♥ Vapaus! ♥

Koulu loppui - lopultakin!

Kevätjuhla ja todistusten jako. Kouluvuoden vihoviimeinen päivä. Päivä, jolloin jätkät heittäytyvät päivänpäätteeksi maahan ja huutavat: "JES" (minä ainakin teen niin..) Tosin puvuissa on paha mennä maahan maate..

Juhla alkoi varttia vaille kahdeksan, tai ainakin silloin meidän piti olla luokassa. Heräsin vähän ennen puolta seitsemää siihen, että kännykkäni putosi sängyn ja seinän väliin. Siinä sitä sitten etsittiin laaservalon ja käsikopelon avulla. Lopulta sitten soitin pikkuveljen kännykällä siihen ja löytyihän se. Samoihin aikoihin kuului makuuhuoneesta äitin huuto, että hereille. Huusin takaisin, että olen jo hereillä. Vastaus oli "Jaa.."
Tunti aikaa syödä, käydä pesulla, kammata otsatukka, silittää mekko ja etsiä kengät. Kaikki sujui, kunnes katsoin syödessä kelloa. Viisi minuuttia aikaa. Perhana! Kauhealla kiireellä mekko päälle ja ulos. Pisteenä i:n päälle ulkona satoi kaatamalla. Odotin ovella, että isä avasi autn oven ja syöksyi ne kaksikymmentä metriä autoon. Nopein autoon meno i-ki-nä.

Perillä olin ajoissa, mutta ei siellä järin paljon porukkaa ollut. Luokkamme on pieni ja muutama ei edes tullut, joten väkeä ei ollut liiemmin. Katselin sitten jätkien vaatetusta, ja olin suoraan sanottuna pettynyt. Tuskin kolmellakaan kunon juhlavaatteita. Luokkamme hevarilla oli sama farkkuniittitakki, kuin aina ja tukka irokeesillä. Vieressä toinen jätkä arkivaatteissa. Nerolla sentään farkut ja siisti paita. Itselläni oli (ja on blogia päivittäessäkin) valkoinen, polvimittainen mekko, jossa valkoisia kukkakirjailuja.
Mentiin sitten juhlasaliin - tietenkin viimeisinä. Istuttiin sitten (minä tietenkin Neron viereen, bwahaha) ja odoteltiin juhlan alkua. Jätkät valittivat, kun ei saanut kännyköidä tuoda saliin. Vilkuilin siinä sitten ympärilleni, ja katse osui takanani olevaan luokkaan, jossa kaikki entisen luokan hokarit ja balleriinat. Katsoin jätkien asuja - kaikilla puvut! Siistit takit, housut ja kauluspaidat melkein kaikilla. (toteemipaalulla ei) Joka hokarilla puku päällä.  Siinä meidän luokalle esimerkkiä!

Juhla itsessään oli melkoisen lyhyt ja tylsä. Ala-asteen juhlissa oli paljon kiinnostavampaa. Ensin oli jokin ysien musiikkiesitys. Rumpuja kitaraa ja hallelujaa. Ihan jees. En kauheasti seurannut, joten en muista tarkasti. Esityksen tyylillä lopetti eräs ysipoika, joka meni yksin lavalle akustisen kitaran kanssa ja veti soolona "What a wonderful world". Muutama pikkuvirhe tuli ja jokakerta joku nauroi. Minusta se oli vain söpöä. Harvalla olisi edes pokkaa mennä yksin lavalle. Poika lopetti rämpytykseen ja kaikki ysit nousivat jaloilleen huutaen ja taputtaen. Kuin jokin rokkikonsertin viimeinen biisi. Nero vieressä taputti teatraalisen hitaasti.

Kirjoittaisin lisää, mutta olemme serkkuni lakkiaisissa ja äiti niskan takana käskee pois koneelta. Myöhemmin lisää.