6069?

Oikeasti? Miten on mahdollista?

Tulen päivittämään blogia ja huomaan, että katselukertoja on 6069. Miten te onnistuitte tässä? Löydätte sieltä sen ainoan kaksimielisyyden ja piristätte päivääni? 6069? Kiitos.

Asiasta kukkaruukkuun, kuten roolipelissä edesmennyt ystäväni sanoi. Eilen oli suhteellisen tavanomainen, joskin hieman vauhdikkaampi päivä. Koulussa sujui melko normaalisti. Tosin Kääpiö - ainiin, Kääpiö ei pidä nimestä jota käytän ja vaatii sen vaihtamista. Niinpä käytän hänestä tästä lähtien nimeä Poni, sillä hänhän on sellainen heppahulluhihhuli - taisiis Poni, oli leiponut pipareita ja joulutorttuja ja toi niitä meille kouluun. Minä sain ylisöpön tähti piparin jossa luki vihreällä kuorrutteella "Leia". Awww.. Älyttömän söpöä. Taikuri sai epäilyttävän muotoisen, kuorruttamattoman piparin, Nero sai sydämen muotoisen jossa oli valkoista, vihreää ja pinkkiä kuorrutetta ja Creeper sai myös sydämen, jossa ei ollut pinkkiä kuorrutetta. Nam. Ne olivat oikeasti hyviä.

Muuta ihmeellistä koulussa ei sitten tapahtunutkaan, mutta koulun jälkeen menin pikkuveljeni koululle hakemaan veljeltäni avaimet, että pääsisin kotiin. (olin näet unohtanut omani) Kävelin sitten veljeni koululle, missä yhtäkkiä luokseni juoksi porukka veljeni luokkalaisia, jotka kiskoivat minua hihoista ja hokivat: "Hakkaa toi! Se löi Adea!" (Adeksi kutsuttu poika on veljeni luokalla) Katsoin puhuttua hakkaajaa ja totein tämän olevan tavanomainen nuori. Musta ärsyttävä lippis, rillit, musta takki ja nyrpeä ilme. Huomasin, että poika oli yksin kuutta Aden puolustajaa vastaan. Kai hän oletti, etteivät kaverit puolustaisi ystäväänsä. Asetuin toki Aden puolustajaksi, enhän halunnut tappelua jäädä selvittelemään. Poika yritti käydä Aden kimppuun ja yritin rauhoitella häntä, mutta poika ei kuunnellut. Ehdotin että kaikki lähtisivät kotiin - ei mitään reaktiota. Heitin muutaman huonon vitsin - veljeni luokkalaiset nauroivat, rillipää ei.
Ade ja muut ilkkuivat poikaa, joten käskin heidän olla ärsyttämättä, tai kehottaisin poikaa hakkaamaan Aden. Kaverukset hiljenivät. Hetkeksi kiusanhenki häipyikin paikalta, mutta ei mennyt koulun porttia pidemmälle.
Jäimme vitsailemaan, kunnes poika palasi ja sanoi "Selvitetään tää tässä ja nyt" ja yritti taas Aden kimppuun. Ade juoksi karkuun, kiljuen - kyllä, kiljuen. Kuin tyttö. Nauroin. Ade juoksi lopulta taakseni piiloon ja minä pidin kiusaajan kauempana. Poika puuskutti, mutta jaksoi silti syöksähdellä minua kohti, kuin härkä, joka yritti kaikin voimin tavoittaa punaisen viitan. Työnsin pojan aina kauemmas ja minua alkoi huvittaa tämän lapsellinen käytös. Nauroin aina, kun tönäisin hänet kauemmas ja pojat pyörivät ympärilläni. Lopulta tytöt hakivat opettajan, jonka nähtyään hakkaaja nappasi reppunsa ja juoksi pakoon. Nauroimme ja huusimme perään: "Nöööösssööööö.."

Tänään teimme kotitaloudessa gluteenitonta pizzaa. Ei se kovin pahaa ollut, mikä parasta, ryhmäni kaksi ainoaa jäsentä (kolmas oli poissa) eivät voi syödä kinkkua, joten saimme käyttää tonnikalaa. Nam. Laitoin omaan pizzan palaani reilusti juustoa, ananasta, tonnikalaa ja herkkusieniä. Omnom.
Syömisen jälkeen meillä oli hervoton riita siitä, kuka tiskaa. Kaksi ulkomaalaista poikaa eivät tietenkään halunneet tiskata, vaan olettivat ryhmän tytön hoitavan asian. Mutta koska olin jo edellis viikolla tiskannut vartin koulun loppumisen jälkeen, en suostunut enää tiskaamaan, vaan pakotin pojat tiskialtaan ääreen. Nämä mutisten ja nuristen ryhtyivät tiskaamaan. Minä 1 - pojat 0.