sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Äiti, missä nenäliinat ovat?

Kello on tuskin kaksi ja olen jo kyynelissä ~

Ystäväni kirjoitti novellin yhden roolipelihahmoni kuolemasta. Teksti oli niin liikuttava, että minun oli aivan pakko itkeä. Lisäksi hän oli pistänyt muutaman laulun sanoja novellin keskelle ja laulut ovat ällistyttävän sopivia. En voinut kuin parkua ja laulaa ylistyslaulua. Olen aina ollut heikkona tunteellisiin kirjoihin ja elokuviin. Liian surullisessa kohdassa puhkean aina itkemään.

Novelli - Stinging red love ♥ 
Ystäväni novelli, jolle itkin.

Dan Hill - Sometimes when we touch ♥ 
Kappale, jolle itkin.

Kirjoitan myöhemmin lisää, nyt en voi kuin keskittyä tähän tunnelmaan.. ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti