maanantai 27. helmikuuta 2012

Taistelu tietokoneesta

Jälleen kerran eeppinen taistelu!


Taistelutanner: päätepöydän ympärys ja tietokonetuoli
Taistelun aihe: Tietokone!
Vastustaja: Pikkuveli

Veljeni oli ollut yhdestä kuuteen koneella, katsellen minecraftvideoita, järjestellen pokekortteja (tänä aikana hän ei käyttänyt tietokonetta, mutta istui päätepöydän ääressä, eikä koneelle saanut silloin mennä) ja pelaten nettipelejä. Veli joutui lähtemään koneelta, kun tuli ruoka-aika. Totesin sitten syönnin aikana, että menen koneelle heti syötyäni. Veli muistaakseni mumisi "ok", mutta saatoin kuulla väärinkin. (hänellä oli suu täynnä kanaa) No, menin sitten koneelle ja avasin messengerin. Veli tuli tottakai perässä ja karjui vieressä: "MULLA ON VIDEO KESKEN! ET VOI MENNÄ SIIHEN!" Totesin siihen rauhallisena, että hän katsoo videon myöhemmin. Olin merkinnyt videon nimen ja kohdan missä veljeni oli paperille, jotta hän voisi koska tahansa aloittaa videon kohdasta, johon jäi. Se ei tietenkään veljelle kelvannut, joka aloitti kauan harjoitellun tekoitkunsa alkaen samalla kiljua täyttä kurkkua. Yritin olla huomaamatta ja jatkoin mesekeskustelua. Veli suuttui ja hyökkäsi näppäimistöni kimppuun, takoen sitä ja rämpyttäen entteriä. Tietysti tönäisin veljeni pois, ja siitäkös hän vasta suuttuikin. Kauhea huuto ja riehuminen. Olin vähällä pudota tuoliltani, sen verran rajusti veljeni riehui. Sain työnnettyä hänet kauemmas, ja siitäkös huuto seurasi. Hakkasimme toisiamme ties kuinka kauan, kunnes klikkasin YouTuben pois. Arvatkaa mitä tapahtui.. Veli aloitti taas parkumisen. Avasin YouTuben uusiksi ja selitin rauhallisesti, että hän voi katsoa videon myöhemmin. Hän ei kuunnellut, vaan alkoi huutaa. Huuto jatkui ja jatkui ja jatkui.. Suutuin ja suljin marttyyrimäisesti messengerin, otin tietokoneesta äänet pois ja lähdin huoneesta. Veli meni koneelle, mutta tuli pian luokseni keittiöön valittaen äänten puuttumisesta. Totesin, että hänhän siinä hiiren ja näppäimistön kanssa riehui. Veli meni itkien sängylle, ja minuun iski omantunnon tuska. Olihan se aika ilkeää, kun ei veli osannut ääntä takaisinkaan laittaa. Palasin tietokoneen luo, pistin äänen takaisin, avasin videon siitä kohdasta mihin veljeni jäi ja palasin keittiöön. Veli asian huomattuaan meni katsomaan videota, kunnes hänen kaverinsa tuli pyytämään häntä ulos ja hän jätti videon kesken. Menin takaisin tietokoneelle.

Veli palasi kaveriltaan ja touhusi omiaan hetken, kunnes tuli taas tietokoneen viereen haluten nähdä videon loppuun. Olin sillä hetkellä kirjoittamassa tätä tekstiä ja hän tietenkin raivostui siitä, että kirjoitin hänestä. Selitin, etten kirjoita hänen nimeään mihinkään, mutta hän silti hyökkäsi taas näppäimistön kimppuun, ja työnsin hänet kauemmas. Jotenkin hän onnistui horjahtamaan pöytää vasten ja aloitti taas järjettömän huudon siinä toivossa, että äiti tulisi huutamaan minulle. Äiti tuli ja puolihuusi meille molemmille, kunnes sitten vei veljeni toiseen huoneeseen.

Päivän opetus: Älä keskeytä pikkuveljen videota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti