maanantai 12. maaliskuuta 2012

Talvirieha ~

Kahvia, mehua, pullaa, makkaraa.. ja ennenkaikkea: lunta!

Sunnuntai aamuna totesi iskä vaan, että nyt lähdetään. Meni siinä pari tuntia, että saatiin vaatteet päälle ja aamupala vatsaan (kahdentoista aikoihin), ja sitten vasta päästiin lähtemään. Menimme lähelle kesämökkiämme, kun läheisellä koululla järjestettiin talvirieha. Isä kun on kyseisen tapahtuman järjestävän kyläyhdistyksen hallituksessa, niin olihan sinne pakko mennä. Olihan se hauskaa, olimme veljen kanssa jo läpimärkiä ensimmäisen tunnin jälkeen. Menimme vuorenvallotusta, lumisotaa ja kaatuilimme polven korkuiseen lumeen suorilta jaloilta. Pääsimme myös moottorikelkan kyytiin! Veli sai hieman rauhallisemman kuskin, kun taas minä päädyin kokeneemman kuskin kyytiin. Moottorikelkassa ei tietenkään ole mitään kaidetta tai narua, josta pitää kiinni, joten piti vain ottaa kuskin vyötäröltä tiukasti kiinni ja yrittää pysyä kyydissa. Veljen kuski ajoi rauhallisesti, kun taas minun kuskini kaahasi täyttä häkää ja olin vähällä kiljua. Tosin pelksäin, että kuski säikähtäisi, joten tyydyin vain hymyilemään leveästi painavan kypärän sisällä ja nauttimaan vauhdista. Veli tottakai vaati itselleenkin samanlaista vauhtia, koska oli saanut hiturikuskin ensimmäiselle kierrokselle..

..Olen todellakin seonnut. Löysin keittiön pöydältä pätkän punaista villalankaa ja ajattelin sitoa sen vaikka käteeni. Valitettavasti se oli liian lyhyt, joten päätin sitoa sen sormeeni. Ajattelin sitten erästä henkilöä (you-know-who-u-are) ja sidoinkin narunpätkän kaksinkerroin vasemman nimettömän ympäri. Tuli nätti punainen sormus.
Myöhemmin koulussa huomasin ajattelevani mainittua henkilöä muutaman minuutin välein, ja tarkistavani kännykkäni ruudun aina, kun opettajan silmä vältti, vain saadakseni nähdä hänen kuvansa, jonka laitoin taustakuvaksi. Ööh..

Meidän luokallamme saa olla varovainen. Mihinkään kysymykseen ei voi vastata, ellei ole 101% varma, että vatsaus vastaus on oikein. Eräs luokkalaiseni saa yhä kuulla siitä, kuinka yhdellä historian tunnilla möläytti, että tammerkoski on Pirkkalassa. Yhä tänäkin päivänä (viikkoja myöhemmin) luokan pojat huutelevat kaikkea tammerkoskesta ja pirkkalasta. Itse menin möläyttämään, että isällä on ollut ranneke jo viime maaliskuusta, eli ainakin 5kuukautta. Matikkanero ja Taikuri tottakai siinä sitten kovaan ääneen totesivat: "Niin, vuodessa onkin 5 kuukautta!" Kehiksen (kehitysvammainen aine [maantieto]) vihkossani lukee nyt nimeni vieressä lainausmerkeissä "vuodessa on 5kk", Taikurin käsialalla..

Päivän trollaus: Liikunnanope sanoi minulle perjantaina, että ilmoita muille, ettei maanantaina ole hiihtoa. Tietenkin unohdin koko asian ja jokainen liikkaryhmän tyttö raahasi sukset kouluun. Oi niitä kiroiluja ja nimittelyitä, kun selvisi, että olin tiennyt, ettei ole hiihtoa.. (ps. jos ulkona on +5, kuka oikeasti uskoo, että on hiihtoa?) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti