Voi traktorin peräkärry!

Käytiin sitten elokuvissa.

Jepjep. Kävimme elokuvissa katsomassa Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiri - elokuvan, mikä oli minun valintani, ja hyvä että valitsin. Aivan mahtava elokuva! Huumoria siellä täällä. Aku Hirviniemi esitti maantierosvoa erittäin hyvin. (Alan ammattilainen, hehheh) En selitä juonta, ettei mene niiltä pilalle, jotka eivät ole sitä vielä nähneet. Mutta kannattaa katsoa!

Elokuviin mennessä olimme tietysti myöhässä (kuten aina) ja minut laitettiin juoksemaan edeltä, että ehdin lunastaa liput ennenkuin varaus meni umpeen. Niinpä minä syöksyin tuhatta ja sataa bussista kohti elokuvateatteria. Mahtoi olla lippujenmyyjällä hauskaa, kun tulin huohottaen ja henki vinkuen kassalle pyytämään lippuja. Saatuani liput lähdin karkkikaupan eteen odottamaan muuta perhettä, joka pian saapuikin sinne. Karkkien oston jälkee menimme katsomaan elokuvan. Isäni ja minä olemme niitä, jotka katsovat elokuvan lopputekstejä myöten, joten olimme viimeiset teatterista lähtijät.

Tulimme sitten kotiin (minä ja veli, isä meni töihin ja äiti kauppaan) mutta veli halusi taas kirjastoon. No, pidimme puolentunnin tauon ja lähdimme taas matkaan. Kirjastossa menimme koneille ja pelasimme (yllätys yllätys!) minecraftia. Kun tulimme takaisin äiti olikin jo kotona.

Kotona katsoimme DVD:ltä elokuvat Myrskylinnut ja Shrek 2. Blogia kirjoittaessa kuuntelenkin yhtä kappaletta, jonka kuulin kyseisen elokuvan aikana. (Livin' La Vida Loca)

Eipä tässä muuta.

Positiivisuus is back!

Hahahaa!

Anteeksi, että olen kirjoittanut näin masentavaa tekstiä. Mutta nyt siihen tulee muutos! Olin eilen veljeni kanssa kaupungilla käymässä. Kävimme kirjastossa (pelaamassa minecraftia) ja McDonaldsissa syömässä. Sain kyllä pelätä kuollakseni, kun veli koikkelehti minne sattui, ja löntysti tien yli, vaikka jalankulkijoilla oli jo punainen valo. Selvisimme kuitenkin hengissä kotiin ja puuhailimme omiamme siinä aikamme. Katsoimme myös muutaman minecraftvideon (tällä kertaa riitelemättä). Veljeni myös innosti minut piirtämään. Kysyin, että mitä tekisin, kun ei ollut mesessäkään ketään (häpeä sinä jonka tiedän lukevan tätä blogia) ja veli käski minun piirtää keksimänsä susihahmo. No, aloin sitten, piirtää, ja kyseisestä susihahmosta tuli parhain konepiirrokseni ikinä. Ihastelimme sitä hetken, kunnes päästin taas veljen koneelle, ilman riitelyä.

Myöhemmin illalla aloitimme monopolipelin. Se vasta oli hauskaa! Nauroimme puolet pelistä. Ensin nauroin minä, kun ostin Mannerheimintien ja sen jälkeen sain sattuma-kortin "Mene erottajalle". (Lisäsimme oman säännön, eli sattuma- ja yhteismaakortteja sai ostaa vuorollaan kahdella eurolla, jos halusi) Sitten nauroi veli, kun sain sattuma-kortin, joka käski mennä sörnäistenasemalle, jonka veljeni omisti. Peli jatkui ja jatkui ja me nauroimme. Veljeni sai lempinimen "linnakundi", sillä hän joutui vankilaan ties kuinka monta kertaa. Veljeni pelireitti n.10 vuoron ajan:
Vankila -> (muutama vuoro) -> Mene vankilaan-ruutu -> vankila -> (muutama vuoro) -> Eira -> Mene suoraan vanilaan-kortti -> vankila -> (muutama vuoro) -> Mene vankilaan-ruutu -> Vankila -> 50euron maksu -> Mene hämeentielle-kortti (hämeentie aivan vankilan vieressä).. Ai että me nauroimme. (tai siis minä nauroin, veli suurimmaksi osaksi kiroili..)

Peli päättyi siihen, etten enää pysynyt hereillä. (Päivitän tällä hetkellä blogia klo. 1:27 yöllä) Voitin pelin rahatilantein 3064 - 1956.

Päivän opetus: Pitää vain olla positiivinen. ;)

 

Voiiii paska..

Tätä se nyt taas on..

 Eilinen taistelu sai aikaan tämän päiväisen stressin. Äiti on raivona, isä on raivona (muttei näytä sitä) ja veli.. no.. on normaali. Eilen illalla, juuri blogipäivityksen jälkeen päästin veljen koneelle. Tulin sitten jossain vaiheessa katsomaan, mitä hän koneella puuhasi. Katselimme hetken videoita samalla tuolilla (jouduin pitämään veljestä kiinni etten pudonnut penkiltä) eikä ongelmia ilmennyt. Sitten yhtäkkiä veli päätti, että nyt riitti, ja alkoi rimpuilla. Otin lujemmin kiinni, sillä penkin vieressä lattialla oli veljeni jättämät legot, joiden päälle en halunnut pudota. Veli alkoi yskiä ja yökkäillä, niin kuin kuristaisin häntä (mitä tietenkään en tehnyt). Päästin irti ja veli työnsi minut alas tuolilta. Putosin siis selkä edellä legoihin, sekä löin kylkeni johonkin laatikkoon. Veli sopersi nopeasti "anteeksi" mutten kuunnellut, vaan nappasin lähimmät esineet ja viskasin häntä kohti. Käteeni osui kaksi sattumanvaraista pikkulelua, jotka osuivat veljeni jalkaan, mutta hän ei reagoinut. Niinpä otin maasta Pokemonkortin ja viskasin sen jonnekin. Veli puhkesi itkuun ja äiti tuli huutamaan minulle, koska minun syynihän se oli. Menin vessaan istumaan (se on meillä aresti) ja äiti meni purkamaan paineita keittiöön isän kanssa. Kuulin helposti oven läpi heidän keskustelunsa, kuinka he valittivat käytöstäni, ym. Vähemmästäkin tulee huono olo. Katselin itseäni vihaten ympärilleni vessassa, ja huomasin sakset. Ja, no.. Voitte arvata mitä tein niillä.


En ole ylpeä itsestäni. Kiitos pitkähihaisen paidan äiti ei huomannut. Kun menin lopulta nukkumaan, äiti tuli minulle sanomaan, että ihan turhaan minä siellä vessassa olin, enhän kuitenkaan katunut. Mieleni olisi tehnyt huutaa itku kurkussa, että kaduin minä, ja sitten niin helvetisti. Mutta en huutanut. Makasin paikallani itkua pidätellen.


Onneksi äiti rauhoittui aamuksi. Samoin velikin. Mutta minulla on yhä huono olo, mutten näytä sitä. Piilotan sen positiivisuuteni alle. Kukaan ei epäile. Paitsi minä itse.


Päivän opetus: Älä aloita riitaa. Älä vihaa itseäsi.
 

Taistelu tietokoneesta

Jälleen kerran eeppinen taistelu!


Taistelutanner: päätepöydän ympärys ja tietokonetuoli
Taistelun aihe: Tietokone!
Vastustaja: Pikkuveli

Veljeni oli ollut yhdestä kuuteen koneella, katsellen minecraftvideoita, järjestellen pokekortteja (tänä aikana hän ei käyttänyt tietokonetta, mutta istui päätepöydän ääressä, eikä koneelle saanut silloin mennä) ja pelaten nettipelejä. Veli joutui lähtemään koneelta, kun tuli ruoka-aika. Totesin sitten syönnin aikana, että menen koneelle heti syötyäni. Veli muistaakseni mumisi "ok", mutta saatoin kuulla väärinkin. (hänellä oli suu täynnä kanaa) No, menin sitten koneelle ja avasin messengerin. Veli tuli tottakai perässä ja karjui vieressä: "MULLA ON VIDEO KESKEN! ET VOI MENNÄ SIIHEN!" Totesin siihen rauhallisena, että hän katsoo videon myöhemmin. Olin merkinnyt videon nimen ja kohdan missä veljeni oli paperille, jotta hän voisi koska tahansa aloittaa videon kohdasta, johon jäi. Se ei tietenkään veljelle kelvannut, joka aloitti kauan harjoitellun tekoitkunsa alkaen samalla kiljua täyttä kurkkua. Yritin olla huomaamatta ja jatkoin mesekeskustelua. Veli suuttui ja hyökkäsi näppäimistöni kimppuun, takoen sitä ja rämpyttäen entteriä. Tietysti tönäisin veljeni pois, ja siitäkös hän vasta suuttuikin. Kauhea huuto ja riehuminen. Olin vähällä pudota tuoliltani, sen verran rajusti veljeni riehui. Sain työnnettyä hänet kauemmas, ja siitäkös huuto seurasi. Hakkasimme toisiamme ties kuinka kauan, kunnes klikkasin YouTuben pois. Arvatkaa mitä tapahtui.. Veli aloitti taas parkumisen. Avasin YouTuben uusiksi ja selitin rauhallisesti, että hän voi katsoa videon myöhemmin. Hän ei kuunnellut, vaan alkoi huutaa. Huuto jatkui ja jatkui ja jatkui.. Suutuin ja suljin marttyyrimäisesti messengerin, otin tietokoneesta äänet pois ja lähdin huoneesta. Veli meni koneelle, mutta tuli pian luokseni keittiöön valittaen äänten puuttumisesta. Totesin, että hänhän siinä hiiren ja näppäimistön kanssa riehui. Veli meni itkien sängylle, ja minuun iski omantunnon tuska. Olihan se aika ilkeää, kun ei veli osannut ääntä takaisinkaan laittaa. Palasin tietokoneen luo, pistin äänen takaisin, avasin videon siitä kohdasta mihin veljeni jäi ja palasin keittiöön. Veli asian huomattuaan meni katsomaan videota, kunnes hänen kaverinsa tuli pyytämään häntä ulos ja hän jätti videon kesken. Menin takaisin tietokoneelle.

Veli palasi kaveriltaan ja touhusi omiaan hetken, kunnes tuli taas tietokoneen viereen haluten nähdä videon loppuun. Olin sillä hetkellä kirjoittamassa tätä tekstiä ja hän tietenkin raivostui siitä, että kirjoitin hänestä. Selitin, etten kirjoita hänen nimeään mihinkään, mutta hän silti hyökkäsi taas näppäimistön kimppuun, ja työnsin hänet kauemmas. Jotenkin hän onnistui horjahtamaan pöytää vasten ja aloitti taas järjettömän huudon siinä toivossa, että äiti tulisi huutamaan minulle. Äiti tuli ja puolihuusi meille molemmille, kunnes sitten vei veljeni toiseen huoneeseen.

Päivän opetus: Älä keskeytä pikkuveljen videota.

Äiti, missä nenäliinat ovat?

Kello on tuskin kaksi ja olen jo kyynelissä ~

Ystäväni kirjoitti novellin yhden roolipelihahmoni kuolemasta. Teksti oli niin liikuttava, että minun oli aivan pakko itkeä. Lisäksi hän oli pistänyt muutaman laulun sanoja novellin keskelle ja laulut ovat ällistyttävän sopivia. En voinut kuin parkua ja laulaa ylistyslaulua. Olen aina ollut heikkona tunteellisiin kirjoihin ja elokuviin. Liian surullisessa kohdassa puhkean aina itkemään.

Novelli - Stinging red love ♥ 
Ystäväni novelli, jolle itkin.

Dan Hill - Sometimes when we touch ♥ 
Kappale, jolle itkin.

Kirjoitan myöhemmin lisää, nyt en voi kuin keskittyä tähän tunnelmaan.. ♥

Wannabe Otaku

Olen pahoillani. Olen nyt virallisesti otaku.

Jep, näin on päässyt käymään. Olin tänään Helsingissä (menin junalla, jee!) chibicon-tapahtumassa, jossa näin uskomattoman mahtavia cosplay- ja fursuitasuja. Kuvasin paljon (kamera sanoi 4 kertaa "vaihda paristot" ja kahdesti "muistikortti täynnä") ja ihastelin muutenkin kaikkea. En tuntenut edes kymmenesosaa hahmoista, saati mangasarjoista, mutta olin silti hengessä mukana. Ostin jopa jotain! Ostin kolme pinssiä (joista yhden tein itse), neonvihreän rusetin (joka sopii minulle kuin nyrkki silmään nenä päähän), japanilaista limsaa (josta osa kaatui laukun pohjalle) ja Yan yan keskejä, joita dipattiin suklaaseen. Koko ohjelma oli mahtava. Suosikkini oli cosplaydeitti, eli kun sarjojen hamoiksi pukeutuneet menivät lavalle sokkotreffeilemään. Saimme kunnon naurut, kun ohjaajat vetivät omiaan taustalla.

Suunnittelen jopa fursuit asua, mutta josta tulee niin haastava, etten välttämättä saa valmiiksi. Tarvitsisin nahkatakin, nahkaliivin(ei pakollinen), nahkabuutsit, ruskean stetsonin, vyön ja miekan+huotran.

Enempää kirjoitettavaa en tästä päivästä keksi. Mutta lopuksi voin vielä törkeästi mainostaa muutamia anime ja manga sivustoja.


 www.tuomionkissa.co.nr - Tuttavani kotisivu

www.suomenotakut.foorumini.com - Anime&Manga foorumi

Vuosisadan nuha!

Aa.. Aaa.. AaaTSIH!

Jep, nuha mikä nuha. Nenä vuotaa, kuin olisi poskiontelot täynnä jotain kirkasta nestettä ja aivastelen tuon tuostakin. Hajuaisti muutti lämpöisempiin maihin, samoin tasapaino. Äiti käski pukeutua lämpimästi, jottei nuha pahene. No, niinhän minä tein: pitkät housut, pitkähihainen paita, äidin iso villatakki, kaulahuivi ja villasukat. Vielä toppahousut ja pipo niin asukokonaisuus on valmis! Pitkähihainen paitani tosin kärsii, sillä en aina jaksa lähteä etsimään paperia ja pyyhinkin nenäni siis hihaan. Paitani on siis ylt'ympäri kuivuneessa räässä.. Yöks.

Aamukahvin ääressä äiti kertoi jälleen lukeneensa por vauvasivustoilta kaikkea mielenkiintoista. Yksi asia oli se, että meillä kaikilla todella on suojelusenkelit, tai yhteinen voima, johon kaikki on yhteydessä. Asiasta puhunut nainen selitti näin, että kun ihminen on, ajattelee ja voi hyvin, saa hän myös kokea hyviä asioita. Kun syö, ajattelee ja voi huonosti, kokee huonoja asioita. Täysin loogista! Tältä 'voimalta' voi myös pyytää joitain asioita, mutta pitää miettiä, mitä toivoo. Olen tästä asiasta samaa mieltä ja tässä muutamia esimerkkejä:
~Minua otti viidennellä ja kuudennella luokalla päähän se, että vain nätit tytöt saivat seuraa. No, ajattelin sitten, että voi jos joku pitäisi minustakin. Ja kas kummaa, sain toki ihailijan, mutta luokan noloimmasta, ärsyttävimmästä ja oudoimmasta tyypistä. Poika oli xboxriippuvainen ja muutenkin hieman.. no.. seko. Vuosi myöhemmin eräs toinenkin pyysi minua ulos, mutta tätä henkilöä ei oikein voi positiivisesti kuvailla.. 
~Eräs tuntemani naishenkilö lähti etsimään vanhaa koulukaveriaan Helsinkiin. Nainen tosin ei tiennyt ystävänsä nykyistä puhelinnumeroa, eikä tarkkaa osoitetta, joten ystävän löytäminen olisi melkoisen työlästä. Hän siinä sitten ajattei, että olisi todella kiva löytää se ystävä. Ystävä löytyi seuraavasta kadunkulmasta..
PS: Tämä EI ole käännytysteksti, kirjoitan vain kuulemiani asioita esille, jotta muut saavat niitä lukea ja mietiskellä. En yritä loukata mitään uskontoa enkä ketään yksittäistä henkilöä. Olisin kiitollinen, jos ette haastaisi minua tästä oikeuteen.

Toinen äitini kertoma juttu oli 17vuotiaasta suomalaisesta tytöstä, jolla on vakava ongelma. Tyttö on vaaleahiuksinen, hoikka ja nätti, mutta hänellä on kasvuhäiriö. Kuppikoko on K. 
Voitte kuvitella, mitä tytölle huudellaan kaduilla ja koulussa. Lisäksi vielä fyysiset ongelmat, kuten selkäkipu ja lihassärky ja tottakai niitä tissejäkin särkee, kun venyvät ja roikkuvat. Pienennysleikkaukseen hän ei pääse, ennenkuin kasvu loppuu, eli 21vuotiaana. Tyttö kommentoi asiaa: "Miten minä kestän siihen asti?" Osanottoni tyttöparalle..

No HUHHUH!

120 katsomiskertaa!

Voi herrajumala! Mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni moisen määrän stalkkereita? Yksi saksalainenkin tänne on eksynyt, ja muutama venäläinenkin ainakin tilastojen mukaan. No huhhuh! Pitääkin kai jotenkin palkita teidät, kun kerran jaksatte tänne aina pikselipersienne raahata. Kerronkin teille kaikkea hauskaa, sekä kirjoitan vaikkapa lyhyen novellin.

Oletko koskaan puhunut puhelimessa ja alkanut kaivella taskujasi ajatellen "missä ihmeessä kännykkä.." ? Olen tehnyt niin usein, joskus ehdin jopa huolestua ennenkuin älyän kännykän olevan korvallani. Äidille moinen perusmoka ei riittänyt, piti mennä pidemmälle..
Äiti odotti bussia puhuen puhelimessa isälle. Bussi sitten tuli näkyviin ja äiti alkoi kaivaa korttia taskusta, huomaten tietysti ettei kännykkä ollut siellä. No, äiti panikoi ja siinä sitten aika kuuluvaan ääneen sanoi: "Mä oon hukannu kännykkäni!" Bussipysäkillä olijoilla ja iskällä oli aika hauskaa varmaan..

Entä oletko koskaan pitänyt kahta esinettä kädessäsi aikeissa tehdä toisella jotain ja sitten sekoitat esineet keskenään? Minulle on käynyt niin monet kerrat, mutta isä vei kyllä voiton unohtumattomalla kerralla, jolle nauran yhäkin silloin tällöin.
Isä oli aikeissa lämmittää itselleen kaupan hampurilaisen ja mikron ovea avatessaan otti toiseen käteensä laskun, josta sitten kyseli jotain. No, pistipä sitten laskun mikroon. Ehti onneksi tajuta ajoissa, ennen kuin pisti mikron päälle. Naurettiin siinä hetki..

Vitsi vielä näin lopuksi:

Pikku-Kalle auttoi äitiään leipomaan, koska oli tulossa vieraita. Kakku putosi lattialle ja äiti huudahti: "Paska!" Kalle kysyi, että mikäs se semmoinen on. Äiti vastasi: "Se on tuo ovimatto tuolla eteisessä."
Toinen kakku putosi ja äiti huudahti: "Helvetti!" Pikku-Kalle kysyi että mikäs se on. Äiti vastasi: "Se on tuo naulakko tuolla seinällä."
Kolmas kakku putosi, äiti huusi: "Muna!" Pikku-Kalle kysyi jälleen, että mikä se on. Äiti vastasi: "Se on tuo isän uusi auto."
Vieraat saapuivat, ja niinpä pikku-Kalle juoksi eteisee ja sanoi: "Pyyhkikää jalkanne paskaan, heittäkää takkinne helvettiin ja menkää katsomaan isän uutta munaa!"

Kiitos ja kumarrus! ♥

IT'S ALIIIVE!

..Yes.

Aloin kirjoittaa paperille eilisiä ropetapahtumia (eli siis ystäväni hahmon kuolemaa) ja tekstistä piti tulla vain lyhyt novelli, mutta tarina alkoikin elää omaa elämäänsä enkä saa kynää kädestäni. En vain yksinkertaisesti pysty lopettamaan! Pakko jatkaa, että tiedän miten lopussa käy. Näin siinä käy, kun rupeaa kirjailijaksi.. Aloitan tarinan, joka paisuu ja karkaa käsistä. Lopulta en eää itsekään tiedä, mitä tuleman pitää.

Kuinka moni teistä pelkää hammaslääkäriä? Nimittäin tänään yksi kaverini kertoi, että kammoaa hämmälääkäriä, piikkejä yms. Mieleeni tuli siinä omat traumaattiset hammslääkärikokemukseni..

 Jouduin kolmen-viiden vanhana virolaiselle hammaslääkärille, joka ei tietenkään hommaansa osannut. Lääkäri pisti minut tuoliin ja alkoi porata hampaitani ilman minkäänlaista puudutusta. Hei, haloo? Pieniä lapsia ei edes rokoteta ilman puudutusta. Minulta porattiin hammas ilman puudutusta! Voitte kuvitella kuinka paljon sattui.. No, eipä porannut uusiksi, sillä pikku-Leia pisti suunsa kiinni eikä avannut enää toiste. Minua ei saatu hammaslääkäriin varmaan puoleen vuoteen..

Päivän opetus: Books are dangerous. Play more videogames. ~ Smosh.

! Varoitus: Sisältää masentavaa tekstiä !

Nyt kaikille hautajaisvaatteet ja suruhunnut!

Rakkaan roolipelihahmoni aviomies kuoli tänään yhdeksän jälkeen. Kaikkein surullisinta on, että kyseinen hahmo jätti jälkeensä lapsen, josta nyt roolipelihahmoni on pidettävä huolta mitättömillä taidoillaan lastenhoidosta. Oli itku silmässä, kun nainen polvistui miehensä ruumiin viereen vannomaan kostoa koko sydämestään.

Toinen masentava aihe:

Hyvin tärkeä ystäväni on ajautunut viiltelemään itseään. Hän kertoi minulle tästä messengerin välityksellä ja mieleni teki kaapata hänet syliini ja tuudittaa uneen. Miten auttaa ystävää, joka kaipaa apua, mutta on liian kaukana, että sitä voisi antaa? Miten vakuuttaa itselleen, ettei se ole sinun syysi, vaikka ystävälläsi menee huonosti? Miten päästä huonosta omatunnosta, vaikket ole koskaan tehnyt mitään pahaa hänelle?

Positiivisuuteni onneksi esti minuakin ajautumasta viiltelyyn. En (herkän kivuntuntoaistini vuoksi) tarttunut koskaan harppia terävämpään. Mutta miten saisin ystävälleni lähetettyä hieman sitä positiivisuuttaa, jota hän tarvitsee? Ja nyt tässä vaiheessa huomaan, että tässä tekstissä on enemmän kysymyksiä kuin matematiikan kokeessa. Pitäisi kai keksiä vastauksiakin.

Päivän opetus: Jos ystäväsi kaipaa apua, tarjoa sitä, sillä mikään ei auta enemmän, kuin ystävän lohtu.

Jälkikirjoitus: Ystäväni. Jos luet tämän, sisäistä tieto. Olet tärkeä. Älä tuhoa itseäsi. Olet rakas minulle. Puukko on veistelyä ja lihan leikkuuta varten. Jätä se laatikkoon. :)

Haittaakse?

R.I.P Jani-Petteri

Putouksen Jani-Petteri on pudonnut. Yllättävää. Hokema ja suloinen yliälykäs pikkupoika meni suomalaisiin kuin häkä. Missä tökki? Olin jopa lyönyt vetoa JP:n puolesta. Leena "jajajaja" hokemansa kanssa porhalsi ohitse Usko Eevertti Luttinen seuranaan. No jo on.

Luttinen muuten pelaa suurimmaksi osaksi sananmuunnoksilla, joita yllättävän harva ymmärtää. Aikani kuluksi menin yhdelle hyvälle sananmuunnos sivustolle ja naureskelin pitkälle listalle. Tässä muutamia:

• Asetteli kukkaa
• Eristetty käsinahka
• Hallituskulut
• Hattuvaara
• Houkka Timo
• Katri melua
• Kollikupla
• Kukkaan suksijat
• Multaisa vana

Tämmöistä tänään, huomenna toista.

Trollface

♥ trollailu

Ah.. tuo tylsyyden karkottava puuha. Trollata voi melkein missä vain. Mesessä, naamakirjassa, kongregatessa, twitterissä, online-peleissä, myspace'issä, koulussa, kaduilla.. Mutta ehkä yksi hauskin, on omegletrollailu. Touhusin sitä eilen illalla, eli ärsytin porukkaa painamaan disconnect. Sain vajaassa 20minuutissa jopa 19 disconnectausta. Muutamia esimerkkejä..

Minä: Disconnect. I know you want it.
Stranger: Wa?
Minä: C'moon.. I know you want it.
- Your partner has disconnected -

Stranger: Hola
Minä: Holahola.
Stranger: Hola hola hola boom i win
- Your partner has disconnected -


Minä: Supercalifragilisticexpialidocius!
Stranger: gay
- Your partner has disconnected -


Hehheh, tämmöistä. Olihan siellä muutama pedofiilikin, jotka yrittivät saada minua webkameraan, ynnä muuta. Kaikkea sitä..


Päivän opetus: Omegle on hullu paikka.

Maailmalle kiitos äideistä ♥

Mitä tekisimmekään ilman heitä?

Äitini auttoi minut yli koemasennuksesta, ja nyt on jo harppihaavat paranemaan päin. Ilman äitiä en kai olisi tästä selvinnyt. Onneksi olen niin positiivinen ja äiti auttavainen. Ystäväni auttoivat myös. Kiitos heillekkin, jos joksus tämän lukevat. Kun masentaa, kannattaa kuunnella ystäviä, niin miehiä kuin naisia, vaikkei huvittaisikaan. He osaavat useimmiten auttaa.

Asiasta kukkaruukkuun (kuten yhdellä kaverillani on tapana sanoa) eli seuraava aihe. Olen ollut viime päivinä hieman hämmentynyt. Eräs hyvä ystäväni tunnusti pari päivää sitten, että hän saattaa olla ihastumassa minuun. Eipä siinä muuten mitään, paitsi että ystäväni sattuu olemaan naispuolinen.. Miten asiaan pitäisi reagoida? "Hyi lesbo!" ja katkaista välit? Olla samantien samaa mieltä ja kääntyä samalle polulle? Vai odottaa ja antaa asian kyteä itsekseen, kunnes se selviää? Taidan valita kolmannen vaihtoehdon, eli katsella, kuinka tässä käy. Ystäväni on mukava ja tiedän että hän ei välttämättä halua olla bi-seksuaalinen. En minäkään asiaa ole pahemmin miettinyt, kun ei ole tätä asiaa ennen vastaan tullut. Nyt kun se on tullut vastaan, olen hämmentynyt. Olen nähnyt jo muutaman unen jossa suukottelen ystäväni kanssa. Herättyäni olen aina yhtä hämmentynyt. Anteeksi toisto, mutten keksi muuta sanaa kuin 'hämmentynyt'. Tai ehkä yllättynyt.. Samapa se.

En ole kertonut äidilleni vielä. Seuraan asiaa hetken, ja päätän sitten mitä teen. 

Olen positiivinen.. vai?

Vihaan masennusta

Se iskee aina väärään aikaan. Varsinkin tänään. Meillä oli aamulla ensimmäisellä tunnilla ruotsin koe, enkä tietenkään ollut lukenut, joten en muistanut mitään. Raivostuin itselleni ja aloin vedellä lyijytäytekynällä käteeni viivoja. Kipeäähän se teki, mutta olin niin vihainen itselleni, että halusin tuottaa kipua. Tunnin päätteeksi kädessäni oli jo muutama punertava viiva. Seuraavaksi oli matematiikan tunti, joten sain käsiini harpin. Harpeissa on pieni terä, jolla taas vedin viivoja käsiini. Pian oli koko vasen käsivarsi punaisilla viivoilla. Taisin ylireagoida hieman..

Ystäväni keksi keinon piristää. Tänään kun oli se penkkaripäivä, kun ylioppilaat heittävät karkkia rekoista ja kiljuvat. Saimmo luvan poistua koulusta tunniksi mennä keräämään karkkia. Olihan se hauskaa. Takaisin tullessa oli takin taskut täynnä mässytettävää. Myös rekkojen kylkiin laitetut kuvat olivat hienoja ja hauskoja.


Päivän päätteeksi kävin hakemassa postista tädin lähettämät älyttömän ihanat villasukat, joissa oli kolmea erisävyistä vihreää ja luonnonvalkoista. ♥


Päivän vinkki: Älä viiltele tai vedä viivoja käsiisi. Se sattuu ja jättää rumat jäljet.


Päivän mysteeri: 
Mitkä näistä ovat suomalaisia kuntia?
a) Isä, Pani, Lehmiä
b) Setä, Nussi, Nautoja
c) Eno, Veteli, Karjaa


Vastaukset kommentteihin!

♥ Ystävänpäivä ♥

..on täällä taas!

Haleja, suklaata, karkkia, sydämiä, tekstareita, pusuja, yms.. Jopa kouluihin on iskenyt ystävänpäivä aalto. Luokissa jaetaan haleja ja muumitikkareita, välitunneilla lisää haleja.. Ja vielä nämä halisydänpahvilaput! Aargh! Useimmat halivat täysin tyhjästi, kerätään vain nimiä, muttei halata tosissaan. Sain seitsemän tyhjää halausta. Halasin päivän päätteeksi itseäni, kun ei muuta ollut tarjolla.

Hieman positiivisempaa! Kaksi vastakkaisen sukupuolen painosta puhuivat kanssani (taas) välitunneilla ja tunneilla. Sain kuulla mm. minecraftista, Impossible Game'sta ja muutaman hyvän vitsin, tyyliin: Mitä yhteistä on hieromasauvalla ja soijalla? - Kumpaakin käytetään korvaamaan oikeaa lihaa.

Kävi myös kännykästä vitsejä lukiessa yksi hauska juttu. Nimittäin kun silmälasipäinen yliälykäs vastasukupuolen ystäväni luki vitsiä "Miksi tietokoneiden on pakko olla naisia" tuli sellainen kohta kuin "Silloin kun tarpeesi on suurin, ei tietokoneesi suostu käynnistymään". No, ystäväni totesi siihen, että: "Olen huomannut." Pysäytin hänet ja puolihuusin: "Miten SÄ olet voinut huomata SEN?" kunnes hän selitti, että tietokonetta tarkoittikin.. Hetken nauroin siinä.. 

Että semmoista tänään, huomenna toista. 

PS: Hyvää ystävänpäivää! ♥

Dance, dance!

Sunnuntain touhut

Kuten huomaatte, en saanut oko hommaa eilen kirjoitettua. Ensinnäkin, aloitin kirjoittamisen aivan liian myöhään. Toiseksi, kun pääsin lauantai iltaan asti, kello oli jo yli puolen yön, joten jouduin jättämään jutun tekstin. Nou hätä! Jatkan tänään!

Sunnuntai:
07.40 - Herään siihen, että oleskeluhuoneesta kuuluu ääniä, huutoa ja naurua. Yritän nukahtaa uudestaan, mutten onnistu, joten puen päälleni ja menen katsomaan ketkä oleskeluhuoneessa meluavat. Oletin, että löytäisin tytöistä nuorimmat kikattamassa, mutta sen sijaan löydän veljeni ja 2 muuta poikaa pelaamassa pokeria. Olivat kuulemma jo 20 yli kuusi heränneet. Ärsyttävää.. Jään sitten jakajaksi, kunnes nuorempi ohjaaja saapuu tekemään aamiaista.

08.03 - Aamiaisen syönti. Ohjaajat kehuvat, että olen ihminen, kun syön yhden pehmeän leivän sijasta kolme ruisleipää. Mitä? Minulla oli nälkä.

08.30 - Pakkaamista, siivoamista, tiskikoneen täyttöä, yms.

 09.00 - Lämmittely. Nuorempi ohjaaja on kutsunut meille Santun (Jes! Talkootoverini!) opettamaan karjalaista tanssia, joten meidän pitää lämmitellä valmiiksi.

09.50 - Santtu saapuu! Kymmenen minuuttia etuajassa! Ehtii näkemään harjoitusten lopun, eli luokitusohjelman loppukohtauksen, joka on lievästi sanottuna mielenkiintoinen..

10.01 - Santtu aloittaa esittely kierroksen kertomalla itsestään. Sitten muut esittelevät itsensä, kertovat ikänsä ja kuinka kauan ovat harrastaneet tanssia. Kun tulee minun vuoroni Santtu sanoo nimeni puolestani ja olen hetken hämmennyksissä, kunnes kerron ikäni jne.

10.05 - Varsinaiset harkat alkavat. Aloitamme oikeaoppisesta puolijuoksusta, jatkamme päkiäsarjoista 'rämpsyttelyyn' ja (jee!) ripaskaan.

11.00 - Jalkani ovat kipeät. Olen vähällä sanoa sen ääneen, mutten halua olla nössö, joten kestän urhoollisesti helvetillisen suonenvedon oikeassa päkiässäni.

11.45 - Santun pitämä harjoitus loppuu ja osaa porukasta tullaan jo hakemaan kotiin. Minä ja veljeni taistelemme pitsan palasta ja vanhemman ohjaajan lapsi&mies saapuvat paikalle moikattaviksi. Lopulta lähdemme mekin kotia kohti.

I like to move it, move it..

Tanhu rulez!

Olin tuossa viikonlopun tanhuleirillä ryhmäni kanssa. Oli kyllä sitten niin maan perusteellisen hauskaa!

Aikataulu:
Lauantai klo. 

11.20 - Saavumme veljeni kanssa erään ryhmäläisen kyydissä leirikeskukselle. Perille päästyä huomaamme olevamme ensimmäiset ryhmäläiset ohjaajia lukuun ottamatta. Jes! Pääsimme valitsemaan huoneet itse!
 11.45 - Loppu ryhmä saapuu paikalle ja nauran heille päin naamaa koska olin kerrankin ensimmäinen. Hehehee..
 12.10 - Harkat alkavat! Käymme läpi luokitusohjelman, joka sisältää kaikkea hauskaa, kuten anttifanttia.
13.30 - Valitan nälkää, koska en syönyt kunnolla aamulla. Ohjaaja rauhoittelee, että ruoka on valmista puoli kolmen maissa. Rutisen että se on liian myöhään, tottakai. Harjoitukset jatkuu.

 14.jotain - Makaronilaatikkoa! Nam! Syön kolme lautasellista ja kaksi ruisleipää. (Veli syö neljä lautasellista, hemmetti)
15.00 - Ohjaajat ajavat meidät hankeen peuhaamaan. Nuorempi ohjaaja kerskuu toppahousuillaan, vanhempi lämmittää saunaa ja me muut juoksemme hangessa. (Paitsi ystäväni jolla on traumoja lumessa juoksemisesta erään kaverinsa takia, jolta meni polvi sijoiltaan)

- Kun palaamme sisään, olen rättiväsynyt ja nukun melkein tunnin.


 16.30 - Pokerin peluuta ja television katselua. Olen jakaja ja voitan samalla muutaman kerran, tosin en huijaamalla. (Hävisin lopulta pelimerkkini kaverilleni, joka houkutteli minut korottamaan ja voitti täyskädellän)
 17.30 - Menemme tyttöjen (ja ohjaajien) kesken saunaan. Ystävälläni on mukanaan alkoholiton päärynä siideri, nuoremmalla ohjaajalla 7.3% siideri, josta emme saa maistaa. (Hitsi!) Nuorimmat hyppivät hankeen ja seuraan huvittuneena sivusta. (ja saan lunta niskaani)
18.30 - Poikien saunavuoro. Me tytöt jäämme sisälle arvuuttelemaan ja keskustelemaan sivistyneesti. (Eli kikattamaan, juoruamaan, pervoilemaan, yms)
20.30 - Pojat ovat palanneet saunasta ja katsomme Putousta televisiosta. Iltapala on jo syöty.
21.00 - Minua väsyttää. Osa porukasta nukkuu jo. Keskustelemme sodista, Stephen Kingistä ynnä muusta sekavasta ja masentavasta.
22.00 - Kun lopulta päädyn nukkumaan, pelkään jokaista pientä ääntäkin. Yyh..

Krooh pyyh..

Univelkani on pidempi kuin Kekkosen pressakausi

Selvisin influenssasta. (Jipii!) Pystyin menemään taas kouluun. (not-jipii) Ja mitä on vastassa? Kaveri, joka raivoaa, kun olin poissa perjantaina ja maanantaina, enkä tehnyt hänen fysiikan läksyjään! Keskustelu oli aika yksitoikkoinen..

Minä: "Hei, mitä mä nyt tällä kertaa oon tehny?"
Kaveri: *murinaa*
Minä: "Haloo?"
Kaveri: *murinaa*
Minä: "No just.. Tätä tää nyt taas on."
Kaveri: *mutinaa*

Jepjep. Nukahdin kahdella tunnilla. Englannin ja maantiedon(kehisaineen) tunneilla. Onse kivaa herätä kun kello soi, porukka lähtee, läksyjäkin varmaan tullut, enkä ole kuunnellut yhtään. Ihme ettei opettaja huomannut kun kuorsasin naama pulpetissa..

Tänään menen yritän mennä ajoissa nukkumaan. Muuten ei numerot nouse..

Päivän vinkki: Lampaiden laskeminen ei auta. Kokeile lukea jotain todella tylsää. (puhelinluoettelo käy)

Aina vaan paranee

Ja minäkun olin siinä uskossa että tämä menee hetkessä ohi..

Ehei. Influenssahan tästä tuli. Ei mikään possuflunssa (se on jo koettu) vaan kunnon flundda. Nenä joko tukossa tai vuotaa. Särkee milloin mistäkin. Pisteenä i:n päällä iski vielä kuukautisetkin tähän väliin. Mahtoi olla äitellä hauskaa, kun tytär hakee pikkarit kädessään kynän, hokee "voi paska" ja menee allakalle. Edes vessanovi ei suojellut minua vanhempieni julmalta 'ähäkutti'-naurulta..

Tuosta possuflunssasta tuli mieleen se, kun oppilaat rokotettiin sitä vastaan. Minua ei rokottettu, olinhan jo taudin voittajana sille immuuni (eikä sitä rokotetta muutenkaan oltu vielä kunnolla testattu), mutta koko muu luokka rokotettiin. Ah, niitä muistoja.. Yksi poika pyörtyi! Voitteko kuvitella? Karate harrastuksena, muutenkin käsinkosketeltavan kokoinen ego, ja pyörtyy kun pistetään piikki käteen? Pyörtymisen syynä tosin saattoi olla sekin, että rokote aiheuttaa kaikenmaailman sivuvaikutuksia, mutta luultavasti se oli vain piikkikammo. Rokotteista huolimatta oli yhdellä viikolla koulusta pois puoli luokkaa..

Vinkki: Flunssassa kannataa juoda mustaherukkamehua. Auttaa oikeasti.

Atsuh!

Jepjep.

Vilustuin eilen. Kuumetta 37.8, päänsärkyä, unettomuutta.. Ja kaikki tämä koska piponi on liian ohut. Ilmeisesti herkät systeemit päässäni eivät kestä 24 asteen pakkasta. Pahin pakkasisku tuli kuitenkin eilen. Olin käymässä kirjastossa ja takaisin tullessa bussikortti näytti punaista. Eihän minulla rahaa ollut, joten kuski totesi, että mene ny ja lataa korttis.
Eipä siinä mitään, paitsi että kirjastolta kotiin täytyy mennä vaihdolla. Siinä minä sitte seisoin kaupungilla keskustassa vartin yli viisi ilman rahaa, kunnon pipoa tai bussikorttia. Lievästi sanottuna panikoin. Onneksi sattui isällä olemaan kokous lähimailla, niin pääsi tuomaan kympin, jolla latasin kortin.
 Loppu hyvin kaikki hyvin, paitsi että nyt on hitonmoinen nuha.

Päivän opetus: Pidä aina mukana muutamaa euroa (tai lelupyssyä, jolla kiristät rahat)

! Varoitus: sisältää opettavaista tekstiä !

Me järjen jättiläiset..

Jepjep. Tanssiharkoista tullessa istuttiin veljen kanssa bussipysäkillä lumihangessa, kun äkisti huusin: "Hei kato, jääpuikkoja!" Ja tottakaihan me mentiin sellaiset hakemaan. Tosin ulkona oli niin kylmä (-23) ettei niitä jääpuikkoja voinut oikein nuolla. Kieli tarttu nääs kiinni. Keksittii hauska juttu: Pistettii kieli jääpuikkoon, ja heiluteltiin sitä puikkoa niin, että kieli heilu mukana. Hauskaa oli, kunnes hokasin, etten saa muuten kieltä irti.. Siinä sitte ynisten ja ähkien repäisin sen irti, niin että nyt on sitten kieli kipeänä.

Vinkki: Älä laita kieltäsi lyhtypylvääseen talvella. Se sattuu!

Vaadin huomionne

Taas sitä mennään..

Mieleeni muistui kylmistä keleistä, jäästä ynnä muusta äitini kertoma hauska juttu. Näinhän se meni..

Äiti oli matkalla bussipysäkille, pakkasessa, hame päällä. Näkipä sitten takaansa tulevan bussin ja lähti juoksuun, korkokengillä. Bussi pysähtyi pysäkilleen, kuin odottamaan äidin saapumista. Ja kyllähän se äiti sieltä saapuikin: Oli nääs jäällä liukastunut ja liukui hame korvissa jäätä pitkin bussin oven viereen. Mahtoi olla matkustajilla (ja kuskilla) hauskaa..

Päähän putkahti myös pari muistoa koulun ruokalasta. Ruokana oli lihakeittoa, joka oli tottakai mautonta. Ripottelin (eli ravistin suolapurkkia hullun lailla) suolaa keittoon ja palautin sitten sirottimen takaisin sille tarkoitettuun telineeseen. Keitto maistui paremmalta suolan kanssa, joten syötyäni lähdin hakemaan lisää. Samalla huomasin, että joku oli ottanut suolasirottimen - ja jättänyt sen pöytäänsä. Mikä parasta, kyseisiä maustepurkkeja eivät käytä kuin muutamat, joista useammat ovat silloisia ysiluokkalaiset. Mitäpä minä mokkerina (seiskaluokkalainen) uskaltaisin käydä ysiltä suolaa pyytämässä? Ei sitä nyt ihan voi mennä ja sanoa: "Hei, heitäs se suola!" Koitin siinä anoa ystävätärtäni hakemaan suolan, mutta tämä vain totesi tylysti, ettei halua. Yritin jopa lahjoa mandariinilla, 20sentillä ja läksyjen tekemisellä. Ja kas kummaa, toinen ystävättäreni lupautui heti hakemaan suolan - sillä ehdolla että teen hänen läksynsä. No, lupauduin, ja kaveri haki suolan. Ja niin minä sitten istuin parisenkymmentä minuuttia koulun käytävällä tehden hänen läksyjään. Kaikkea sitä ihminen suolapurkista tekee..

Prinsessa kuittaa.