti minulle sitä ennen, että pyörästä roikkuu sen alapuolella 300 kilon paino. En saisi pyörää kaadettua, vaikka yrittäisin. Kiivetessäni portaita ylös viiteen metriin huomasin sydämeni takovan kauhusta. Pelkään nimittäin korkeita paikkoja. Tuijottelin siinä ritilöiden välistä maahan ja meinasin vinkua. Sitten tuli vuoroni ajaa. Ensin pyörä ei meinannut lähteä liikkeelle, sitten se lähti liiankin lujaa. Lopulta sain sen hallintaan ja ajoin. Pelottavaa. Pääsin hengissä perille ja hoipertelin jalat tutisten alas portaita. Myöhemmin menin tekemään itselleni kolikon, jossa oli naamani. Sen sijaan että katsoisin eteenpäin katsoinkin kameraan ja ikuistin kasvoni kolikkoon. Silti yhden luokkamme pojan kolikko oli parempi. Hänen kolikossaan näkyi hänen keskisormensa. Hän kuulemma aikoi antaa sen opettajalle lahjaksi..
Jonkin ajan päästä menimme syömään. Ruokana jotain kanakastiketta ja jälkiruuaksi jäätelö. Voi kun koulussakin olisi aina niin hyvää ruokaa..
Sitten viimeinen esitys: planetaario. Lähdimme Creeperin kanssa yhtä matkaa ja juttelimme koko saliin meno ajan. Nero ja Taikuri istuivat etupenkissä, mutta sanoin heille, että siinä tulisi vain niska kipeäksi, ja lähdin kapuamaan portaita ylemmäs. Hoksasin Sienen ja Kääpiön, joiden kummallakin puolella oli vapaa paikka. Käskytin heidät siirtymään, että pääsimme Creeperin kanssa vierekkäin. (heheh..) Juttelimme hiljaa Creeperin kanssa esityksen alun ajan, sitten salin pyöreään kattoon heijastettiin tähtiä. "Vau. Tähtiä. Romanttista", totesi Creeper esityksen alussa. Supisimme vielä pitkään esityksen alun jälkeen, kunnes keskityimme katselemaan tähtiä ja kuuntelemaan selostusta niistä. Esityksen jälkeen lähdimme ulos ja takaisin bussille.
Paluumatka sujui taas yksin. Kuuntelin kännykkäni akun loppuun musiikkia ja sitten yritin nukkua. Kun olimme jo lähellä koulua, Creeper ilmestyi viereeni istumaan. Vasta nyt? Kun olin istunut melkein kaksi tuntia yksin? Mikä parasta, hän alkoi jutella selkänojan yli Nerolle. Mieleni teki motata häntä.
Koululla nappaisn kaksi ylijäämä banaania ja pillimehun mukaani ja lähdin Creeperin ja Neron mukana kävelemään koululta bussipysäkeille. Kävelin Creeperin kanssa vielä yhden pysäkin kaupunkiin päin, kun hänellä oli aikaa ja minulla tylsää. Juttelimme pokemoneista ynnä muusta sellaisesta. Sitten hän lähti ja minä menin yksin kotiin..
Päivän vinkki: ÄLÄ yritä heittää kaverillesi paksua metallikuulaa ja oleta hänen ottavan kopin. Nero heitti minulle sellaisen ja yritin ottaa sen käsiini, mutta se pomppasi käsistäni ja osui etuhampaisiini. Ai perk.. saatan.. Etuhampaani olivat älyttömän kipeät ja huuleni turposi jäätyään hampaiden ja kuulan väliin. Auts!
torstai 1. marraskuuta 2012
Happy Halloween!
Happy Halloween everyone!
It's Halloween! Yey! Time for candy and such! Pfft. My teeth will hurt if I eat candy, so it's just ghosts and magic tricks for me. And school halloween party. Awesome. My school and my ex-school both always have a party. But, they're at the same day at the same time. I have to choose one. Ofcourse, I choose my ex-school, where I had been 6 years before going to 7th grade. The teachers are awesome, the school is much nicer, the candy and stuff is much better and the party is a lot cooler. There are games and stuff. But my favourite thing is my ex-english teacher. I'll call him Simon, spite all Simon says we played. He's Irish, and funny. And an awesome teacher. I got a 10 from english when leaving the school, thanks to him.
Anyway, I wen't to my ex-school's party. I was dressed up into my cosplay. Black shoes, dark jeans, a white blouse, a brown leather jacket and a brown cow-boy hat. I also have a cast on my right hand. I almost broke it on monday. Slipped backwards and my hand hit the ground first. My wrist was almost broken, thank goodness not. Anyway, that was how i looked like. At the party it was like every year. Kids running around in costumes. Cute. I wen't to see my old teachers, chatted a little and then went to Simons class. He always has the best games. The apple fishing (a bucket of water with 3 apples in it and you have to get the apples out with using only your mouth) and the peanut picking. (you get a very thin straw, tens of peanuts and a cup and you have a minute time to get as many peanuts in the cup as you can) A few years backwards Simon also had another apple game, with apples tied onto strings into the roof on the hight of your eyes, and there were coins sticked into the apples. You had to get the coins out with using only your mouth.
But I was there for the peanut picking. I was going to challenge the champion - my ex-teacher. First I went to practise for a few rounds. First time I got 45 peanuts. Not bad. Then 47, then 54, then 58.. In the end I had made a new record - 60 peanuts in a minute! Wow! Only one girl beat my record and got 61 peanuts, but I didn't care. I had broken all my own records. After getting the record I was kinda dizzy. Think about it. You have to suck the straw really hard to get the peanut, and continue that for a minute. Gosh, I almost fainted! But, it was worth it. Later I heard Simon had scored only 57 peanuts that halloween. I had finally beat him! Yey!
So, that was my halloween. How was yours?
Not fun: My friends at school, Mushroom and Dwarf, have being teasing me. Mushroom punches me, even though I've told her I don't like it, and Dwarf keeps on annoying me. Gosh! Today Dwarf and Creeper stole my Moomin pencil and were playing around, making me chase them. It wasn't fun. I got really pissed off, since I was tired after the day. I strutted away and later they came to me to apologise. I said I didn't accept it, but after Creeper said a few jokes I couldn't but smile.
It's Halloween! Yey! Time for candy and such! Pfft. My teeth will hurt if I eat candy, so it's just ghosts and magic tricks for me. And school halloween party. Awesome. My school and my ex-school both always have a party. But, they're at the same day at the same time. I have to choose one. Ofcourse, I choose my ex-school, where I had been 6 years before going to 7th grade. The teachers are awesome, the school is much nicer, the candy and stuff is much better and the party is a lot cooler. There are games and stuff. But my favourite thing is my ex-english teacher. I'll call him Simon, spite all Simon says we played. He's Irish, and funny. And an awesome teacher. I got a 10 from english when leaving the school, thanks to him.
Anyway, I wen't to my ex-school's party. I was dressed up into my cosplay. Black shoes, dark jeans, a white blouse, a brown leather jacket and a brown cow-boy hat. I also have a cast on my right hand. I almost broke it on monday. Slipped backwards and my hand hit the ground first. My wrist was almost broken, thank goodness not. Anyway, that was how i looked like. At the party it was like every year. Kids running around in costumes. Cute. I wen't to see my old teachers, chatted a little and then went to Simons class. He always has the best games. The apple fishing (a bucket of water with 3 apples in it and you have to get the apples out with using only your mouth) and the peanut picking. (you get a very thin straw, tens of peanuts and a cup and you have a minute time to get as many peanuts in the cup as you can) A few years backwards Simon also had another apple game, with apples tied onto strings into the roof on the hight of your eyes, and there were coins sticked into the apples. You had to get the coins out with using only your mouth.
But I was there for the peanut picking. I was going to challenge the champion - my ex-teacher. First I went to practise for a few rounds. First time I got 45 peanuts. Not bad. Then 47, then 54, then 58.. In the end I had made a new record - 60 peanuts in a minute! Wow! Only one girl beat my record and got 61 peanuts, but I didn't care. I had broken all my own records. After getting the record I was kinda dizzy. Think about it. You have to suck the straw really hard to get the peanut, and continue that for a minute. Gosh, I almost fainted! But, it was worth it. Later I heard Simon had scored only 57 peanuts that halloween. I had finally beat him! Yey!
So, that was my halloween. How was yours?
Not fun: My friends at school, Mushroom and Dwarf, have being teasing me. Mushroom punches me, even though I've told her I don't like it, and Dwarf keeps on annoying me. Gosh! Today Dwarf and Creeper stole my Moomin pencil and were playing around, making me chase them. It wasn't fun. I got really pissed off, since I was tired after the day. I strutted away and later they came to me to apologise. I said I didn't accept it, but after Creeper said a few jokes I couldn't but smile.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)