Nyt kaikille hautajaisvaatteet ja suruhunnut!
Rakkaan roolipelihahmoni aviomies kuoli tänään yhdeksän jälkeen. Kaikkein surullisinta on, että kyseinen hahmo jätti jälkeensä lapsen, josta nyt roolipelihahmoni on pidettävä huolta mitättömillä taidoillaan lastenhoidosta. Oli itku silmässä, kun nainen polvistui miehensä ruumiin viereen vannomaan kostoa koko sydämestään.
Toinen masentava aihe:
Hyvin tärkeä ystäväni on ajautunut viiltelemään itseään. Hän kertoi minulle tästä messengerin välityksellä ja mieleni teki kaapata hänet syliini ja tuudittaa uneen. Miten auttaa ystävää, joka kaipaa apua, mutta on liian kaukana, että sitä voisi antaa? Miten vakuuttaa itselleen, ettei se ole sinun syysi, vaikka ystävälläsi menee huonosti? Miten päästä huonosta omatunnosta, vaikket ole koskaan tehnyt mitään pahaa hänelle?
Positiivisuuteni onneksi esti minuakin ajautumasta viiltelyyn. En (herkän kivuntuntoaistini vuoksi) tarttunut koskaan harppia terävämpään. Mutta miten saisin ystävälleni lähetettyä hieman sitä positiivisuuttaa, jota hän tarvitsee? Ja nyt tässä vaiheessa huomaan, että tässä tekstissä on enemmän kysymyksiä kuin matematiikan kokeessa. Pitäisi kai keksiä vastauksiakin.
Päivän opetus: Jos ystäväsi kaipaa apua, tarjoa sitä, sillä mikään ei auta enemmän, kuin ystävän lohtu.
Jälkikirjoitus: Ystäväni. Jos luet tämän, sisäistä tieto. Olet tärkeä. Älä tuhoa itseäsi. Olet rakas minulle. Puukko on veistelyä ja lihan leikkuuta varten. Jätä se laatikkoon. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti