Pikemminkin kuu kiurusta takatalveen..
Herättyäni tänään (vartin yli 11) katsoin ikkunasta ulos, ja mitä näenkään? Lunta, lunta ja lisää lunta! Lehdissä on jo isoin kirjaimin ilmotettu keväästä, missä se luuraa? Kevät taisi muuttaa lämpöisempiin maihin täältä hyisestä junttisuomesta. No, minkäs teet.
Tänään oli ehkä hauskin lauantai aikoihin. Menimme äidin ja veljen kanssa kauppaan ja matkalla puhuimme ummet ja lammet, kaiken kynsistä teineihin. Äiti haluaisi rakennekynnet vähäksi aikaa kokeeksi, kun taas minulle tulee rakennekynsistä aina mieleen teinit joilla on piiiitkät tumman pinkit kynnet. Kaupassa juoruaminen jatkui. Takaisintulo matkalla puhuimme siitä, kuinka olemme kaikesta samaa mieltä. Äidin mielestä se on huolestuttavaa. Äitien tehtävä on olla erimieltä kuin lapsensa ja sitten lapsi muuttaa mieltään ja kasvatus on onnistunut. Entäs jos lapsi on kaikesta samaa mieltä? Onko äiti väärässä? Äiti totesi, että kai me olemme syntymäviisaita. Hyvinkin mahdollista. Kotona aloitimme syömisen: alkuruuaksi mämmiä kerman kanssa, pääruokana hemmetin tulisia nuudeleita ja jälkiruoaksi Doris-keksi. Nam.
Senkin törkeät stalkkerit! Katsomiskerrat ovat ylittäneet jo kuudensadan! Nyt se autoklikkeri pois refresh nappula päältä!
Vitsi: Amerikasta lähetettiin avustustyönteijä tarkistamaan tarvittiinko Suomessa ruoka-apua. Sattuipa miesparka paikalle pääsiäisenä, jolloin kahviloissa, kotona ja työpaikoilla syötiin mämmiä. Järkyttyneenä lähetti palasi Amerikkaan, selittäen hätäisesti: "Äkkiä, lähettäkää Suomeen apua! Siellä syödään samaa jo toiseen kertaan!"
lauantai 31. maaliskuuta 2012
torstai 29. maaliskuuta 2012
Owned!
Oooooowwwwwwwwnneeeddd..!
Aahh.. Se tunne, kun pääsee venyttämään sanaa 'owned' ja tekemään epicläpyt jollekkin, koska joku on eeppisesti mokannut. Tänään minä ja Taikuri ownasimme Neron totaalisesti. Homma alkoi, kun Taikuri ja Nero pelasivat kruunaa ja klaavaa viidestä sentistä. Nero hävisi ja oli velkaa 5senttiä. He menivät tupla-tai-kuitti, Nero hävisi jälleen. Hän oli auki 10senttiä. Tupla-tai-kuitti, Nero hävisi, 20senttiä. Lopulta Nero oli velkaa jo 80senttiä - ja me vain Taikurin kanssa nauroimme. Päätin sitten itse kokeilla Neroa vastaan testatakseni, oliko ongelma vastustajassa vai Nerossa itsessään. Nero oli minulle pian 10senttiä auki.. oowwnneed! Kokeilin Taikuria vastaan testatakseni kumpi meistä oli parempi. Voitin ensimmäisen kierroksen ja Taikuri voitti tupla-tai-kuitin, eli siis tasapeli. Neroparka ei pärjää meille.. Ooowwnneed!
Sain tietää, ettei maantiedon kokeita saa uusia. Harmi, sillä kokeen jälkeen tein taas tuttavuutta harpin kanssa.. Puukäsityöntunti päättyi hauskasti siihen, että opettaja kysäisi haudanvakavana: "Kuka on maalannut tänään mustalla?" Joku oli näet maalannut maalaushuoneen seinään mustalla kirkkoveneen -> = (I) = <- eikä ope ollut lainkaan tyytyväinen. Ainoat, jotka mustaa maalia käyttivät, olivat Nero ja yksi tyttö. Nero ei kirkkoveneitä piirtele ja tyttökin keskittyi työhönsä. Meidän luokaltamme töhrijä ei siis ollut.
Äiti näytti minulle aivan järkyttävän ihanan videon Britannian Talent kilpailusta. Talent UK version
Aivan ihana! Tuomarien ilmeet ovat näkemisen arvoiset. Suosittelen katsomaan.
Päivän hokema: Oooowwwwwwned!
Aahh.. Se tunne, kun pääsee venyttämään sanaa 'owned' ja tekemään epicläpyt jollekkin, koska joku on eeppisesti mokannut. Tänään minä ja Taikuri ownasimme Neron totaalisesti. Homma alkoi, kun Taikuri ja Nero pelasivat kruunaa ja klaavaa viidestä sentistä. Nero hävisi ja oli velkaa 5senttiä. He menivät tupla-tai-kuitti, Nero hävisi jälleen. Hän oli auki 10senttiä. Tupla-tai-kuitti, Nero hävisi, 20senttiä. Lopulta Nero oli velkaa jo 80senttiä - ja me vain Taikurin kanssa nauroimme. Päätin sitten itse kokeilla Neroa vastaan testatakseni, oliko ongelma vastustajassa vai Nerossa itsessään. Nero oli minulle pian 10senttiä auki.. oowwnneed! Kokeilin Taikuria vastaan testatakseni kumpi meistä oli parempi. Voitin ensimmäisen kierroksen ja Taikuri voitti tupla-tai-kuitin, eli siis tasapeli. Neroparka ei pärjää meille.. Ooowwnneed!
Sain tietää, ettei maantiedon kokeita saa uusia. Harmi, sillä kokeen jälkeen tein taas tuttavuutta harpin kanssa.. Puukäsityöntunti päättyi hauskasti siihen, että opettaja kysäisi haudanvakavana: "Kuka on maalannut tänään mustalla?" Joku oli näet maalannut maalaushuoneen seinään mustalla kirkkoveneen -> = (I) = <- eikä ope ollut lainkaan tyytyväinen. Ainoat, jotka mustaa maalia käyttivät, olivat Nero ja yksi tyttö. Nero ei kirkkoveneitä piirtele ja tyttökin keskittyi työhönsä. Meidän luokaltamme töhrijä ei siis ollut.
Äiti näytti minulle aivan järkyttävän ihanan videon Britannian Talent kilpailusta. Talent UK version
Aivan ihana! Tuomarien ilmeet ovat näkemisen arvoiset. Suosittelen katsomaan.
Päivän hokema: Oooowwwwwwned!
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Kaksimielisillä on AINA hauskempaa..
Neromme todisti sen jälleen kerran eilen
Älykäs ja kaksimielisyyden taitava ystäväni Nero nauratti minua jälleen koko päivän. Aivan ensimmäisistä tunneista alkaen, mitkä olivat (tantantaa) kotitaloutta! Tunti alkoi vallan mainiosti, sillä meillä oli sijaisena joku mies (joka suoraan sanottuna näytti homolta) joka totesi meille: "Mikä meininki?" Heh.. Teimme pääsiäisaterian, eli kanaa, riisiä, kevätsalaattia ja kermahyytelörahkaa. 3 ei voinut syödä jälkiruokaa, koska siinä oli liivatetta. (Suckers!) Ruokaa tehdessä pommitimme Neron kanssa toisiamme kaksimielisyyksillä, joista yleisin oli "That's what she said.." jonkun asian perässä. Tyyliin, pidin kädessäni kokonaista kurkkua (sitä vihannesta) ja sanoin: "Tämä on liian pitkä". Nero vastasi siihen: "That's what she said.." Repesimme kumpikin.
Koulun seinällä oli lappu, johon oli laitettu tunnettujen nimiä hauskasti. Otin kännykällä kuvan lapusta, jotta voisin luetella niitä myöhemmin. Tässä parhaat:
-Muut meni yli, Muhammed ali.
-Muut lähti kaupungille, Kiira korpeen.
-Muut tanssi tähtien kanssa, Jukka tammen.
-Muut uivat avannossa, Olavi virrassa.
-Muut nauroivat, Anssi vasta kelas.
-Muut viihtyivät valoisassa, Vappu pimiässä.
-Ruotsalaiset valitsi hehkulampun, Thomas ledin.
Menin koulun jälkeen pitämään papalle seuraa, kun mummi oli kaupungilla. Ostin matkalla High school musical-suklaamunan. Suklaa oli pahaa ja pinssi ruma, aika turha ostos siis. Mummille päästyäni keitin kahvia (josta tuli papan mielestä liian vahvaa) ja menin koneelle pelaamaan minecraftia. Olin koneella koko ajan, minkä siellä olin. Testasin myös ensimmäistä kertaa webbikameraa. Eräs halusi, kun kuuli, että papan läppärissä on sellainen. Olin nukkumassa vasta kahdeltatoista..
Tänään oli vuoden paras musiikintunti. Aihe: kansanmusiikki! Puhuimme jouhikoista, kanteleista, valssista.. Kaikesta, mikä liittyy kansanmusiikkiin - ja minä tiesin kaiken! Kaikki muut olivat: "Tyyylsäää, ketä kiinnostaaa?" ja minä: "Jee! Joo! Kivaa! Eikö kukaan oikeesti tiedä mitään?" Näin siinä käy kun harrastaa kansantanssia..
Päivän vitsi: So we went from superbig, to supersmall.. That's what she said.
Älykäs ja kaksimielisyyden taitava ystäväni Nero nauratti minua jälleen koko päivän. Aivan ensimmäisistä tunneista alkaen, mitkä olivat (tantantaa) kotitaloutta! Tunti alkoi vallan mainiosti, sillä meillä oli sijaisena joku mies (joka suoraan sanottuna näytti homolta) joka totesi meille: "Mikä meininki?" Heh.. Teimme pääsiäisaterian, eli kanaa, riisiä, kevätsalaattia ja kermahyytelörahkaa. 3 ei voinut syödä jälkiruokaa, koska siinä oli liivatetta. (Suckers!) Ruokaa tehdessä pommitimme Neron kanssa toisiamme kaksimielisyyksillä, joista yleisin oli "That's what she said.." jonkun asian perässä. Tyyliin, pidin kädessäni kokonaista kurkkua (sitä vihannesta) ja sanoin: "Tämä on liian pitkä". Nero vastasi siihen: "That's what she said.." Repesimme kumpikin.
Koulun seinällä oli lappu, johon oli laitettu tunnettujen nimiä hauskasti. Otin kännykällä kuvan lapusta, jotta voisin luetella niitä myöhemmin. Tässä parhaat:
-Muut meni yli, Muhammed ali.
-Muut lähti kaupungille, Kiira korpeen.
-Muut tanssi tähtien kanssa, Jukka tammen.
-Muut uivat avannossa, Olavi virrassa.
-Muut nauroivat, Anssi vasta kelas.
-Muut viihtyivät valoisassa, Vappu pimiässä.
-Ruotsalaiset valitsi hehkulampun, Thomas ledin.
Menin koulun jälkeen pitämään papalle seuraa, kun mummi oli kaupungilla. Ostin matkalla High school musical-suklaamunan. Suklaa oli pahaa ja pinssi ruma, aika turha ostos siis. Mummille päästyäni keitin kahvia (josta tuli papan mielestä liian vahvaa) ja menin koneelle pelaamaan minecraftia. Olin koneella koko ajan, minkä siellä olin. Testasin myös ensimmäistä kertaa webbikameraa. Eräs halusi, kun kuuli, että papan läppärissä on sellainen. Olin nukkumassa vasta kahdeltatoista..
Tänään oli vuoden paras musiikintunti. Aihe: kansanmusiikki! Puhuimme jouhikoista, kanteleista, valssista.. Kaikesta, mikä liittyy kansanmusiikkiin - ja minä tiesin kaiken! Kaikki muut olivat: "Tyyylsäää, ketä kiinnostaaa?" ja minä: "Jee! Joo! Kivaa! Eikö kukaan oikeesti tiedä mitään?" Näin siinä käy kun harrastaa kansantanssia..
Päivän vitsi: So we went from superbig, to supersmall.. That's what she said.
torstai 22. maaliskuuta 2012
Auts!
Pikkuveljellä on sormi pipi
Olin eilen ihan rauhassa koneella, kun kuulin ovelta itkua. Äiti suorastaan syöksyi avaamaan ulko-oven, ja sieltäkös veljeni jo tulikin itkien. Ensin luulin, että taas sitä on joku kiusannut, mutta sitten kuulin veljen sönköttävän, että hän oli kaatunut. Vedin johtopäätöksen, että polvessa haava tai vastaavaa, mutta äiti huusikin minut keittiöön. Menin niin nopeasti kuin pääsin, mutta äiti huusi silti, että mikä kesti. Veljellä oli sormessa heeeeeelvetnmoinen haava ja äiti käski soittaa iskälle, että veli vietäisiin sairaalaan. Soitin iskälle, joka sanoi tulevansa, ja palasin koneelle. Tuskin varttia myöhemmin kaikki kolme jo lähtivät ja minä jäin pistämään pyykkiö kuivumaan.
Veli teki ennätyksen. Yleensä kestää tunteja päästä odotushuoneesta lääkärin tutkittavaksi, mutta veli pääsi heti ja he olivat ulkona sairaalasta jo 20minuutissa! Veljen sormi liimattiin kuntoon ei siihen mitään tikkejä laitettukkaan. Kotona veli arvuutti minulla, että mikä sattui eniten. Arvailin: odottelu, liiman laitto, laastarin laitto, lähtö, tarkistus? Kaikki väärin. Lopulta napsautin sormiani ja hihkaisin: pesu! Veljen sormi oli laitettu juoksevan veden alle ja veli oli kiljuen kiskonut verta pulppuavan sormensa pois. Autshh..
Loppu hyvin, kaikki hyvin - paitsi että veljelläni on tänään synttärit HopLopissa, ja mitenkäs riehut, jos on oikeassa kädessä on peukalo kipeä, vasemmassa kädessä nimetön revähtänyt ja oikeassa jalassa varpaankynsi lähtenyt? Poor bro..
Päivän opetus: En suosittele juoksemaan jäällä, jos jäässä on reikiä. Veli kaatui juuri siinä ja peukalo viisti terävään kulmaan. Auts!
Olin eilen ihan rauhassa koneella, kun kuulin ovelta itkua. Äiti suorastaan syöksyi avaamaan ulko-oven, ja sieltäkös veljeni jo tulikin itkien. Ensin luulin, että taas sitä on joku kiusannut, mutta sitten kuulin veljen sönköttävän, että hän oli kaatunut. Vedin johtopäätöksen, että polvessa haava tai vastaavaa, mutta äiti huusikin minut keittiöön. Menin niin nopeasti kuin pääsin, mutta äiti huusi silti, että mikä kesti. Veljellä oli sormessa heeeeeelvetnmoinen haava ja äiti käski soittaa iskälle, että veli vietäisiin sairaalaan. Soitin iskälle, joka sanoi tulevansa, ja palasin koneelle. Tuskin varttia myöhemmin kaikki kolme jo lähtivät ja minä jäin pistämään pyykkiö kuivumaan.
Veli teki ennätyksen. Yleensä kestää tunteja päästä odotushuoneesta lääkärin tutkittavaksi, mutta veli pääsi heti ja he olivat ulkona sairaalasta jo 20minuutissa! Veljen sormi liimattiin kuntoon ei siihen mitään tikkejä laitettukkaan. Kotona veli arvuutti minulla, että mikä sattui eniten. Arvailin: odottelu, liiman laitto, laastarin laitto, lähtö, tarkistus? Kaikki väärin. Lopulta napsautin sormiani ja hihkaisin: pesu! Veljen sormi oli laitettu juoksevan veden alle ja veli oli kiljuen kiskonut verta pulppuavan sormensa pois. Autshh..
Loppu hyvin, kaikki hyvin - paitsi että veljelläni on tänään synttärit HopLopissa, ja mitenkäs riehut, jos on oikeassa kädessä on peukalo kipeä, vasemmassa kädessä nimetön revähtänyt ja oikeassa jalassa varpaankynsi lähtenyt? Poor bro..
Päivän opetus: En suosittele juoksemaan jäällä, jos jäässä on reikiä. Veli kaatui juuri siinä ja peukalo viisti terävään kulmaan. Auts!
No-life ~
Senkin törkeät stalkkerit!
Katsomiskertoja on jo yli 500! Kuka kumma unohti autoklikkerin refresh-napin päälle? (epäilen Dr.Numaa) Jokatapauksessa alan lopulta uskoa Kääpiön minulle antamaa nimeä: Magneetti. En ole varma olenko stalkkerimagneetti, pervomagneetti,Pitäisikö huolestua, jos tekstittelen aamulla, koulun jälkeen ja illalla samalle henkilölle? Puhelinlasku siinä ainakin kasvaa, mutta minkäs teet. En sentään saa samanlaisia laskuja, kuin äitini, joka kerran puhelimeen tartuttuaan voi puhua tunnista kahteen tuntia samalle henkilölle. Kerran keitin kahvia ja olimme aikeissa juveta ruomaan, eikun ruveta juomaan, kun äitin kännykkä soi. Siinä sitten istuin vartin pää pöydässä, kun äiti pälpätti omalle äidilleen. Piirsin kuvan, jossa kahvi homehtui, minä vaivuin koomaan ja äidin hiuksissa kipitti hämähäkkejä ja puhelimesta valui seittejä. Äiti repesi totaalisesti kuvan nähtyään ja teippasi sen seinälle. Siitä lähtien tökkään aina kuvaa, kun äiti alkaa puhua puhelimeensa kahvin aikana.
Päivän moka: Sanoin vahingossa koulussa, että vanha kännykkäni maksoi 500euroa. Maksoi tosiasiassa 50euroa..
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Voi @#%£$ !
Miksi saan aina kuulla kokeista vasta tuntia ennen?
Meillä oli tänään (yllätys yllätys) nominikoe! Ja arvatkaapas olinko lukenut lainkaan. No en tietenkään. Totesinpahan vain, että voi paska, kun kuulin kokeesta. Kerkesin lukea siihen hieman, mutta vain hieman.
Meillä tulee tulevaisuudessa olemaan myös laulukoe. Ope sanoi, että saamme itse päättää kappaleen, jos haluamme, ja minähän tottakai halusin. Olen erästä laulua hoilaillut jo viikon ja osaan sen melko hyvin. Ilmoitin musiikinopettajalle, joka totesi vain: "Aivan ihana kappale! Laula ihmeessä!" Ajattelin laulua valitessa erästä, jolta kappaleen kuulin..
Dan Hill - Sometimes When We Touch
En mennyt tänään kirjastoon. Yksi syy oli se, että ystäväni Kääpiö olisi halunnut mukaan, mutten yksinkertaisesti jaksanut. Niinpä tulin suoraan kotiin, söin jugurttia (en suostu kirjoittamaan jogurttia) ja aloin mesettää ystävieni kanssa. Taisin minä läksytkin tehdä, enpä muista enään.
Tänään ei tapahtunut muuten mitään erityisen merkittävää, paitsi että opin mikä on pocky-pusu. Eräs ystäväni, jonka kanssa olen jo vähän aikaa suunnitellut roolipelihahmojen cossausta, haluaa tehdä kanssani sellaisen. Ideana on, että on yksi pockytikku, ja kumpikin yrittää yödä siitä mahdollisimman paljon. Lopputuloksena on, että päädytään pussaamaan. Simppeliä, eikö?
Päivän trollaus: Voitin Taikurilta viisi senttiä kruunassa ja klaavassa. Owned!
Meillä oli tänään (yllätys yllätys) nominikoe! Ja arvatkaapas olinko lukenut lainkaan. No en tietenkään. Totesinpahan vain, että voi paska, kun kuulin kokeesta. Kerkesin lukea siihen hieman, mutta vain hieman.
Meillä tulee tulevaisuudessa olemaan myös laulukoe. Ope sanoi, että saamme itse päättää kappaleen, jos haluamme, ja minähän tottakai halusin. Olen erästä laulua hoilaillut jo viikon ja osaan sen melko hyvin. Ilmoitin musiikinopettajalle, joka totesi vain: "Aivan ihana kappale! Laula ihmeessä!" Ajattelin laulua valitessa erästä, jolta kappaleen kuulin..
Dan Hill - Sometimes When We Touch
En mennyt tänään kirjastoon. Yksi syy oli se, että ystäväni Kääpiö olisi halunnut mukaan, mutten yksinkertaisesti jaksanut. Niinpä tulin suoraan kotiin, söin jugurttia (en suostu kirjoittamaan jogurttia) ja aloin mesettää ystävieni kanssa. Taisin minä läksytkin tehdä, enpä muista enään.
Tänään ei tapahtunut muuten mitään erityisen merkittävää, paitsi että opin mikä on pocky-pusu. Eräs ystäväni, jonka kanssa olen jo vähän aikaa suunnitellut roolipelihahmojen cossausta, haluaa tehdä kanssani sellaisen. Ideana on, että on yksi pockytikku, ja kumpikin yrittää yödä siitä mahdollisimman paljon. Lopputuloksena on, että päädytään pussaamaan. Simppeliä, eikö?
Päivän trollaus: Voitin Taikurilta viisi senttiä kruunassa ja klaavassa. Owned!
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Sunnuntai muka pyhäpäivä?
Sallikaa minun nauraa..
Eilen niin sanottuna pyhäpäivänä minut herätettiin jo yhdeksältä ja pakotettiin lähtemään iskän ja äidin kanssa näiden tanssiharjoitukseen. En tietenkään olisi halunnut, mukka pakko on pakko, joten puin päälle, söin, nappasin kirjan mukaan ja lähdin. Harjoitukset pidettiin jossain päiväkodilla. Istuin heti jakkaralle ja aloin lukea. Ajan kuluessa kuitenkin selkäni kipeytyi joten vaihdoin istumaan toiselle sohvista. Kun huomasin toisenkin sohvan vapaaksi, siirryin siihen makaamaan. Luin, kierin, leikin Tamagotcheilla, kuuntelin musiikkia ja nukuin kymmenestä yhteen, jolloin lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka oli hakea veljeni kuoroleiriltä.
Veljeni kuororyhmä (Pirkanpojat) oli Torpalla leirillä ja menimme katsomaan päätöskonserttia, jonka jälkeen palaisimme kotiin. Menimme sinne ja huomasin, että olin ennenkin ollut siellä - kahdesti. Kerran jollain pikkuleirillä (muistan ikuisesti kuinka telkesimme yhden luokkalaiseni tytön samaan huoneeseen erään pojan kanssa. Voi sitä kirkumista..) ja toisen kerran koulun kanssa. No, Torpalla suunnistimme ns. pieneen konserttisaliin ja istuimme penkeille. Edessämme olevalla rivillä oli yksi nainen, joka kääntyi katsomaan meitä ja kysyi: "Hei oletteko te Sen vanhemmat?" (nimi jälleen sensuroitu) Vastasimme myöntävästi ja nainen kertoikin, että veljeni oli pistänyt pystyyn kunnon shown. Konserttia edeltävänä iltana oli ollut Pirkanpoikien ilta, jolloin sai esittää taitojaan esim. laulamalla, soittamalla tai muuten ilveilemällä. Veljeni meni esittelemään korttitemppuja! En kerro tässä, kuinka temppuilu sujui, sillä kirjoitan sen myöhemmin novelliksi, mutta voin sanoa, että veljeni pärjäsi aivan mahtavasti. Siinä vaiheessa teki mieli vain pörhennellä ja sanoa: "Nii'i, se on MUN veli." Katsoimme&kuvasimme konsertin, kunnes lähdimme kauppaan.
En ole koskaan nauttinut pitkistä kauppareissuista. Niiden aikana väsyy ja menee usein masentuneeksi, kun löytää jonkun ihanan vaatteen/esineen, johon rahat ei riitä. Löysin tälläkertaa hupparin. Minulla on hupparit vähissä, joten lähdin etsimään hupparia. Löysinhän minä hupparin, sellaisen valkoisen jossa on mustia leopardikuvioita. Sopi minulle aika hyvin.. kunnes huomasin hintalapun. 29.90! Kolmekymmentä euroa yhdestä hupparista?! Sillä rahalla saisi kolmen päivän ruuat! Ruikutin sitä itsekseni ja ääneenkin, kunnes isä sitten tuli hupparin kanssa luokseni ja kysyi: "Niin tämänkö sä halusit?" Sain sitten sen kolmenkympin hupparin. Seitsemännessä taivaassa lennellen lähdimme kaupasta kohti kotia.
Mitä vielä. Iskä kaahasi Torpalta mummin ja papan luo. Pappa kuulemma tarvitsi tulkkia tietokoneen kanssa (eli minua) ja mummi tarvitsi seuraa. Veljeni säntäsi suoraan papan tietokoneelle pelaamaan Minecraftia, kun taas äiti esitteli mummille ostamiaan vaatteita. Minä taas kirosin sitä, että ystäväni oli juuri ilmoittanut, että sai taivuteltua äitinsä tunti-päivässä-koneella-kompromissiin. Mahtavaa sinänsä, PAITSI ETTEN OLLUT LÄHELLÄKÄÄN KONETTA! Epätoivoisesti ystäväni pommitti minua tekstiviesteillä - ja jopa soitti minulle! - mutta olin unohtanut kännykkäni äänettömään tilaan ja kun huomasin sen, oli kello jo ties mitä. Anelin äitiä, että lähtisimme jo, mutta äiti totesi vain tylysti, että menisin koneelle vasta huomenna. Kun lopulta lähdimme kello oli jo varttia vaille yhdeksän.
Kotona syöksyin suoraan koneelle, mutta huomasin, ettei ystäväni ollut paikalla. Tämä oli jo lähtenyt. Hän kuitenkin ilmoitti, että tulee salaa, vaikka yritin väittää vastaan. Jos hän olisi jäänyt kiinni, olisi pelikielto vain pahentunut. Mutta ehei, kaveri ei ottanut kuuleviin korviinsa, vaan tuli meseen, missä sitten roolipelasimme kymmeneen asti, jolloin menin nukkumaan.
Päivän opetus: Sunnuntai ON lepopäivä. Sen häpäiseminen on kamala synti.
Eilen niin sanottuna pyhäpäivänä minut herätettiin jo yhdeksältä ja pakotettiin lähtemään iskän ja äidin kanssa näiden tanssiharjoitukseen. En tietenkään olisi halunnut, mukka pakko on pakko, joten puin päälle, söin, nappasin kirjan mukaan ja lähdin. Harjoitukset pidettiin jossain päiväkodilla. Istuin heti jakkaralle ja aloin lukea. Ajan kuluessa kuitenkin selkäni kipeytyi joten vaihdoin istumaan toiselle sohvista. Kun huomasin toisenkin sohvan vapaaksi, siirryin siihen makaamaan. Luin, kierin, leikin Tamagotcheilla, kuuntelin musiikkia ja nukuin kymmenestä yhteen, jolloin lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka oli hakea veljeni kuoroleiriltä.
Veljeni kuororyhmä (Pirkanpojat) oli Torpalla leirillä ja menimme katsomaan päätöskonserttia, jonka jälkeen palaisimme kotiin. Menimme sinne ja huomasin, että olin ennenkin ollut siellä - kahdesti. Kerran jollain pikkuleirillä (muistan ikuisesti kuinka telkesimme yhden luokkalaiseni tytön samaan huoneeseen erään pojan kanssa. Voi sitä kirkumista..) ja toisen kerran koulun kanssa. No, Torpalla suunnistimme ns. pieneen konserttisaliin ja istuimme penkeille. Edessämme olevalla rivillä oli yksi nainen, joka kääntyi katsomaan meitä ja kysyi: "Hei oletteko te Sen vanhemmat?" (nimi jälleen sensuroitu) Vastasimme myöntävästi ja nainen kertoikin, että veljeni oli pistänyt pystyyn kunnon shown. Konserttia edeltävänä iltana oli ollut Pirkanpoikien ilta, jolloin sai esittää taitojaan esim. laulamalla, soittamalla tai muuten ilveilemällä. Veljeni meni esittelemään korttitemppuja! En kerro tässä, kuinka temppuilu sujui, sillä kirjoitan sen myöhemmin novelliksi, mutta voin sanoa, että veljeni pärjäsi aivan mahtavasti. Siinä vaiheessa teki mieli vain pörhennellä ja sanoa: "Nii'i, se on MUN veli." Katsoimme&kuvasimme konsertin, kunnes lähdimme kauppaan.
En ole koskaan nauttinut pitkistä kauppareissuista. Niiden aikana väsyy ja menee usein masentuneeksi, kun löytää jonkun ihanan vaatteen/esineen, johon rahat ei riitä. Löysin tälläkertaa hupparin. Minulla on hupparit vähissä, joten lähdin etsimään hupparia. Löysinhän minä hupparin, sellaisen valkoisen jossa on mustia leopardikuvioita. Sopi minulle aika hyvin.. kunnes huomasin hintalapun. 29.90! Kolmekymmentä euroa yhdestä hupparista?! Sillä rahalla saisi kolmen päivän ruuat! Ruikutin sitä itsekseni ja ääneenkin, kunnes isä sitten tuli hupparin kanssa luokseni ja kysyi: "Niin tämänkö sä halusit?" Sain sitten sen kolmenkympin hupparin. Seitsemännessä taivaassa lennellen lähdimme kaupasta kohti kotia.
Mitä vielä. Iskä kaahasi Torpalta mummin ja papan luo. Pappa kuulemma tarvitsi tulkkia tietokoneen kanssa (eli minua) ja mummi tarvitsi seuraa. Veljeni säntäsi suoraan papan tietokoneelle pelaamaan Minecraftia, kun taas äiti esitteli mummille ostamiaan vaatteita. Minä taas kirosin sitä, että ystäväni oli juuri ilmoittanut, että sai taivuteltua äitinsä tunti-päivässä-koneella-kompromissiin. Mahtavaa sinänsä, PAITSI ETTEN OLLUT LÄHELLÄKÄÄN KONETTA! Epätoivoisesti ystäväni pommitti minua tekstiviesteillä - ja jopa soitti minulle! - mutta olin unohtanut kännykkäni äänettömään tilaan ja kun huomasin sen, oli kello jo ties mitä. Anelin äitiä, että lähtisimme jo, mutta äiti totesi vain tylysti, että menisin koneelle vasta huomenna. Kun lopulta lähdimme kello oli jo varttia vaille yhdeksän.
Kotona syöksyin suoraan koneelle, mutta huomasin, ettei ystäväni ollut paikalla. Tämä oli jo lähtenyt. Hän kuitenkin ilmoitti, että tulee salaa, vaikka yritin väittää vastaan. Jos hän olisi jäänyt kiinni, olisi pelikielto vain pahentunut. Mutta ehei, kaveri ei ottanut kuuleviin korviinsa, vaan tuli meseen, missä sitten roolipelasimme kymmeneen asti, jolloin menin nukkumaan.
Päivän opetus: Sunnuntai ON lepopäivä. Sen häpäiseminen on kamala synti.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Aamutoimet
Nyt ylös, ulos ja kahville!
Heräsin tänään tavanomaiseen aikaan: varttia vaille yksi. Herään usein lomalla myöhään, monestakin syystä: a) olen valvonut edellisenä päivänä myöhään b) en jaksa nousta c) ei ole tarvetta mennä mihinkään. Siksipä usein loikoilen sängyssäni (tällä hetkellä en omassani, sillä omani on nukkumakiellossa [sohva] epämukavuuden vuoksi, nukun siis äidin ja veljen kanssa isossa sängyssä, iskä veljen sängyssä) yli keskipäivän, kunnes haistan kahvin keittiöstä, tai keitän sen itse. Kyllä, minä juon kahvia. Haittaakse?
Herättyäni tulin tottakai tietokoneelle tarkistamaan blogini katsomiskerrat (459!) ja roolipeleissä olevien kavereiden määrän (0). Olin aika pettynyt huomattuani vähäisen kavereiden online-määrän. Ilmeisesti muutkin nukkuvat myöhään lomalla. Siirryin siis naamakirjaan selailemaan julkaisuja, mikä tosin oli niin tylsää, että siirryin YouTubeen. En kuitenkaan kerennyt kauaa olla, kun iskä jo palasi kauppareissulta. Napsautin äkkiä X-nappulasta Firefoxin kiinni ja syöksyin makuuhuoneeseen, niin kuin olisin ollut kokoajan siellä. Makuuhuoneesta menin iskän perässä keittiöön, kun tämä alkoi skännätä* ostoksia. Aina ostoksen skännättyään iskä esitteli sitä minulle, ja naureskeli päälle. Muunmuassa sanoi ostaneensa minulle mehua ja pisti pöydälle eteeni hedelmä-porkkana-mehupullon, heilutteli donitsirasiaa edessäni sanoen "ronitsia!", kirosi kun myyjä ei ollut ottanut voipaketista 20% alennusta ja laski käsiini kahdenkilon ananaksen. "Mitäs sä ananaksella?" kysyin, mihin iskä vastasi: "Emmää tiiä. Ku sai halvalla." Perus..
Skännättyään ostokset iskä tuli koneelle kanssani katsomaan, missä ja miten ananas kasvaa. En koskaan ollut ollut kovin varma asiasta. ensin epäilin puuta, mutta ananaksen lehdet estivät sen. Sitten ajattelin pensasta, mutta se kuulosti siltä, kuin ananas olisi marja. Googlekuvahaku ilmoitti, että ananas kasvaa pensaassa jonkun varren päässä. (isä kuvaili sanomalla: "ne kasvaa semmosen pötkylän päässä" kaksimielistä..) Kun olimme katsoneet ananaksen, käski iskä minun lähettää tälle kaikkea, mitä tämä oli pyytänyt CityVillessä. Isäni on Facebookpeli-riippuvainen. Menin kerran tallentamaan facebooksalasanan hänen läppärilleen ja nyt iskä käy nimissäni lähettelemässä lahjoja itselleen. Kaikkein naurettavinta on se, kun päädyn samaan aikaan faceen ja chattaan ns. itseni kanssa.
No, suostuin sitten lähettelemään, kunnes törmäsin tuttuun kaksimieliseen CastleVille julkaisuun, jonka iskä oli laittanut äitini nimissä. Julkaisussa luki: "Äiti has been busy in your kingdom!" (kyllä, sensuroin nimen) Kommentoin vain siihen: "ÄITI! Miten sä voit olla nukkuessaski noin kaksimielinen! hyyyi!" Äitini näet nukkui, kun julkaisu oli lähetetty..
* = Äiti ja iskä skännäävät ylös kaiken, mitä ostamme, jotta näkevät vuoden kuluttua paljonko rahaa kuluu ruokaan ja vaatteisiin.
Päivän sanonta: Ku' sai halvalla!
Heräsin tänään tavanomaiseen aikaan: varttia vaille yksi. Herään usein lomalla myöhään, monestakin syystä: a) olen valvonut edellisenä päivänä myöhään b) en jaksa nousta c) ei ole tarvetta mennä mihinkään. Siksipä usein loikoilen sängyssäni (tällä hetkellä en omassani, sillä omani on nukkumakiellossa [sohva] epämukavuuden vuoksi, nukun siis äidin ja veljen kanssa isossa sängyssä, iskä veljen sängyssä) yli keskipäivän, kunnes haistan kahvin keittiöstä, tai keitän sen itse. Kyllä, minä juon kahvia. Haittaakse?
Herättyäni tulin tottakai tietokoneelle tarkistamaan blogini katsomiskerrat (459!) ja roolipeleissä olevien kavereiden määrän (0). Olin aika pettynyt huomattuani vähäisen kavereiden online-määrän. Ilmeisesti muutkin nukkuvat myöhään lomalla. Siirryin siis naamakirjaan selailemaan julkaisuja, mikä tosin oli niin tylsää, että siirryin YouTubeen. En kuitenkaan kerennyt kauaa olla, kun iskä jo palasi kauppareissulta. Napsautin äkkiä X-nappulasta Firefoxin kiinni ja syöksyin makuuhuoneeseen, niin kuin olisin ollut kokoajan siellä. Makuuhuoneesta menin iskän perässä keittiöön, kun tämä alkoi skännätä* ostoksia. Aina ostoksen skännättyään iskä esitteli sitä minulle, ja naureskeli päälle. Muunmuassa sanoi ostaneensa minulle mehua ja pisti pöydälle eteeni hedelmä-porkkana-mehupullon, heilutteli donitsirasiaa edessäni sanoen "ronitsia!", kirosi kun myyjä ei ollut ottanut voipaketista 20% alennusta ja laski käsiini kahdenkilon ananaksen. "Mitäs sä ananaksella?" kysyin, mihin iskä vastasi: "Emmää tiiä. Ku sai halvalla." Perus..
Skännättyään ostokset iskä tuli koneelle kanssani katsomaan, missä ja miten ananas kasvaa. En koskaan ollut ollut kovin varma asiasta. ensin epäilin puuta, mutta ananaksen lehdet estivät sen. Sitten ajattelin pensasta, mutta se kuulosti siltä, kuin ananas olisi marja. Googlekuvahaku ilmoitti, että ananas kasvaa pensaassa jonkun varren päässä. (isä kuvaili sanomalla: "ne kasvaa semmosen pötkylän päässä" kaksimielistä..) Kun olimme katsoneet ananaksen, käski iskä minun lähettää tälle kaikkea, mitä tämä oli pyytänyt CityVillessä. Isäni on Facebookpeli-riippuvainen. Menin kerran tallentamaan facebooksalasanan hänen läppärilleen ja nyt iskä käy nimissäni lähettelemässä lahjoja itselleen. Kaikkein naurettavinta on se, kun päädyn samaan aikaan faceen ja chattaan ns. itseni kanssa.
No, suostuin sitten lähettelemään, kunnes törmäsin tuttuun kaksimieliseen CastleVille julkaisuun, jonka iskä oli laittanut äitini nimissä. Julkaisussa luki: "Äiti has been busy in your kingdom!" (kyllä, sensuroin nimen) Kommentoin vain siihen: "ÄITI! Miten sä voit olla nukkuessaski noin kaksimielinen! hyyyi!" Äitini näet nukkui, kun julkaisu oli lähetetty..
* = Äiti ja iskä skännäävät ylös kaiken, mitä ostamme, jotta näkevät vuoden kuluttua paljonko rahaa kuluu ruokaan ja vaatteisiin.
Päivän sanonta: Ku' sai halvalla!
perjantai 16. maaliskuuta 2012
-Very Important Person-
Damn you..
Se siitä sitten. Olin jo aikeissa pitää taukoa roolipelaamisesta, kun jäsenyys loppuisi, mutta eräs ystäväni kuuli aikeistani ja osti minulle uuden kuukauden jäsenyyden. Se siitä tauosta sitten..
Kuten varmaan olette huomanneet, tekstini ovat huonontuneet. Se johtuu siitä, etten yksinkertaisesti ole jaksanut keskittyä. Yritän palauttaa mieleeni päivän tapahtumat.
Kääpiö (toinen naispuolisista koulukavereista, josta käytän silloin tällöin leikillä nimeä 'kääpiö', koska hän on minua päätä lyhyempi ja vihaa tulla sanotuksi 'kääpiöksi') ei ollut tänään koulussa. Harmi, meillä oli ruokana pinaattilättyjä, joita tosin en voinut syödä kovin paljoa, koska edellisellä tunnilla oli ollut kotitaloutta ja olimme tehneet spagettia ja jauhelihakastiketta. Tunnilla opettaja sai kolmesti huomauttaa minulle ja Matikkanerolle, että puhuimme kesken tunnin. (joka huomautuksen jälkeen luokan pojat huusivat kuorossa "UUUUUUUUUU!") Minkäs teet, kun ainoa älykäs keskusteluseura on miespuolista ja vielä istuu puolenmetrin päässä. Pölötys on taattu. Puhuimme ties mistä, varmaankin minecraftista ja ruuasta, mutta enimmäkseen kaksimielisyydestä. Kyllä, olemme kumpikin sairastuneet vakavasti perverssiyteen..
Terveystiedon tunnilla olin vähällä purskahtaa nauruun. Tämän jakson aiheena on ollut ruoka ja ruuansulatus. No, ei siinä muuten mitään, paitsi että olen monesta asiasta eri mieltä. Katsoimme tunnilla jotain ohjelmaa (jakson viimeinen tt:n tunti) hyvistä elämäntavoista ja siinä oli osuus miesten ja naisten hedelmällisyydestä. Amerikassa/jossain on kuulemma testattu 17 00 naista, joista hedelmällisimmät söivät vähän hiilihydraatteja, paljon proteiinia ja joivat rasvaista maitoa.. HMMMM.
Toinen naurettava fakta on se, että Suomi on euroopan eniten kevyttuotteita käyttävä maa. Ei siinä muuten mitään, mutta Suomessa yleisin kuolinsyy on sydänsairaudet.. HMMMM.
..Pistää miettimään.
Päivän opetus: Tuoleilla ei kannata keikkua, jos on jo kertaalleen kaatunut ja lyönyt päänsä niin pahasti pulpettiin, että on vähällä saada aivotärähdyksen. (matikkaneromme ei vieläkään ole ottanut opikseen..)
Se siitä sitten. Olin jo aikeissa pitää taukoa roolipelaamisesta, kun jäsenyys loppuisi, mutta eräs ystäväni kuuli aikeistani ja osti minulle uuden kuukauden jäsenyyden. Se siitä tauosta sitten..
Kuten varmaan olette huomanneet, tekstini ovat huonontuneet. Se johtuu siitä, etten yksinkertaisesti ole jaksanut keskittyä. Yritän palauttaa mieleeni päivän tapahtumat.
Kääpiö (toinen naispuolisista koulukavereista, josta käytän silloin tällöin leikillä nimeä 'kääpiö', koska hän on minua päätä lyhyempi ja vihaa tulla sanotuksi 'kääpiöksi') ei ollut tänään koulussa. Harmi, meillä oli ruokana pinaattilättyjä, joita tosin en voinut syödä kovin paljoa, koska edellisellä tunnilla oli ollut kotitaloutta ja olimme tehneet spagettia ja jauhelihakastiketta. Tunnilla opettaja sai kolmesti huomauttaa minulle ja Matikkanerolle, että puhuimme kesken tunnin. (joka huomautuksen jälkeen luokan pojat huusivat kuorossa "UUUUUUUUUU!") Minkäs teet, kun ainoa älykäs keskusteluseura on miespuolista ja vielä istuu puolenmetrin päässä. Pölötys on taattu. Puhuimme ties mistä, varmaankin minecraftista ja ruuasta, mutta enimmäkseen kaksimielisyydestä. Kyllä, olemme kumpikin sairastuneet vakavasti perverssiyteen..
Terveystiedon tunnilla olin vähällä purskahtaa nauruun. Tämän jakson aiheena on ollut ruoka ja ruuansulatus. No, ei siinä muuten mitään, paitsi että olen monesta asiasta eri mieltä. Katsoimme tunnilla jotain ohjelmaa (jakson viimeinen tt:n tunti) hyvistä elämäntavoista ja siinä oli osuus miesten ja naisten hedelmällisyydestä. Amerikassa/jossain on kuulemma testattu 17 00 naista, joista hedelmällisimmät söivät vähän hiilihydraatteja, paljon proteiinia ja joivat rasvaista maitoa.. HMMMM.
Toinen naurettava fakta on se, että Suomi on euroopan eniten kevyttuotteita käyttävä maa. Ei siinä muuten mitään, mutta Suomessa yleisin kuolinsyy on sydänsairaudet.. HMMMM.
..Pistää miettimään.
Päivän opetus: Tuoleilla ei kannata keikkua, jos on jo kertaalleen kaatunut ja lyönyt päänsä niin pahasti pulpettiin, että on vähällä saada aivotärähdyksen. (matikkaneromme ei vieläkään ole ottanut opikseen..)
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Päänsärkyä ~
Se tunne, kun pää on vähällä räjähtää..
Sain ränään koulussa järjettömän päänsäryn. Ohimoita tykytti ja pisteli. Aargh! Mikä törkeintä, se alkoi vasta viimeisellä tunnilla! En edes olisi hyötynyt, jos olisin saanut luvan mennä kotiin. Mitä tuhlausta!
Kirjan piilottaminen toisen kirjan sisään on jalo taito. (paitsi jos sisäpuolinen kirja on ulkoista suurempi) Tänään englannin tunnilla meidän oli tarkoitus lukea lukukirjojamme (kaikilla sama) mutta luinkin ihan omaa kirjaani. Pidin lukukirjaa pystyssä, että ope varmasti näki kannen, jos vilkaisi minun suuntaani, muta luinkin sylissäni ollutta Christopher Paolinin kirjaa. Kukaan ei edes huomannut..
Teemme puukäsityössä Led-töitä, eli puisen jutskan johon sitten pistetään led-valoja. Ajattelin ensin lumiukkoa, ja olin jo sahannut palan valmiiksi, kun eräs huomautti, että voisin tehdä Snow Golemin. (minecraftista) Niinpä teen led-snow golemin. (Snow Golem)
Valitan, en jaksa kirjoittaa enenpää, enkä edes muista tämän päivän tapahtumia. (kirjoitan tätäkin vähää yhdeltä yöllä)
Päivän trollaus: Avasin puukäsityön tunnilla oven viidestä jalallani ja kertaalleen potkaisi sulkeutuvan oven taas auki. (sanoin samalla "hajaa" itsekseni) Door, you have been trolled.
Sain ränään koulussa järjettömän päänsäryn. Ohimoita tykytti ja pisteli. Aargh! Mikä törkeintä, se alkoi vasta viimeisellä tunnilla! En edes olisi hyötynyt, jos olisin saanut luvan mennä kotiin. Mitä tuhlausta!
Kirjan piilottaminen toisen kirjan sisään on jalo taito. (paitsi jos sisäpuolinen kirja on ulkoista suurempi) Tänään englannin tunnilla meidän oli tarkoitus lukea lukukirjojamme (kaikilla sama) mutta luinkin ihan omaa kirjaani. Pidin lukukirjaa pystyssä, että ope varmasti näki kannen, jos vilkaisi minun suuntaani, muta luinkin sylissäni ollutta Christopher Paolinin kirjaa. Kukaan ei edes huomannut..
Teemme puukäsityössä Led-töitä, eli puisen jutskan johon sitten pistetään led-valoja. Ajattelin ensin lumiukkoa, ja olin jo sahannut palan valmiiksi, kun eräs huomautti, että voisin tehdä Snow Golemin. (minecraftista) Niinpä teen led-snow golemin. (Snow Golem)
Valitan, en jaksa kirjoittaa enenpää, enkä edes muista tämän päivän tapahtumia. (kirjoitan tätäkin vähää yhdeltä yöllä)
Päivän trollaus: Avasin puukäsityön tunnilla oven viidestä jalallani ja kertaalleen potkaisi sulkeutuvan oven taas auki. (sanoin samalla "hajaa" itsekseni) Door, you have been trolled.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
It's over 400!
Neljäsataa katsomiskertaa?! OMG!
Senkin.. senkin.. senkin kamalat stalkkerit! Kuinka kehtaattekin käydä täällä 5 kertaa päivässä lukemassa minun "yksityis asioitani"! Hävetkää!
Asiasta kukkaruukkuun, kuten idolillani on tapana sanoa. Joku vihaa minua koulussamme. Eilen minulta katosi näet pipo. Tai no, ei se varsinaisesti pipo ole. Se on musta kaulaan laitettava huivi, jonka voi myös kiristää nauhalla pipoksi. Nauhan kärjessä on pinkki tupsu ja pipossa lukee pinkillä "Firmakyykkä 2011". Kävin läpi käytävät, joilla olin ollut, mutta pipoa vaan ei löydy. Etsiessäni hukkasin tumppuni. Argh! Löysin toisen tumpuista, mutta toinen pysyi kateissa.
Tumpuista tuli mieleeni eräs hauska juttu, joka myöskin tapahtui tänään. Taikuri otti tumppuni (silloin kun ne vielä olivat tallella) ja leikki niillä itsekseen. Kävin nappaamassa ne ja tokaisin: "Höh, senkin tumppuvaras." Seisoimme hetken siinä, kunnes sanoin: "Hyii.. kaksimielistä.." ja me molemmat repesimme nauruun.
Messengerikin vihaa minua. Ei suostu aukeamaan lainkaan. Yritin käynnistää koneen uusiksi, muttei sekään auttanut. Kai minä olen vain tehnyt jotain jolla ansainnut moiset vihat niskaani..
Näytin toiselle naispuolisista koulutovereistani (sille, jonka puh-numeron kohdalla lukee kännykässäni "kääpiö") Minecraftin tänään kirjastossa. Hän ei ollut kovin positiivisin mielin lähdössä, sillä kutsui peliä "legopalikkapeliksi". No, johan muuttui ääni kellossa, kun esittelin pelin hänelle. Sain tosin muutaman sydänkohtauksen, kun susi loikkasi sisään pienestä raosta kaivokseni seinässä. Olin jo vähällä hyökätä sen kimppuun, kunnes muistin, ettei susi pure jollei sitä lyö ensin. Niinpä annoin suden juoksennella kaivoksessani ja loikkia seinän raosta, kunnes se jossain vaiheessa kyllästyi. Lopuksi näytin vielä pelin pahikset. Hyökkäsi keskiyöllä rautamiekka aseenani zombien, luurankojen, hämähäkkien ja creepereiden kimppuun. Voitin kolme zombia ja hämähäkin. Yksi creeper ehti räjähtää ennekuin sain hengiltä, toinen liittoutui luurangon kanssa ja listi hahmoni.
Päivän sisäpiirivitsi: Juttelin kerran (vuosia sitten) yhden luokkalaisen kanssa naamakirjan (=facebook) chatissa. Keskusteluseurani meni sitten vessaan ja palasi vasta 20minuutin kuluttua. Kysäisin leikilläni, että tuliko muutakin kuin vain kusta ja paskaa, kun noin kauan kesti. Totesi poika siihen: "No se oli vahinko.." Nauroin ainakin kolme päivää, ja lause "no se oli vahinko" saa minut yhä hymyilemään.
Senkin.. senkin.. senkin kamalat stalkkerit! Kuinka kehtaattekin käydä täällä 5 kertaa päivässä lukemassa minun "yksityis asioitani"! Hävetkää!
Asiasta kukkaruukkuun, kuten idolillani on tapana sanoa. Joku vihaa minua koulussamme. Eilen minulta katosi näet pipo. Tai no, ei se varsinaisesti pipo ole. Se on musta kaulaan laitettava huivi, jonka voi myös kiristää nauhalla pipoksi. Nauhan kärjessä on pinkki tupsu ja pipossa lukee pinkillä "Firmakyykkä 2011". Kävin läpi käytävät, joilla olin ollut, mutta pipoa vaan ei löydy. Etsiessäni hukkasin tumppuni. Argh! Löysin toisen tumpuista, mutta toinen pysyi kateissa.
Tumpuista tuli mieleeni eräs hauska juttu, joka myöskin tapahtui tänään. Taikuri otti tumppuni (silloin kun ne vielä olivat tallella) ja leikki niillä itsekseen. Kävin nappaamassa ne ja tokaisin: "Höh, senkin tumppuvaras." Seisoimme hetken siinä, kunnes sanoin: "Hyii.. kaksimielistä.." ja me molemmat repesimme nauruun.
Messengerikin vihaa minua. Ei suostu aukeamaan lainkaan. Yritin käynnistää koneen uusiksi, muttei sekään auttanut. Kai minä olen vain tehnyt jotain jolla ansainnut moiset vihat niskaani..
Näytin toiselle naispuolisista koulutovereistani (sille, jonka puh-numeron kohdalla lukee kännykässäni "kääpiö") Minecraftin tänään kirjastossa. Hän ei ollut kovin positiivisin mielin lähdössä, sillä kutsui peliä "legopalikkapeliksi". No, johan muuttui ääni kellossa, kun esittelin pelin hänelle. Sain tosin muutaman sydänkohtauksen, kun susi loikkasi sisään pienestä raosta kaivokseni seinässä. Olin jo vähällä hyökätä sen kimppuun, kunnes muistin, ettei susi pure jollei sitä lyö ensin. Niinpä annoin suden juoksennella kaivoksessani ja loikkia seinän raosta, kunnes se jossain vaiheessa kyllästyi. Lopuksi näytin vielä pelin pahikset. Hyökkäsi keskiyöllä rautamiekka aseenani zombien, luurankojen, hämähäkkien ja creepereiden kimppuun. Voitin kolme zombia ja hämähäkin. Yksi creeper ehti räjähtää ennekuin sain hengiltä, toinen liittoutui luurangon kanssa ja listi hahmoni.
Päivän sisäpiirivitsi: Juttelin kerran (vuosia sitten) yhden luokkalaisen kanssa naamakirjan (=facebook) chatissa. Keskusteluseurani meni sitten vessaan ja palasi vasta 20minuutin kuluttua. Kysäisin leikilläni, että tuliko muutakin kuin vain kusta ja paskaa, kun noin kauan kesti. Totesi poika siihen: "No se oli vahinko.." Nauroin ainakin kolme päivää, ja lause "no se oli vahinko" saa minut yhä hymyilemään.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Talvirieha ~
Kahvia, mehua, pullaa, makkaraa.. ja ennenkaikkea: lunta!
Sunnuntai aamuna totesi iskä vaan, että nyt lähdetään. Meni siinä pari tuntia, että saatiin vaatteet päälle ja aamupala vatsaan (kahdentoista aikoihin), ja sitten vasta päästiin lähtemään. Menimme lähelle kesämökkiämme, kun läheisellä koululla järjestettiin talvirieha. Isä kun on kyseisen tapahtuman järjestävän kyläyhdistyksen hallituksessa, niin olihan sinne pakko mennä. Olihan se hauskaa, olimme veljen kanssa jo läpimärkiä ensimmäisen tunnin jälkeen. Menimme vuorenvallotusta, lumisotaa ja kaatuilimme polven korkuiseen lumeen suorilta jaloilta. Pääsimme myös moottorikelkan kyytiin! Veli sai hieman rauhallisemman kuskin, kun taas minä päädyin kokeneemman kuskin kyytiin. Moottorikelkassa ei tietenkään ole mitään kaidetta tai narua, josta pitää kiinni, joten piti vain ottaa kuskin vyötäröltä tiukasti kiinni ja yrittää pysyä kyydissa. Veljen kuski ajoi rauhallisesti, kun taas minun kuskini kaahasi täyttä häkää ja olin vähällä kiljua. Tosin pelksäin, että kuski säikähtäisi, joten tyydyin vain hymyilemään leveästi painavan kypärän sisällä ja nauttimaan vauhdista. Veli tottakai vaati itselleenkin samanlaista vauhtia, koska oli saanut hiturikuskin ensimmäiselle kierrokselle..
..Olen todellakin seonnut. Löysin keittiön pöydältä pätkän punaista villalankaa ja ajattelin sitoa sen vaikka käteeni. Valitettavasti se oli liian lyhyt, joten päätin sitoa sen sormeeni. Ajattelin sitten erästä henkilöä (you-know-who-u-are) ja sidoinkin narunpätkän kaksinkerroin vasemman nimettömän ympäri. Tuli nätti punainen sormus.
Myöhemmin koulussa huomasin ajattelevani mainittua henkilöä muutaman minuutin välein, ja tarkistavani kännykkäni ruudun aina, kun opettajan silmä vältti, vain saadakseni nähdä hänen kuvansa, jonka laitoin taustakuvaksi. Ööh..
Meidän luokallamme saa olla varovainen. Mihinkään kysymykseen ei voi vastata, ellei ole 101% varma, ettävatsaus vastaus on oikein. Eräs luokkalaiseni saa yhä kuulla siitä, kuinka yhdellä historian tunnilla möläytti, että tammerkoski on Pirkkalassa. Yhä tänäkin päivänä (viikkoja myöhemmin) luokan pojat huutelevat kaikkea tammerkoskesta ja pirkkalasta. Itse menin möläyttämään, että isällä on ollut ranneke jo viime maaliskuusta, eli ainakin 5kuukautta. Matikkanero ja Taikuri tottakai siinä sitten kovaan ääneen totesivat: "Niin, vuodessa onkin 5 kuukautta!" Kehiksen (kehitysvammainen aine [maantieto]) vihkossani lukee nyt nimeni vieressä lainausmerkeissä "vuodessa on 5kk", Taikurin käsialalla..
Päivän trollaus: Liikunnanope sanoi minulle perjantaina, että ilmoita muille, ettei maanantaina ole hiihtoa. Tietenkin unohdin koko asian ja jokainen liikkaryhmän tyttö raahasi sukset kouluun. Oi niitä kiroiluja ja nimittelyitä, kun selvisi, että olin tiennyt, ettei ole hiihtoa.. (ps. jos ulkona on +5, kuka oikeasti uskoo, että on hiihtoa?)
Sunnuntai aamuna totesi iskä vaan, että nyt lähdetään. Meni siinä pari tuntia, että saatiin vaatteet päälle ja aamupala vatsaan (kahdentoista aikoihin), ja sitten vasta päästiin lähtemään. Menimme lähelle kesämökkiämme, kun läheisellä koululla järjestettiin talvirieha. Isä kun on kyseisen tapahtuman järjestävän kyläyhdistyksen hallituksessa, niin olihan sinne pakko mennä. Olihan se hauskaa, olimme veljen kanssa jo läpimärkiä ensimmäisen tunnin jälkeen. Menimme vuorenvallotusta, lumisotaa ja kaatuilimme polven korkuiseen lumeen suorilta jaloilta. Pääsimme myös moottorikelkan kyytiin! Veli sai hieman rauhallisemman kuskin, kun taas minä päädyin kokeneemman kuskin kyytiin. Moottorikelkassa ei tietenkään ole mitään kaidetta tai narua, josta pitää kiinni, joten piti vain ottaa kuskin vyötäröltä tiukasti kiinni ja yrittää pysyä kyydissa. Veljen kuski ajoi rauhallisesti, kun taas minun kuskini kaahasi täyttä häkää ja olin vähällä kiljua. Tosin pelksäin, että kuski säikähtäisi, joten tyydyin vain hymyilemään leveästi painavan kypärän sisällä ja nauttimaan vauhdista. Veli tottakai vaati itselleenkin samanlaista vauhtia, koska oli saanut hiturikuskin ensimmäiselle kierrokselle..
..Olen todellakin seonnut. Löysin keittiön pöydältä pätkän punaista villalankaa ja ajattelin sitoa sen vaikka käteeni. Valitettavasti se oli liian lyhyt, joten päätin sitoa sen sormeeni. Ajattelin sitten erästä henkilöä (you-know-who-u-are) ja sidoinkin narunpätkän kaksinkerroin vasemman nimettömän ympäri. Tuli nätti punainen sormus.
Myöhemmin koulussa huomasin ajattelevani mainittua henkilöä muutaman minuutin välein, ja tarkistavani kännykkäni ruudun aina, kun opettajan silmä vältti, vain saadakseni nähdä hänen kuvansa, jonka laitoin taustakuvaksi. Ööh..
Meidän luokallamme saa olla varovainen. Mihinkään kysymykseen ei voi vastata, ellei ole 101% varma, että
Päivän trollaus: Liikunnanope sanoi minulle perjantaina, että ilmoita muille, ettei maanantaina ole hiihtoa. Tietenkin unohdin koko asian ja jokainen liikkaryhmän tyttö raahasi sukset kouluun. Oi niitä kiroiluja ja nimittelyitä, kun selvisi, että olin tiennyt, ettei ole hiihtoa.. (ps. jos ulkona on +5, kuka oikeasti uskoo, että on hiihtoa?)
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Positiivisuus kovilla
Orjakauppaa, lasten hyväksikäyttöä.. Miksi me olemme tällaisia?
Mistä helskutista ihminen sai päähänsä, että mustaihoiset ovat alempiarvoisia? Mitään eroa et heistä löydä, kuin ihonvärin ja puhetyylin! (ja uskonnon, mutta se on nyt yksi paskan hailee) Miksi pitäisi mustia syrjiä? Miksi pitää ylipäätään syrjiä? Luin facesta yhden hauskan tekstin aiheesta:
Mustaihoinen saapuu baariin ja valkoinen sanoo tälle: "Ei värillisiä tänne!" Mustaihoinen vastaa tähän: "Kun synnyn, olen musta. Kun minun on kylmä, olen musta. Kun kuolen, olen musta. Kun sinä synnyt, olet vaaleanpunaine. Kun sinun on kylmä, olet sininen. Kun olet nolostunut, olet punainen. Kun kuolet, olet violetti. Ja sinä sanot minua värilliseksi?!"
Joo. Tapahtui tänään muutakin kuin orjakaupasta lukemista. Muunmuassa se, että toinen koulukavereistani suuttui minulle, kun en maininnut häntä yhdessä blogitekstissä, jossa mainitsin vain toisen ystäväni. Suuttunut ystäväni suuttuu minulle usein, milloin mistäkin syystä. Kerran sain miettiä päiviä syytä äksyilyyn, kunnes selvisi, että olin istunut luokkalaisteni seuraan ruokalassa, enkä hänen seuraansa. Mutta voiko ystävääni oikeastaan syyttää? Häntä on syrjitty aiemmin, kuten minuakin, joten en voi olla kovin tuomitseva. En voi kovinrehellisesti paljon hänestä täällä kirjoittaa, sillä hän tietää blogini osoitteen ja käy täällä lukemassa tekstejäni.
Meillä oli tänään terveystiedon koe ruoasta ja ravintoaineista. Eipä siinä mitään, paitsi että olen erimieltä monessa asiassa.. Esim. Mitä eroa on pehmeillä kasvirasvoilla ja kovilla eläinrasvoilla? Miksi kasvirasvaa tulisi käyttää enemmän? - Virallinen vastaus: Kasvirasva voitelee verisuonia ja blaablaa.. Kovat rasvat tukkii suonet ja blaablaa. - Minun mielipiteeni: Kovetettu kasvirasva on niin käsiteltyä, että mieluummin pistäisin leivälleni vaikka piimää. Ja mihin sitä tulisi käyttää? Minun puolestani: Ei mihinkään!
Tällaisissa tunnelmissa tänään.
Päivän arvoitus: Mitä eroa on sorsalla? --Se ui paremmin kuin kävelee
Mistä helskutista ihminen sai päähänsä, että mustaihoiset ovat alempiarvoisia? Mitään eroa et heistä löydä, kuin ihonvärin ja puhetyylin! (ja uskonnon, mutta se on nyt yksi paskan hailee) Miksi pitäisi mustia syrjiä? Miksi pitää ylipäätään syrjiä? Luin facesta yhden hauskan tekstin aiheesta:
Mustaihoinen saapuu baariin ja valkoinen sanoo tälle: "Ei värillisiä tänne!" Mustaihoinen vastaa tähän: "Kun synnyn, olen musta. Kun minun on kylmä, olen musta. Kun kuolen, olen musta. Kun sinä synnyt, olet vaaleanpunaine. Kun sinun on kylmä, olet sininen. Kun olet nolostunut, olet punainen. Kun kuolet, olet violetti. Ja sinä sanot minua värilliseksi?!"
Joo. Tapahtui tänään muutakin kuin orjakaupasta lukemista. Muunmuassa se, että toinen koulukavereistani suuttui minulle, kun en maininnut häntä yhdessä blogitekstissä, jossa mainitsin vain toisen ystäväni. Suuttunut ystäväni suuttuu minulle usein, milloin mistäkin syystä. Kerran sain miettiä päiviä syytä äksyilyyn, kunnes selvisi, että olin istunut luokkalaisteni seuraan ruokalassa, enkä hänen seuraansa. Mutta voiko ystävääni oikeastaan syyttää? Häntä on syrjitty aiemmin, kuten minuakin, joten en voi olla kovin tuomitseva. En voi kovin
Meillä oli tänään terveystiedon koe ruoasta ja ravintoaineista. Eipä siinä mitään, paitsi että olen erimieltä monessa asiassa.. Esim. Mitä eroa on pehmeillä kasvirasvoilla ja kovilla eläinrasvoilla? Miksi kasvirasvaa tulisi käyttää enemmän? - Virallinen vastaus: Kasvirasva voitelee verisuonia ja blaablaa.. Kovat rasvat tukkii suonet ja blaablaa. - Minun mielipiteeni: Kovetettu kasvirasva on niin käsiteltyä, että mieluummin pistäisin leivälleni vaikka piimää. Ja mihin sitä tulisi käyttää? Minun puolestani: Ei mihinkään!
Tällaisissa tunnelmissa tänään.
Päivän arvoitus: Mitä eroa on sorsalla? --
torstai 8. maaliskuuta 2012
Se tunne..
Mikään ei voita sitä tunnetta, kun..
~ .. saa synttärilahjaksi toivomaansa = 400grammaa kermajuustoa!
~ ..on varma että kuolee, kun on keinuttanut tuolia muutaman sentin liikaa.
~ ..saa tietää kaksi tuntia ennen ranskan tuntia, että on koe.
~ ..täysin ulkopuolinen ihminen löytää netin välityksellä kuvasi ja sanoo: "kaunis!"
~ ..nauraa niin paljon, että on maha kipeä ja vesi tulee silmistä.
~ ..luokkalaisesi sanoo päin naamaa: "Mä vihaan sua", vaikket ole mitään tehnyt.
~ ..katsoo itseään peilistä, kansallispuku yllään, hiukset kauniilla kiharoilla ja naama siistinä, ja voi kerrankin sanoa itselleen: "Olenpa minä kaunis."
Rakkaatstalkkerit lukijat. Tunnustan sanoneeni tänään sanan 'vittu' montakin kertaa. Yleensähän en käytä sitä sanaa, vihaan sitä, kuinka teinit käyttävät sitä joka toisena sanana. Mutta nyt minulla oli siihen hyvä syy. Olin menossa matematiikan tunnille, jota pidettiin sillä kerralla ranskanluokassa. Luokan ulkopuolella kysäisi eräs luokan poika (jota pomotan, vaikka tämä on päätä pidempi), että olenko lukenut kokeeseen. Kysyin, että mihin ihmeen kokeeseen. Ranskankokeeseen, poika vastasi, ja tuijotin tätä hetken, kunnes huusin täyttä kurkkua: "VITTU!"
Kyllä, huusin. Lähimmät oppilaat ja opettajat kääntyivät katsomaan, kuin olisin laukaissut raketin seinään. Syystäkin, olinhan huutanut melko lujaa.. Sanoin/huusin tuon mainitun sanan ainakin 7 kertaa 3minuutin aikana ja vain yhdestä syystä: en ollut lukenut sekuntiakaan ranskankokeeseen. Onnekseni eräs luokkalainen oli kirjoittanut lapulle kaikki sanat, ja hoin niitä itsekseni 15minuuttia ennen tuntia. Onnistuin melkein kaikissa sanoissa, kiitos ystäväni lunttilapun. Kokeen jälkeen kuulin matikkaneroltamme, että tämä oli luntannut kännykästään. Ihmettelinkin hänen voitonvirnettään tunnin lopussa..
Tässä sitä ollaan. Ystäväiseni (you know who you are..) soitti minulle tänään. Melkoinen saavutus, aikaisemmin hän ei ollut uskaltanut. (Pelkäsi nauravansa äänelleni, minkä hän tekikin. Kaksi kolmasosaa puhelusta nauroimme syylle, jota emme tiedä..) Puhelun aikana puhuimme.. no, äänistämme. Hän kommentoi ääntäni sanomalla: "Oih, sulla on ihana ääni!" Olin vaan että joooo.. Puhelu päättyi siihen, että nauroimme kumpikin itseämme kipeäksi..
..Pikkuveliparka. Kuorossa altto'na. Noin kolmenkymmenenhengen pojan kuoro laulaa kappaleen "Don't worry be happy". Veli laulaa koko kappaleen ajan: "d'tsytsy, d'tsytsy.." (nuoteissa d goo goo) Veliseni on kuin kakkoskitaristi Eye of the tiger - kappaleessa. (Kakkoskitaristin rooli: dägädägädägädägädägädägä..) Tsemppiä!
Päivän lainaus: Love has no limits, darlin'.
~ .. saa synttärilahjaksi toivomaansa = 400grammaa kermajuustoa!
~ ..on varma että kuolee, kun on keinuttanut tuolia muutaman sentin liikaa.
~ ..saa tietää kaksi tuntia ennen ranskan tuntia, että on koe.
~ ..täysin ulkopuolinen ihminen löytää netin välityksellä kuvasi ja sanoo: "kaunis!"
~ ..nauraa niin paljon, että on maha kipeä ja vesi tulee silmistä.
~ ..luokkalaisesi sanoo päin naamaa: "Mä vihaan sua", vaikket ole mitään tehnyt.
~ ..katsoo itseään peilistä, kansallispuku yllään, hiukset kauniilla kiharoilla ja naama siistinä, ja voi kerrankin sanoa itselleen: "Olenpa minä kaunis."
Rakkaat
Kyllä, huusin. Lähimmät oppilaat ja opettajat kääntyivät katsomaan, kuin olisin laukaissut raketin seinään. Syystäkin, olinhan huutanut melko lujaa.. Sanoin/huusin tuon mainitun sanan ainakin 7 kertaa 3minuutin aikana ja vain yhdestä syystä: en ollut lukenut sekuntiakaan ranskankokeeseen. Onnekseni eräs luokkalainen oli kirjoittanut lapulle kaikki sanat, ja hoin niitä itsekseni 15minuuttia ennen tuntia. Onnistuin melkein kaikissa sanoissa, kiitos ystäväni lunttilapun. Kokeen jälkeen kuulin matikkaneroltamme, että tämä oli luntannut kännykästään. Ihmettelinkin hänen voitonvirnettään tunnin lopussa..
Tässä sitä ollaan. Ystäväiseni (you know who you are..) soitti minulle tänään. Melkoinen saavutus, aikaisemmin hän ei ollut uskaltanut. (Pelkäsi nauravansa äänelleni, minkä hän tekikin. Kaksi kolmasosaa puhelusta nauroimme syylle, jota emme tiedä..) Puhelun aikana puhuimme.. no, äänistämme. Hän kommentoi ääntäni sanomalla: "Oih, sulla on ihana ääni!" Olin vaan että joooo.. Puhelu päättyi siihen, että nauroimme kumpikin itseämme kipeäksi..
..Pikkuveliparka. Kuorossa altto'na. Noin kolmenkymmenen
Päivän lainaus: Love has no limits, darlin'.
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
What's happening to me?
Olen varmaankin seonnut..
Se tunne, kun huomaa olevansa ihastumassa johonkuhun, josta sitä vähiten odotti, on hämmentävä. Minkäs teet, olemme olleet läheisiä jo pitkään, mutta homma taisi karata käsistä jossain vaiheessa.. Äidilleni en ole vielä asiasta maininnut, mainitsen kyllä, jos tämä menee chattailun vakavammalle puolelle.
Tiedän, että kyseinen henkilö lukee tätä blogia, joten en kehtaa kauheasti asiasta kirjoitella. Ties vaikka puhuisin ohi suuni (tai siis kirjoittaisin..) jotain, mistä ei pitäisi..
Päivän uutinen: KOLMESATAAKOLMEKYMMENTÄKOLME KATSELUKERTAA!!
Se tunne, kun huomaa olevansa ihastumassa johonkuhun, josta sitä vähiten odotti, on hämmentävä. Minkäs teet, olemme olleet läheisiä jo pitkään, mutta homma taisi karata käsistä jossain vaiheessa.. Äidilleni en ole vielä asiasta maininnut, mainitsen kyllä, jos tämä menee chattailun vakavammalle puolelle.
Tiedän, että kyseinen henkilö lukee tätä blogia, joten en kehtaa kauheasti asiasta kirjoitella. Ties vaikka puhuisin ohi suuni (tai siis kirjoittaisin..) jotain, mistä ei pitäisi..
Päivän uutinen: KOLMESATAAKOLMEKYMMENTÄKOLME KATSELUKERTAA!!
Orjia ja varpaankynsiä
..Slaves and toenails..
Heh, keksinpäs hauskan otsikon. Oikein tuijottaa tuolta keskeltä sivua. Mutta tosihan sekin on. Selitän:
Koulussa historiantunnilla saimme valita aiheet projekteihin. Aiheita oli monia, intiaaneista orjakauppaan. Valitsin vaihtoehdon Life as a slave (elämä orjana). Siitä siis otsikkoon "Orjia".
Toinen tapahtuma oli, kun veljeni pahasti kolhaantunut varpaankynsi irtosi lopulta. Sen alla oli jo toinen kynsi kasvamassa, tosin oli se aika järkky nähtävä. Yöks..
Tänään on pappani syntymäpäivä. Sain kuulla asiasta eilen (kyllä, en muista hänen syntymäpäiväänsä) En tietenkään ole hankkinut lahjaa, mutta piirrän hienon kortin. Ehkä sellaisen, jossa lukee: "Vanha mikä vanha". Hehheh.. Ehken kuitenkaan. Annan sellaisen kortin äidilleni kun hän täyttää viisikymmentä.
Kirjoitan lisää, jos jotain ilmenee!
Heh, keksinpäs hauskan otsikon. Oikein tuijottaa tuolta keskeltä sivua. Mutta tosihan sekin on. Selitän:
Koulussa historiantunnilla saimme valita aiheet projekteihin. Aiheita oli monia, intiaaneista orjakauppaan. Valitsin vaihtoehdon Life as a slave (elämä orjana). Siitä siis otsikkoon "Orjia".
Toinen tapahtuma oli, kun veljeni pahasti kolhaantunut varpaankynsi irtosi lopulta. Sen alla oli jo toinen kynsi kasvamassa, tosin oli se aika järkky nähtävä. Yöks..
Tänään on pappani syntymäpäivä. Sain kuulla asiasta eilen (kyllä, en muista hänen syntymäpäiväänsä) En tietenkään ole hankkinut lahjaa, mutta piirrän hienon kortin. Ehkä sellaisen, jossa lukee: "Vanha mikä vanha". Hehheh.. Ehken kuitenkaan. Annan sellaisen kortin äidilleni kun hän täyttää viisikymmentä.
Kirjoitan lisää, jos jotain ilmenee!
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Facedesk ~
~ when facepalm just isn't enough
Facepalm, (jotkut sanovat naamapalmu, mitä vihaan yli kaiken) tuo ihana tapa ilmaista nolo moka tai järjetön lausahdus. Milloin tahansa voit vain huokaista ja läimäyttää käden naamallesi, ja muut ymmärtävät mitä tarkoitat. Muutamia kokemiani esimerkkejä:
~Luokan nörtti selittää esitelmää Incoista ja nostaa valkokankaan piirtääkseen kuvan 80asteen kulmassa olevista seinistä, vaikka siitä on kuva jo valmiina - facepalm
~Huomaat bussin tulevan. Lähdet juoksemaan jotta ehtisit. Juokset henki kurkussa ja ehdit bussiin. Bussikorttisi piippaa punaista - facepalm!
~Olet viikon kipeä ja kun tulet kouluun olet pihalla kaikesta. Sitten saat tietää, että ensimmäisellä tunnilla on ruotsinkoe.. - facedesk!
~Luokkalaisesi on ostanut limsaa ja heittää sitten pullon olkansa yli. Kaksi lyhyttä jätkää syöksyy pullon kimppuun ja taistelee siitä, vain saadakseen panttirahat - facepalm!!
Näin tänään aamulla jotain todella suloista. Olin bussissa matkalla kouluun ja yritin löytää istumapaikkaa. Löysin vapaan paikan ja olin juuri menossa istumaan, kun huomasin erään pikkutytön aikovan samalle paikalle. Väistyin taaksepäin antaakseni tytön mennä. Mutta mitä tyttö teki? Viittasi kädellään minua istumaan paikalle ja meni itse seisomaan. Hymyilin koko loppu bussimatkan.
Koulussa tapahtui muutama hauska asia. Muunmuassa se, kuinka selitin, että isälläni on kädessään ranneke, jonka hän sai joskus viime maaliskuussa. Sanoin, että isällä on ollut se ranteessaa ainakin 5kk.. Vuodessahan onkin 5kuukautta.. -facepalm-
Toinen hauska juttu tapahtui viimeisellä, maantiedon tunnilla. Ryhmälläni (joka koostui minusta, matikkanerosta ja miniäijästä) oli esitelmä Inkoista. No, matikkanero kirjoitti muistiinpanot, jotka näytimme muulle luokalle, jotta nämä saivat jotain Inkoista vihkoonsa. Valitettavasti mainitun neron käsiala ei ole parasta mahdollista. Saimme kokoajan korjailla ja selittää luokalle, mitä missäkin luki. Lopuksi neromme häpäisi meidät piirtämällä taululle selityksen 80asteen kulmiin rakennetuista taloista. Huokaus..
Päivän paras: Se tunne kun ystävä on huolissaan voinnistani.. ♥
Facepalm, (jotkut sanovat naamapalmu, mitä vihaan yli kaiken) tuo ihana tapa ilmaista nolo moka tai järjetön lausahdus. Milloin tahansa voit vain huokaista ja läimäyttää käden naamallesi, ja muut ymmärtävät mitä tarkoitat. Muutamia kokemiani esimerkkejä:
~Luokan nörtti selittää esitelmää Incoista ja nostaa valkokankaan piirtääkseen kuvan 80asteen kulmassa olevista seinistä, vaikka siitä on kuva jo valmiina - facepalm
~Huomaat bussin tulevan. Lähdet juoksemaan jotta ehtisit. Juokset henki kurkussa ja ehdit bussiin. Bussikorttisi piippaa punaista - facepalm!
~Olet viikon kipeä ja kun tulet kouluun olet pihalla kaikesta. Sitten saat tietää, että ensimmäisellä tunnilla on ruotsinkoe.. - facedesk!
~Luokkalaisesi on ostanut limsaa ja heittää sitten pullon olkansa yli. Kaksi lyhyttä jätkää syöksyy pullon kimppuun ja taistelee siitä, vain saadakseen panttirahat - facepalm!!
Näin tänään aamulla jotain todella suloista. Olin bussissa matkalla kouluun ja yritin löytää istumapaikkaa. Löysin vapaan paikan ja olin juuri menossa istumaan, kun huomasin erään pikkutytön aikovan samalle paikalle. Väistyin taaksepäin antaakseni tytön mennä. Mutta mitä tyttö teki? Viittasi kädellään minua istumaan paikalle ja meni itse seisomaan. Hymyilin koko loppu bussimatkan.
Koulussa tapahtui muutama hauska asia. Muunmuassa se, kuinka selitin, että isälläni on kädessään ranneke, jonka hän sai joskus viime maaliskuussa. Sanoin, että isällä on ollut se ranteessaa ainakin 5kk.. Vuodessahan onkin 5kuukautta.. -facepalm-
Toinen hauska juttu tapahtui viimeisellä, maantiedon tunnilla. Ryhmälläni (joka koostui minusta, matikkanerosta ja miniäijästä) oli esitelmä Inkoista. No, matikkanero kirjoitti muistiinpanot, jotka näytimme muulle luokalle, jotta nämä saivat jotain Inkoista vihkoonsa. Valitettavasti mainitun neron käsiala ei ole parasta mahdollista. Saimme kokoajan korjailla ja selittää luokalle, mitä missäkin luki. Lopuksi neromme häpäisi meidät piirtämällä taululle selityksen 80asteen kulmiin rakennetuista taloista. Huokaus..
Päivän paras: Se tunne kun ystävä on huolissaan voinnistani.. ♥
maanantai 5. maaliskuuta 2012
R.I.P hiihtoloma
Jäämme kaipaamaan ~
Hiihtoloma on ohitse ja taas on mentävä kouluun ja töihin. (isä kävi töissä lomallakin, hänellä ei ollut lomaa) Itse aloitin aika hyvin tulevat viikot. Läksyt tehty enkä edes myöhästynyt. Mitä nyt niska hieman kipeä pulkkamäen jälkeen. Kaverit kyselivät heti kaikkea, mutten kuunnellut puoliakaan, kun luin hyvää kirjaa samalla. Ah.. Christopher Paolini..
Liikunta=hiihtoa=KÄRSIMYSTÄ! Hiihtäminen itsessään on kivaa, mutta suksien kantaminen ladulle ja takaisin ei ole. Onneksi sain erään luokkakaverin kanssa opettajalta kyydin ladulle, mutta takaisin jouduimme kävelemään.
Koulun jälkeen käväisin taas kirjastossa (minecraaaaaaft!) minkä jälkeen tulin kotiin ja koneelle suoraan. Kaverit jo oikein huusivat seuraa. Huhhuh..
Lyhyt tänään, valitan, kirjoitan tätäkin vähää yöllä.
Hiihtoloma on ohitse ja taas on mentävä kouluun ja töihin. (isä kävi töissä lomallakin, hänellä ei ollut lomaa) Itse aloitin aika hyvin tulevat viikot. Läksyt tehty enkä edes myöhästynyt. Mitä nyt niska hieman kipeä pulkkamäen jälkeen. Kaverit kyselivät heti kaikkea, mutten kuunnellut puoliakaan, kun luin hyvää kirjaa samalla. Ah.. Christopher Paolini..
Liikunta=hiihtoa=KÄRSIMYSTÄ! Hiihtäminen itsessään on kivaa, mutta suksien kantaminen ladulle ja takaisin ei ole. Onneksi sain erään luokkakaverin kanssa opettajalta kyydin ladulle, mutta takaisin jouduimme kävelemään.
Koulun jälkeen käväisin taas kirjastossa (minecraaaaaaft!) minkä jälkeen tulin kotiin ja koneelle suoraan. Kaverit jo oikein huusivat seuraa. Huhhuh..
Lyhyt tänään, valitan, kirjoitan tätäkin vähää yöllä.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Senkin stalkkerit!
Kehtaattekin!
Blogillani on jo järjettömät 260 katsomiskertaa! Ääk! Ilmeisesti joku unohti autoklikkerin refresh-nappulan kohdalle, muuta selitystä en keksi moiselle ilmiölle. Kiitos kumminkin, onhan se mukava tietää että jotakuta kiinnostaa. Pistänkin tässä listan kiitoksia, jos joku suomenkielentaidoton tänne eksyy: Kiitos - Thankyou - Gracias - Dank u - Grazie - 謝謝 - Gratias - Obrigado - Merci - Tack - Danke - спасибо - Täname
Tänään ystäväni Rovaniemeltä tuli käymään. Hän käy todella harvoin, joten heräsin aikasin yms. Meidän oli määrä tavata megazonen luona, koska aiomme mennä sinne. Valitettavasti jollain poikaporukalla oli varaus yhdestä kahteen, eikä ystäväni saanut olla kuin kahteen asti. Kaiken lisäksi hän oli unohtanut lompakkonsa hotellille, eikä ollut aikaa lähteä hakemaan sitä. Niinpä me menimme vain kaupungille hortoilemaan ja juttelemaan. Päädyimme Sokokselle ja kiertelimme siellä, kunnes päädyimme ruokakauppaan. Ystävälläni oli kolikkoina euro, jolla hän osti suklaapatukan. Itselläni oli vajaa kymppi, joten ostin kolmioleivän. Menimme syömään yhden Sokoksen salaattiravintolan nurkkapöytään, kun ravintolassa ei muutenkaan ollut paljoakaan väkeä. Söimme siinä aikamme ja juttelimme, kunnes yksi ravintolan myyjistä tuli sanomaan, ettei siellä saanut syödä omia eväitä. Lähdimme sitten ravintolasta, mutta kävimme ensin palautepisteellä kirjoittamassa palautetta. Kaverini kirjoitti: "Kai nyt ravintolassa saa suklaapatukan syödä, eihän siellä ollut edes porukkaa". Itse kirjoitin vain, että henkilökunta oli hieman epäkohteliasta.
Menimme sitten meikkiosastolle, jossa ystäväni esitteli testereillä meikkaustaitojaan, eli veti vihreällä värillä viivan vasemman silmänsä alle, violetilla viivan oikean silmänsä alle ja tummanruskealla pisteen nenäänsä. Kunnon sotamaalaus! Harmi vain, että hänen isänsä ilmoitti sillä hetkellä puhelimella, että odotti tätä ulkona. Ystäväni ei voinut näyttäytyä sotamaalauksessaan, joten vessa oli löydettävä - ja äkkiä. Niinpä me juoksimme ympäri ostoskeskusta, ystäväni naamaansa piilotellen ja minä nauraen. Löysimme lopulta alakerrasta vessan, mutta voi, se oli maksullinen! Kaivelimme hetken taskujamme (minä kaivelin, kaveri piti käsiä naamallaan) kunnes joku tuli vessasta ulos ja kaverini pääsi sinne pesemään naamionsa pois. Kun tehtävä oli hoidettu, palasimme yläkertaan ja siitä ulos, missä kaverini isä jo häntä odottelikin.
Päivän opetus: Älä mene ravintolaan omien eväiden kanssa, saati sitten meikkiosastolle leikkimään.
Blogillani on jo järjettömät 260 katsomiskertaa! Ääk! Ilmeisesti joku unohti autoklikkerin refresh-nappulan kohdalle, muuta selitystä en keksi moiselle ilmiölle. Kiitos kumminkin, onhan se mukava tietää että jotakuta kiinnostaa. Pistänkin tässä listan kiitoksia, jos joku suomenkielentaidoton tänne eksyy: Kiitos - Thankyou - Gracias - Dank u - Grazie - 謝謝 - Gratias - Obrigado - Merci - Tack - Danke - спасибо - Täname
Tänään ystäväni Rovaniemeltä tuli käymään. Hän käy todella harvoin, joten heräsin aikasin yms. Meidän oli määrä tavata megazonen luona, koska aiomme mennä sinne. Valitettavasti jollain poikaporukalla oli varaus yhdestä kahteen, eikä ystäväni saanut olla kuin kahteen asti. Kaiken lisäksi hän oli unohtanut lompakkonsa hotellille, eikä ollut aikaa lähteä hakemaan sitä. Niinpä me menimme vain kaupungille hortoilemaan ja juttelemaan. Päädyimme Sokokselle ja kiertelimme siellä, kunnes päädyimme ruokakauppaan. Ystävälläni oli kolikkoina euro, jolla hän osti suklaapatukan. Itselläni oli vajaa kymppi, joten ostin kolmioleivän. Menimme syömään yhden Sokoksen salaattiravintolan nurkkapöytään, kun ravintolassa ei muutenkaan ollut paljoakaan väkeä. Söimme siinä aikamme ja juttelimme, kunnes yksi ravintolan myyjistä tuli sanomaan, ettei siellä saanut syödä omia eväitä. Lähdimme sitten ravintolasta, mutta kävimme ensin palautepisteellä kirjoittamassa palautetta. Kaverini kirjoitti: "Kai nyt ravintolassa saa suklaapatukan syödä, eihän siellä ollut edes porukkaa". Itse kirjoitin vain, että henkilökunta oli hieman epäkohteliasta.
Menimme sitten meikkiosastolle, jossa ystäväni esitteli testereillä meikkaustaitojaan, eli veti vihreällä värillä viivan vasemman silmänsä alle, violetilla viivan oikean silmänsä alle ja tummanruskealla pisteen nenäänsä. Kunnon sotamaalaus! Harmi vain, että hänen isänsä ilmoitti sillä hetkellä puhelimella, että odotti tätä ulkona. Ystäväni ei voinut näyttäytyä sotamaalauksessaan, joten vessa oli löydettävä - ja äkkiä. Niinpä me juoksimme ympäri ostoskeskusta, ystäväni naamaansa piilotellen ja minä nauraen. Löysimme lopulta alakerrasta vessan, mutta voi, se oli maksullinen! Kaivelimme hetken taskujamme (minä kaivelin, kaveri piti käsiä naamallaan) kunnes joku tuli vessasta ulos ja kaverini pääsi sinne pesemään naamionsa pois. Kun tehtävä oli hoidettu, palasimme yläkertaan ja siitä ulos, missä kaverini isä jo häntä odottelikin.
Päivän opetus: Älä mene ravintolaan omien eväiden kanssa, saati sitten meikkiosastolle leikkimään.
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Pulkkamäkeen!
Pulkkamäkeen tosiaan..
Veli raahasi minut tänään pulkkamäkeen. Oikeastaan menin puoliksi vapaaehtoisesti, oli sen verran tylsää kotona. Menimme mäelle, jota veljeni kaveriensa kanssa kutsui Montuksi. Montulla oli myös jyrkempi mäki, jota taas kutsuttiin Kuninkaaksi. Ajattelin menomatkalla, että mäki olisi varmasti järkyttävä ja vaarallinen, mutta paikanpäälle päästyäni totesin: "Tässäkö tämä oli?" Mäki oli kyllä iso, ja melko jyrkkäkin, muttei näyttänyt kovin pahalta. Kiipesimme sitten mäen päälle ja veli käski laskea. Katsoin alas ja nielaisin, todeten: "Jooo.. Ehkä sä meet ensin." Veli laski mäen alas ja nauroi päälle. Ilmeisesti se ei ollutkaan niin paha mäki, kun kerran veli selvisi siitä. Laskin sitten perässä.. Töyssyjä oli melkoisesti ja nyt onkin takamus mustelmilla. Lennähdettyäni ilmaan putosin pää edellä maahan ja oli niska vähällä taittua. Ilmeisesti en vain osannut..
Olimmes ulkona ties kuinka monta tuntia ja takaisin tullessa olimme kauttaaltaan märkiä. Kotona kerettiin olla tuskin tuntia, kun äiti jo ilmoitti, että veljen bussikortti oli pudonnut jonnekkin sinne hankeen. Lähdettiin sitten sitä etsimään, katulamppujen valossa. Olimme jo varautuneet siihen, ettei korttia löydykään, ja isä ilmoitti, että veli saisi kävellä kouluun pari viikkoa, kunnes saisi uuden kortin. Mäellä osoitin isälle, missä paikoissa olimme laskeneet. Isä meni yhden möykyn luokse, kumartui ja luetteli löytämänsä esineet: jääkiekko, muutama ninjago-kortti, kirjastokortti, bussikortti ja jotain muuta roinaa. Lähdimme sitten kotiin hieman paremmilla mielin, olihan kamat löytyneet. Kotona tulin suoraan tietokoneelle, mikä oli arvattavissa.
Päivän opetus: Varo töyssyjä.
Veli raahasi minut tänään pulkkamäkeen. Oikeastaan menin puoliksi vapaaehtoisesti, oli sen verran tylsää kotona. Menimme mäelle, jota veljeni kaveriensa kanssa kutsui Montuksi. Montulla oli myös jyrkempi mäki, jota taas kutsuttiin Kuninkaaksi. Ajattelin menomatkalla, että mäki olisi varmasti järkyttävä ja vaarallinen, mutta paikanpäälle päästyäni totesin: "Tässäkö tämä oli?" Mäki oli kyllä iso, ja melko jyrkkäkin, muttei näyttänyt kovin pahalta. Kiipesimme sitten mäen päälle ja veli käski laskea. Katsoin alas ja nielaisin, todeten: "Jooo.. Ehkä sä meet ensin." Veli laski mäen alas ja nauroi päälle. Ilmeisesti se ei ollutkaan niin paha mäki, kun kerran veli selvisi siitä. Laskin sitten perässä.. Töyssyjä oli melkoisesti ja nyt onkin takamus mustelmilla. Lennähdettyäni ilmaan putosin pää edellä maahan ja oli niska vähällä taittua. Ilmeisesti en vain osannut..
Olimmes ulkona ties kuinka monta tuntia ja takaisin tullessa olimme kauttaaltaan märkiä. Kotona kerettiin olla tuskin tuntia, kun äiti jo ilmoitti, että veljen bussikortti oli pudonnut jonnekkin sinne hankeen. Lähdettiin sitten sitä etsimään, katulamppujen valossa. Olimme jo varautuneet siihen, ettei korttia löydykään, ja isä ilmoitti, että veli saisi kävellä kouluun pari viikkoa, kunnes saisi uuden kortin. Mäellä osoitin isälle, missä paikoissa olimme laskeneet. Isä meni yhden möykyn luokse, kumartui ja luetteli löytämänsä esineet: jääkiekko, muutama ninjago-kortti, kirjastokortti, bussikortti ja jotain muuta roinaa. Lähdimme sitten kotiin hieman paremmilla mielin, olihan kamat löytyneet. Kotona tulin suoraan tietokoneelle, mikä oli arvattavissa.
Päivän opetus: Varo töyssyjä.
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Me epänormaalit ~
Tunnetko olevasi outo, syrjitty tai vääränlainen? Liity clubiin!
Maailma on täynnä meitä, jotka emme tunnu kelpaavan muille. Olemme joko liian pitkiä, liian lyhyitä, liian lihavia tai yksinkertaisesti liian erilaisia. Maailmassa on kymmeniä masentuneita "epänormaaleita" nuoria, joita ryjitään, hyljitään, kiusataan tai haukutaan jonkun mitättömän syyn takia. Minua kiusattiin ekalta luokalta asti (nykyään vain syrjitään) muunmuassa siksi, että olin erilainen. Olin iloinen, nauroin usein (ekalla ja tokalla myös itkin helposti, mutta ei siitä sen enempää) ja en mennyt mukaan luokan nätin balettitytön touhuihin. Luokka jakaantui heti ensimmäisten viikkojen aikana ryhmiin: Kovat jätkät, nätit tytöt, nörtit ja hylkiöt. Olin sillloin hylkiöissä. Löysin hylkiöistä myös itselleni ystävän. Hän oli hiljainen, ujo ja kiltti, tuskin koskaan sanoi kenellekkään mitään. Hän ei kiroillut, ei huutanut, teki aina läksynsä ja oli muutenkin kuin sileäksi hiottu marmorikuula. Itse olin täysin erilainen. Kiroilin, huusin, en todellakaan ollut hiljainen, enkä kyllä aina kilttikään. Olin usein ongelmissa ja sain aikaan monen monta riitaa. (yleensä vain ärsytin porukan äärimmilleen) Olin ns. ongelmalapsi.
Aika kului ja löysin toisenkin ystävän, tällä kertaa nörteistä. Hän oli poika, mukava, hieman seko ja lapsellinen. Hän suuttui helposti, mutta oli mukavaa keskusteluseuraa. Aloin käydä hänellä kylässä, hänellä nääs oli playstation. Kävin heillä pelaamassa, en paljon muuta tekemässä. Ystäväni ei ollut kovin vieraanvarainen, Hän saattoi tilata pizzan, syödä sen ja antaa minun istua vieressä vaivaantuneena. Joskus kysyin itseltäni, mitä oikeastaan teen täällä? Sen sijaan, kun kävin hiljaisen, ujon ystäväni luona, hän ensimmäisenä kysyi, oliko minulla nälkä. Pieni ero?
Aika kului ja löysin muiden joukosta itselleni ihastuksen, josta tosin en kellekään kertonut. Tiesin, ettei kyseinen poika minusta välittänyt, mutta fantasioin itsekseni hänestä samalla, kun katselin hänen menoaan muiden tyttöjen seurassa. En koskaan kertonut hänelle, mutta hän sai joltain kuulla asiasta. Ja miten hän reagoi? Ei niin mitenkään. Hän ei varmaan tänä päivänäkään asiaa muista. Mutta minä muistan. Joka päivä katselen häntä haaveillen, kunnes herään todellisuuteen. Ei siitä sitten enempää.
Nykyään olen nörttiryhmässä. Minulla on yksi ystävä samaa sukupuolta (hän on asunut jonkin aikaa kiinassa ja on muutenkin melko äänekäs) ja kaksi eri sukupuolta. (toinen on tietokonenero ja toinen minecraft/diabolo expertti) Saan kokeista kuutosia (ehkä siksi etten opiskele) ja elämä on muutenkin ihan jees. Minulla on netissä monia ystäviä, joista yhdelle on todettu adhd. Hän on silti mukava ja sopivan sekava. (niinkuin kaikki muutkin ystäväni)
No-one is perfect, honey. You're no-one. ♥
Maailma on täynnä meitä, jotka emme tunnu kelpaavan muille. Olemme joko liian pitkiä, liian lyhyitä, liian lihavia tai yksinkertaisesti liian erilaisia. Maailmassa on kymmeniä masentuneita "epänormaaleita" nuoria, joita ryjitään, hyljitään, kiusataan tai haukutaan jonkun mitättömän syyn takia. Minua kiusattiin ekalta luokalta asti (nykyään vain syrjitään) muunmuassa siksi, että olin erilainen. Olin iloinen, nauroin usein (ekalla ja tokalla myös itkin helposti, mutta ei siitä sen enempää) ja en mennyt mukaan luokan nätin balettitytön touhuihin. Luokka jakaantui heti ensimmäisten viikkojen aikana ryhmiin: Kovat jätkät, nätit tytöt, nörtit ja hylkiöt. Olin sillloin hylkiöissä. Löysin hylkiöistä myös itselleni ystävän. Hän oli hiljainen, ujo ja kiltti, tuskin koskaan sanoi kenellekkään mitään. Hän ei kiroillut, ei huutanut, teki aina läksynsä ja oli muutenkin kuin sileäksi hiottu marmorikuula. Itse olin täysin erilainen. Kiroilin, huusin, en todellakaan ollut hiljainen, enkä kyllä aina kilttikään. Olin usein ongelmissa ja sain aikaan monen monta riitaa. (yleensä vain ärsytin porukan äärimmilleen) Olin ns. ongelmalapsi.
Aika kului ja löysin toisenkin ystävän, tällä kertaa nörteistä. Hän oli poika, mukava, hieman seko ja lapsellinen. Hän suuttui helposti, mutta oli mukavaa keskusteluseuraa. Aloin käydä hänellä kylässä, hänellä nääs oli playstation. Kävin heillä pelaamassa, en paljon muuta tekemässä. Ystäväni ei ollut kovin vieraanvarainen, Hän saattoi tilata pizzan, syödä sen ja antaa minun istua vieressä vaivaantuneena. Joskus kysyin itseltäni, mitä oikeastaan teen täällä? Sen sijaan, kun kävin hiljaisen, ujon ystäväni luona, hän ensimmäisenä kysyi, oliko minulla nälkä. Pieni ero?
Aika kului ja löysin muiden joukosta itselleni ihastuksen, josta tosin en kellekään kertonut. Tiesin, ettei kyseinen poika minusta välittänyt, mutta fantasioin itsekseni hänestä samalla, kun katselin hänen menoaan muiden tyttöjen seurassa. En koskaan kertonut hänelle, mutta hän sai joltain kuulla asiasta. Ja miten hän reagoi? Ei niin mitenkään. Hän ei varmaan tänä päivänäkään asiaa muista. Mutta minä muistan. Joka päivä katselen häntä haaveillen, kunnes herään todellisuuteen. Ei siitä sitten enempää.
Nykyään olen nörttiryhmässä. Minulla on yksi ystävä samaa sukupuolta (hän on asunut jonkin aikaa kiinassa ja on muutenkin melko äänekäs) ja kaksi eri sukupuolta. (toinen on tietokonenero ja toinen minecraft/diabolo expertti) Saan kokeista kuutosia (ehkä siksi etten opiskele) ja elämä on muutenkin ihan jees. Minulla on netissä monia ystäviä, joista yhdelle on todettu adhd. Hän on silti mukava ja sopivan sekava. (niinkuin kaikki muutkin ystäväni)
No-one is perfect, honey. You're no-one. ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)