..Yes.
Aloin kirjoittaa paperille eilisiä ropetapahtumia (eli siis ystäväni hahmon kuolemaa) ja tekstistä piti tulla vain lyhyt novelli, mutta tarina alkoikin elää omaa elämäänsä enkä saa kynää kädestäni. En vain yksinkertaisesti pysty lopettamaan! Pakko jatkaa, että tiedän miten lopussa käy. Näin siinä käy, kun rupeaa kirjailijaksi.. Aloitan tarinan, joka paisuu ja karkaa käsistä. Lopulta en eää itsekään tiedä, mitä tuleman pitää.
Kuinka moni teistä pelkää hammaslääkäriä? Nimittäin tänään yksi kaverini kertoi, että kammoaa hämmälääkäriä, piikkejä yms. Mieleeni tuli siinä omat traumaattiset hammslääkärikokemukseni..
Jouduin kolmen-viiden vanhana virolaiselle hammaslääkärille, joka ei tietenkään hommaansa osannut. Lääkäri pisti minut tuoliin ja alkoi porata hampaitani ilman minkäänlaista puudutusta. Hei, haloo? Pieniä lapsia ei edes rokoteta ilman puudutusta. Minulta porattiin hammas ilman puudutusta! Voitte kuvitella kuinka paljon sattui.. No, eipä porannut uusiksi, sillä pikku-Leia pisti suunsa kiinni eikä avannut enää toiste. Minua ei saatu hammaslääkäriin varmaan puoleen vuoteen..
Päivän opetus: Books are dangerous. Play more videogames. ~ Smosh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti