Pulkkamäkeen tosiaan..
Veli raahasi minut tänään pulkkamäkeen. Oikeastaan menin puoliksi vapaaehtoisesti, oli sen verran tylsää kotona. Menimme mäelle, jota veljeni kaveriensa kanssa kutsui Montuksi. Montulla oli myös jyrkempi mäki, jota taas kutsuttiin Kuninkaaksi. Ajattelin menomatkalla, että mäki olisi varmasti järkyttävä ja vaarallinen, mutta paikanpäälle päästyäni totesin: "Tässäkö tämä oli?" Mäki oli kyllä iso, ja melko jyrkkäkin, muttei näyttänyt kovin pahalta. Kiipesimme sitten mäen päälle ja veli käski laskea. Katsoin alas ja nielaisin, todeten: "Jooo.. Ehkä sä meet ensin." Veli laski mäen alas ja nauroi päälle. Ilmeisesti se ei ollutkaan niin paha mäki, kun kerran veli selvisi siitä. Laskin sitten perässä.. Töyssyjä oli melkoisesti ja nyt onkin takamus mustelmilla. Lennähdettyäni ilmaan putosin pää edellä maahan ja oli niska vähällä taittua. Ilmeisesti en vain osannut..
Olimmes ulkona ties kuinka monta tuntia ja takaisin tullessa olimme kauttaaltaan märkiä. Kotona kerettiin olla tuskin tuntia, kun äiti jo ilmoitti, että veljen bussikortti oli pudonnut jonnekkin sinne hankeen. Lähdettiin sitten sitä etsimään, katulamppujen valossa. Olimme jo varautuneet siihen, ettei korttia löydykään, ja isä ilmoitti, että veli saisi kävellä kouluun pari viikkoa, kunnes saisi uuden kortin. Mäellä osoitin isälle, missä paikoissa olimme laskeneet. Isä meni yhden möykyn luokse, kumartui ja luetteli löytämänsä esineet: jääkiekko, muutama ninjago-kortti, kirjastokortti, bussikortti ja jotain muuta roinaa. Lähdimme sitten kotiin hieman paremmilla mielin, olihan kamat löytyneet. Kotona tulin suoraan tietokoneelle, mikä oli arvattavissa.
Päivän opetus: Varo töyssyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti