- Velisinfonia -

Se odotettu päänäytös.

Tänään yhdeltä Ratinan Stadionilla alkoi Tanssipitojen päänäytös, Velisinfonia. Minä heräsin aamulla seitsemältä, vedin muutaman tunnin ropen Dr.Numan kanssa, puin kansallispukuni ja sitten lähdettiin majoitukselta syömään. Ruokana oli lihapullia. Ihan siedettäviä. Ruuan jälkeen stadionille, missä loppu ryhmä jo odottelikin. Hetken siinä seistiin, veljeni lähti isän kanssa omaan ryhmäänsä. Veljelläni näet oli miesten&poikien esitys ennen meidän showtamme, Kielikylpyä. Lähdettiin sitten loppuryhmä paikallemme valmiiksi odottelemaan. Menimme ensin sivukatsomoon, josta suora sihti pitkittäissuunnassa kentän keskelle. Silloin alkoi sataa. Iihaanaa.. Puimme sadetakit ja odottelimme esityksen alkua. Odotellessa kuului kuulutus, että tasavaltojen presidentit ovat saapuneet. Suomen ja Viron presidenteille noustiin sitten pystyyn ja kuunneltiin esittelyt. Sen jälkeen taputettiin ja istuttiin takaisin. 

Sitten jo prologi alkoikin, eli huuto merelle. Kuului aaltojen ääniä ja kentälle juoksi kahdessa ryhmässä 6 valkoisiin liehuviittoihin ja lokkinaamareihin sonnustautuneita tanssijoita. He kaartelivat pitkin kenttää, kunnes alkoi megafooneista alkuselostus. Viron Kalev ja Suomen Kalevi lähtivät sivukatsomoiden portaita alas selostuksen aikana ja kulkivat ns. siltojen/laivojen luokse, eli siis ovikiilojen muotoisten onttojen muovisillanpuolikkaiden luokse. Ja sitten kentälle alkoi ilmestyä tanssijoita sinisten ja valkoisten huivien kanssa. Hetken he tanssivat piireissä, jne, kunnes alkoivat huiveilla tehdä aaltoja. Yleisö villiintyi, vihelsi, tömisti ja taputti. Olivathan aallot joka tapauksessa upea näky. Tanssijat poistuivat tyylikkäästi jonoissa, huivit olkapäillä.


Sitten miesten ja poikien osio. Miehet kantoivat pareissa ranteenpaksuisia puusalkoja, pojat tikkuristikeppejä. Hetken siinä tanssittiin keppien ja salkojen kanssa, kunnes tuli varsinaisen tikkuristin vuoro. Miehet poistuivat salkoineen ja pojat asettivat kepit maahan, alkaen tanssia nopeutuvan musiikin tahdissa tikkuristiä. (jonka muuten minäkin osaan) Pitää pysyä tahdissa, mennä oikeat askeleet ja kapeille ei saa astua. Jos astui kepin päälle, piti kepit nostaa maasta ja viedä kentän keskelle. Veljeni oli tottakai viimeisten joukossa vetämässä tikkuristiä hervottoman nopean musiikin tahdissa.


Sitten meidän osiomme. Odotimme parijonossa lähtöä kentälle. Ongelma: VELJENI PUUTTUI! Kielikylpy oli heti tikkuristin jälkeen ja veljeni täytyi ehtiä parijonoon ennen musiikin alkua. Mutta musiikki alkoi ja jono lähti liikkeelle - ilman veljeäni. Paniikissa vilkuilin taakseni, mutta veljeni ei vaan ilmestynyt. Pääsimme jo nurmikentän reunalle ja vilkuilin yhä olkani yli, turhaan. Takanani olevan rivin tytöt sanoivat, että täytyy vain tanssia ilman häntä. Sitten, juuri kun rivi oli lähdössä liikkeelle, näin veljeni portaiden yläpäässä. Rivi lähti liikkeelle ja veljeni lähti juoksemaan tuhatta ja sataa portaita alas. Veljeni juoksi pitkin askelein koko pitkän matkan portailta rivimme luo ja kerkesi juuri ja juuri parinsa luo ennen, kuin aloin muodostaa piiriä. Kuulin, kuinka yleisö taputti. Heistä oli kai hauskaa, kun 10vuotias poika juoksee helvetin lujaa kentän poikki, kuin huutaen "OOTTAKKEE MINNUU!" Pikkuveljeni piti oman soolon, joka oli suorastaan suloista..


Kielikylpy sujui hyvin ja nauroimme melkein kokoajan, vaikka satoi kaatamalla. Sitten poisutimme kentältä ja palasimme katsomoon paikoillemme - läpimärkinä. Puin taas sadetakin ylleni, jota ei saanut esityksen aikana pitää ja seurasin loput esitykset.
Emme olleet mukana finaalissa, jolloin KAIKKI muut ryhmät menivät jonoissa kentän reunoille ja tanssivat yhtenäisen lopetuksen, ystävyystanssin. Katselimme katsomosta ja juttelimme niitä näitä. Ystävyystanssi loppui presidenttien puheisiin ja tyylikkääseen aaltoiluun, sekä Kalevin ja Kalev'n kättelyyn. Sitten ryhmät lähtivät riveissä kiertämään kenttää ympäri ja jälleen vilkutimme hullun lailla virolaisille. Minä ja Maatilainen jopa huusimme: "Eesti! Eesti! Eesti!" On siinä meillä suomalaiset..


Jälkeenpäin minä menin perheen kanssa STAFFien kahvilaan juomaan kahvit. Tietenkin olimme läpimärkiä ja kaipasimme lämmikettä. Sitten yhtäkkiä kahvioon tuli mies frakissa ja alkoi selostaa, mitä mieltä Sauli Niinistö oli Velisinfoniasta ollut. Kuulemma presidentti oli ällikällä lyöty! Hänellä ei ollut ollut aavistustakaan, mitä hän tulisi näkemään. Sauli jopa kysyi, milloin seuraavan kerran olisi tanssiesityksiä luvassa. JES! HYVÄ ME!


Päivän pottuilu: Ei vaan käy pressat kaiken maailman matseja katsomassa.. Vähänkö sitä ollaan nyt leuhkoja, hei. ♥