Blogillani on jo järjettömät 260 katsomiskertaa! Ääk! Ilmeisesti joku unohti autoklikkerin refresh-nappulan kohdalle, muuta selitystä en keksi moiselle ilmiölle. Kiitos kumminkin, onhan se mukava tietää että jotakuta kiinnostaa. Pistänkin tässä listan kiitoksia, jos joku suomenkielentaidoton tänne eksyy: Kiitos - Thankyou - Gracias - Dank u - Grazie - 謝謝 - Gratias - Obrigado - Merci - Tack - Danke - спасибо - Täname
Tänään ystäväni Rovaniemeltä tuli käymään. Hän käy todella harvoin, joten heräsin aikasin yms. Meidän oli määrä tavata megazonen luona, koska aiomme mennä sinne. Valitettavasti jollain poikaporukalla oli varaus yhdestä kahteen, eikä ystäväni saanut olla kuin kahteen asti. Kaiken lisäksi hän oli unohtanut lompakkonsa hotellille, eikä ollut aikaa lähteä hakemaan sitä. Niinpä me menimme vain kaupungille hortoilemaan ja juttelemaan. Päädyimme Sokokselle ja kiertelimme siellä, kunnes päädyimme ruokakauppaan. Ystävälläni oli kolikkoina euro, jolla hän osti suklaapatukan. Itselläni oli vajaa kymppi, joten ostin kolmioleivän. Menimme syömään yhden Sokoksen salaattiravintolan nurkkapöytään, kun ravintolassa ei muutenkaan ollut paljoakaan väkeä. Söimme siinä aikamme ja juttelimme, kunnes yksi ravintolan myyjistä tuli sanomaan, ettei siellä saanut syödä omia eväitä. Lähdimme sitten ravintolasta, mutta kävimme ensin palautepisteellä kirjoittamassa palautetta. Kaverini kirjoitti: "Kai nyt ravintolassa saa suklaapatukan syödä, eihän siellä ollut edes porukkaa". Itse kirjoitin vain, että henkilökunta oli hieman epäkohteliasta.
Menimme sitten meikkiosastolle, jossa ystäväni esitteli testereillä meikkaustaitojaan, eli veti vihreällä värillä viivan vasemman silmänsä alle, violetilla viivan oikean silmänsä alle ja tummanruskealla pisteen nenäänsä. Kunnon sotamaalaus! Harmi vain, että hänen isänsä ilmoitti sillä hetkellä puhelimella, että odotti tätä ulkona. Ystäväni ei voinut näyttäytyä sotamaalauksessaan, joten vessa oli löydettävä - ja äkkiä. Niinpä me juoksimme ympäri ostoskeskusta, ystäväni naamaansa piilotellen ja minä nauraen. Löysimme lopulta alakerrasta vessan, mutta voi, se oli maksullinen! Kaivelimme hetken taskujamme (minä kaivelin, kaveri piti käsiä naamallaan) kunnes joku tuli vessasta ulos ja kaverini pääsi sinne pesemään naamionsa pois. Kun tehtävä oli hoidettu, palasimme yläkertaan ja siitä ulos, missä kaverini isä jo häntä odottelikin.
Päivän opetus: Älä mene ravintolaan omien eväiden kanssa, saati sitten meikkiosastolle leikkimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti