Heureka!

Eilen oltiin Tikkurilan tiedekeskus Heurekassa!

Koulun kanssa Heurekaan. Jes! Mahtavaa! Kokonainen koulupäivä ilman tylsiä koulunpenkkejä ja unettavia oppitunteja. Ja kuten tavallista, meinasin myöhästyä. Bussimme lähti kello 08:00. Tai ainakin sen piti lähteä silloin. Minä olin vasta päässyt bussista, jolla tulin koululle, kun kello oli kahdeksan. Lähdin harppomaan koululle, kun Sieni soitti minulle ja kysyi olinko tulossa. Vastasin että olisin kohta siellä. Sieni sanoi, että Nero ja Taikuri olivat kuulemma sanoneet että minulla on taas kahvikrapula, enkä pääse tulemaan. Jassoo. Pistin juoksuksi, ja parissa minuutissa olinkin jo koulun pihalla, mistä lähdettiin bussille, joka veisi meidät Heurekaan.
Olin foreveralone koko matkan. Sieni istui Kääpiön vieressä, Creeper yhden toisen vieressä ja Nero Taikurin vieressä. Minä istuin käytävän toisella puolen, toiseksi etummaisella rivillä. (samalla rivillä kuin Nero ja Taikuri) No, sainpahan itselleni kaksi penkkiä. Pelasimme yhden erän kusetusta, sitten rupesin kuuntelemaan musiikkia ja pojat katselivat videoita Neron kännykästä. Minut kylläkin häädettiin paikaltani, kun kerrottiin, että yksi opettaja tulisi kyytiin matkalla ja hänet haluttiin minun paikalleni. Jaaha. No, siirryin kiltisti Neron ja Taikurin taakse, missä istuinkin yksin koko menomatkan ajan.

Päästiin perille ja mentiin hakemaan lippuja. Viime kerralla olimme saaneet tarrat käteen. Nyt saatiin rannekkeet. Tai siltä ne näyttivät. Niinkuin rannekkeita, mutta niissä oli kokonaan sisäpuoli tarraa. Kivat. Jäisi ihoon kiinni. Teimme Neron kanssa niin, että poistimme tarralapun vain rannekkeen kärjestä ja pistimme sen löysälle käteemme, niinkuin minkä tahansa rannekkeen. Katselin kun muut sähläsivät rannekkeiden kanssa ja yksi liimasi koko homman käteensä.. Häähää.
Ensimmäisenä menimme katsomaan jotain KlimaX esitystä. Pistimme jalkaamme Heurekan isot keltaiset kumisaappaat ja lähdimme lampsimaan alaspäin viettävää käytävää pitkin isoon huoneeseen, jonka lattialla oli varmaankin 15cm vettä. Leikimme ilmastonmuutosta. Siinä pyörittiin sitten vedessä varmaankin puolisen tuntia, kunnes lähdimme.
 Seuraavaksi menimme katsomaan toista esitystä. Se olikin mahtava! Esittäjänä oli joku pitkätukkainen mies, ehkä 25-vuotias. Hän näytti meille pitkulaista vihreää ilmapalloa ja selitti, että puhuisi ilmasta. Hapesta (20% ilmasta), vedystä (vajaa 80%) ja hiilidioksiidista. Viistossa takanani yksi rinnakkaisluokan jätkä höpisi, joten esittäjämme napsautti sormiaan häntä kohti ja osoitti tätä sormellaan, sanoen lujalla äänellä: "Hei! Pää kiinni!" Koko sali repesi nauramaan. Totesin Nerolle: "Tää on hyvä tyyppi.."
Mies laski ilmapallon pöydälle, ja kas kummaa, se nousi kattoon. Nauroimme taas. Mieskin naurahti osoittaen ohimennen kattoon, edes katsomatta sinne. Hän selitti että pallo nousi heliumin avulla, ja putoaisi alas noin tunnin kuluttua. Hän sanoi, että vaikka esityksemme kestääkin vain puoli tuntia, suurin osa teistä silti katsoo koko esityksen ilmapalloa ja odottaa, milloin se putoaisi. Nauroimme taas. Hän esitteli meille tulen käyttöä, kuivajäätä ja nestemäistä typpeä. Esitys oli varsin hauska. Sen jälkeen kävin tokaisemassa hänelle, että hänestä tulisi varmaan hyvä stand-up koomikko.

Esityksen jälkeen oli vapaa-aikaa. Jes! Pääsin Neron ja Taikurin kanssa pyörimään pitkin Heurekaa. Pistin Neron makaamaan fakiirin sängylle ja vedin vivusta, jolloin hänen altaan työntyi esiin reilut 2000 naulaa. Ei sattunut yhtään. Ainakin niin hän väitti. Sitten kävin ajamassa polkupyörällä vaijerin päällä 5metrin korkeudessa. Nero selitti minulle sitä ennen, että pyörästä roikkuu sen alapuolella 300 kilon paino. En saisi pyörää kaadettua, vaikka yrittäisin. Kiivetessäni portaita ylös viiteen metriin huomasin sydämeni takovan kauhusta. Pelkään nimittäin korkeita paikkoja. Tuijottelin siinä ritilöiden välistä maahan ja meinasin vinkua. Sitten tuli vuoroni ajaa. Ensin pyörä ei meinannut lähteä liikkeelle, sitten se lähti liiankin lujaa. Lopulta sain sen hallintaan ja ajoin. Pelottavaa. Pääsin hengissä perille ja hoipertelin jalat tutisten alas portaita. Myöhemmin menin tekemään itselleni kolikon, jossa oli naamani. Sen sijaan että katsoisin eteenpäin katsoinkin kameraan ja ikuistin kasvoni kolikkoon. Silti yhden luokkamme pojan kolikko oli parempi. Hänen kolikossaan näkyi hänen keskisormensa. Hän kuulemma aikoi antaa sen opettajalle lahjaksi..
Jonkin ajan päästä menimme syömään. Ruokana jotain kanakastiketta ja jälkiruuaksi jäätelö. Voi kun koulussakin olisi aina niin hyvää ruokaa..

Sitten viimeinen esitys: planetaario. Lähdimme Creeperin kanssa yhtä matkaa ja juttelimme koko saliin meno ajan. Nero ja Taikuri istuivat etupenkissä, mutta sanoin heille, että siinä tulisi vain niska kipeäksi, ja lähdin kapuamaan portaita ylemmäs. Hoksasin Sienen ja Kääpiön, joiden kummallakin puolella oli vapaa paikka. Käskytin heidät siirtymään, että pääsimme Creeperin kanssa vierekkäin. (heheh..) Juttelimme hiljaa Creeperin kanssa esityksen alun ajan, sitten salin pyöreään kattoon heijastettiin tähtiä. "Vau. Tähtiä. Romanttista", totesi Creeper esityksen alussa. Supisimme vielä pitkään esityksen alun jälkeen, kunnes keskityimme katselemaan tähtiä ja kuuntelemaan selostusta niistä. Esityksen jälkeen lähdimme ulos ja takaisin bussille.

Paluumatka sujui taas yksin. Kuuntelin kännykkäni akun loppuun musiikkia ja sitten yritin nukkua. Kun olimme jo lähellä koulua, Creeper ilmestyi viereeni istumaan. Vasta nyt? Kun olin istunut melkein kaksi tuntia yksin? Mikä parasta, hän alkoi jutella selkänojan yli Nerolle. Mieleni teki motata häntä.
Koululla nappaisn kaksi ylijäämä banaania ja pillimehun mukaani ja lähdin Creeperin ja Neron mukana kävelemään koululta bussipysäkeille. Kävelin Creeperin kanssa vielä yhden pysäkin kaupunkiin päin, kun hänellä oli aikaa ja minulla tylsää. Juttelimme pokemoneista ynnä muusta sellaisesta. Sitten hän lähti ja minä menin yksin kotiin..

Päivän vinkki: ÄLÄ yritä heittää kaverillesi paksua metallikuulaa ja oleta hänen ottavan kopin. Nero heitti minulle sellaisen ja yritin ottaa sen käsiini, mutta se pomppasi käsistäni ja osui etuhampaisiini. Ai perk.. saatan.. Etuhampaani olivat älyttömän kipeät ja huuleni turposi jäätyään hampaiden ja kuulan väliin. Auts!